Faktaa



Päivitetty 6.5.2010


ABIGAILIN LAULUN TAUSTAA

PAKKOSIIRTOLAISUUS ASSYRIAAN

Assyrialainen teksti kertoo, miten kuningas Sargon II valloitti Samarian kaupungin Pohjois-Israelissa vuonna 722 eKr: "… minä taistelin heitä vastaan suurien jumalien, herrojeni voimalla. Laskin sotasaaliiksi 27280 ihmistä, yhdessä heidän vaunujensa ja jumaliensa kanssa, joihin he luottivat … Asutin loput heistä Assyrian keskuuteen."

Vanhan Testamentin 2.Kun.17:6 kertoo samasta valloituksesta: "… Assurin kuningas valloitti Samarian ja vei Israelin pakkosiirtolaisuuteen Assuriin ja asetti heidät asumaan Halahiin ja Haaborin, Goosanin joen, rannoille ja Meedian kaupunkeihin."

Näiden mainintojen jälkeen Pohjois-Israelin heimot katoavat. Vanhan Testamentin historian kirjoitus vaikenee heistä, mutta profeetat käsittelevät vielä heidän vaiheitaan. Samoin löytyy muita lähteitä, joista pystyy seuraamaan näiden kadonneiden heimojen jälkiä jonkin matkaa pohjoiseen, itään ja muuallekin. Sitten jäljet kylmenevät. Tuuli puhaltaa ne pois lumisilta vuorilta ja autiomaan hietikosta.

Katoavatko nämä heimot lopullisesti? Eivät. Heidän muistonsa jää elämään, ja seuraavien 2600:n vuoden aikana heitä etsitään ajoittain jopa kuumeisen innokkaasti. Liikkeellä ovat olleet juutalaiset, kristityt, muslimit ja maallisemmat historioitsijat, matkailijat, kauppiaat, sotilaat, seikkailijat ja huijarit. Niistä löydöistä kertoo professori Zvi Ben-Dor Beniten tuore kirja.

ABIGAILIN LAULUSSA ESIINTYVIÄ KANSOJA JA NIMIÄ

Kimmeriläisiä pidetään traakialaisten tai iranilaisten sukulaisina. Kimmerien johtajista mainitaan vanhoissa teksteissä mm. nimet Dugdamme ja Teushpa. Dugdammen kerrotaan tappaneen kuningas Gygesin.

Ahlamut olivat erämaan heimoja, jotka olivat vitsaus assyrialaisille. Jos kuun kierto oli normaalia lyhempi, pidettiin sitä ahlamujen ryöstöretkien enteenä.

Kreikkalaisessa mytologiassa Kaukasus oli yksi maailmaa kannattelevista pilareista. Vuoristosta käytettiin myös nimitystä nälän vuoret.

Skyyttalaiset heimot asuivat Mustanmeren ja Kaspianmeren alueilla. Heillä ei tiettävästi ollut kirjoitustaitoa, mutta esim. kreikkalaiset ja persialaiset ovat kertoneet näistä heimoista kirjoituksissaan. Skyyttien johtajista mainitaan nimeltä mm. Madi ja Koloksai, joka oli legendaarinen kuninkaallisen dynastian perustaja. Sivistyneet kreikkalaiset ihmettelivät skyyttalaisten karkeita tapoja, kuten heidän tapaansa juoda viiniä laimentamatta sitä vedellä. Skyyttien oudoista tavoista mainitaan heidän tapansa heitellä vettä kuumien kivien päälle villakangasteltoissa. Kivien päällä höyrystettiin myös hampun lehtiä. Tämän saunomisen välillä skyytit ryntäsivät ulos jäähdyttelemään pitäen kovaa meteliä.

Skyyteillä oli pelottavien taistelijoiden maine. Heidän kuului juoda ensimmäisen tappamansa vihollisen verta. Taistelussa persialaisia vastaan skyytit olivat niin ylivoimaisia, että heillä oli aikaa jäniksen metsästykseen kesken kahakan. Skyytit arvostivat koristeellisia kultakoruja, joita he ostivat lähinnä kreikkalaisilta.

Historia kertoo, että Etelä-Venäjälle alkoi 700-luvulla eKr. virrata skyyttalaisia paimentolaisheimoja, jotka hävittivät tai sulauttivat itseensä aikaisempien asukkaiden kulttuureita ja loivat uusia. Skyytit olivat voimakas heimoryhmä, jotka tunsivat raudan valmistuksen. Aseiden tehokkuus ja sotainen kunto antoivat heille ylivallan Etelä-Venäjällä.

Tuohon aikaan Venäjällä ei asunut slaaveja, vaan etelässä olivat mm. kimmeriläiset ja skyytit ja pohjoisessa suomalais-ugrilaiset.

Melankhlainit, neurit, androfagit ja budinit olivat kreikkalaisten käyttämiä nimityksiä pohjoisessa asuvista kansoista.

Eri kansat käyttivät suuresta Volgasta monia nimiä, kuten Rha, Rosah ja Valka. Myös seitsemän tähden kuviolle oli eri selityksiä ja erilaisia nimityksiä kansoilla. Abraham Orteliuksen (1527-1598 jKr.) kartassa Theatrum Orbis Terrarum pohjoisnavasta käytetään nimitystä Septentrio. Sana viittaa Otavaan, seitsemän tähden kuvioon.

*

SUOMALAIS-UGRILAISET JA HEPREALAISET

Suomalais-ugrilaisten heprealaisille juurille ei ole löytynyt tieteellistä todistetta, mutta suomalais-ugrilaisuudessa on niin paljon yksittäisiä viitteitä ja "sattumuksia" heprealaisesta vaikutuksesta, että kokonaisuudessaan niitä on vaikea pitää sattumanvaraisina. Jostakin on tullut tänne selvä heprealainen vaikutus, jonka jälkiä näkyy suomalaisten perimässä, kulttuurissa, kielessä ja siinä merkillisessä ilmiössä, että historia toistaa itseään. Piilossa olevat alkujuuret pyrkivät tulemaan esille. Käyttäen vähän ontuvaa vertausta koirarotujen jalostuksesta, siinä koirien ominaisuudet on venytetty äärilaidasta toiseen, mutta silti koiran alkujuuri, susi, pyrkii aina ajoittain esille koiran käyttäytymisessä ja ulkomuodossa.

Pronssikaudella, jota Suomessa elettiin Abigailin laulun aikoihin, on nähtävissä mielenkiintoisia vaikutteita. Esinelöytöjen perusteella tänne on muuttanut silloin uutta väestöä uusine esineineen.

Suomesta puuttuvat Skandinaviassa esiintyvät pronssikautiset kalliopiirrokset. Tämä on selvä ero skandinaviseen uskontoon ja kulttiin. Täällä karjaonnea hankittiin luultavasti sanan eikä kuvan voimalla. (Lähde: Suomen historia I Weilin+Göös 1988, sivu 162). Oma huomioni: kuvanteon kieltävä toinen käsky sisältyi heprealaisten 10 käskyyn.

Kymmenen käskyn lain taulut nousevat esille myös Äänisen rannan vanhassa rakennuskulttuurissa. Siellä on tapana muurata leivinuuniin koristeeksi laintaulujen muotoiset kuviot. Ihmiset eivät osaa siellä selittää, miksi näin tehdään. Se on vain vanha tapa.

Suomen ja heprean kielen yhtäläisyydet kiinnittivät jo 1700-luvulla ruotsalaisen lääketieteen professorin Olof Jr Rudbeckin huomion. Kielitiede ei kuitenkaan kerro välttämättä mitään geneettisistä yhteyksistä.

Genetiikan tutkimuksessa suomalaisilta on löydetty n. 40 perinnöllistä sairautta, joita ei löydy juuri muilta. Nämä johtuvat suomalaisten historian kahdesta pullonkaulasta. Viimeisin ajoittui 1500-luvulle, jolloin Ruotsin kuningas houkutteli verovapauksilla suomalaisia uudisasukkaiksi erämaihin. Tämän savolaisten suuren ekspansion seurauksena syntyi Pohjois- ja Itä-Suomeen lukuisia pieniä erämaakyliä, joissa lähisukulaiset avioituivat keskenään. Varhaisempi pullonkaula löytyy Suomeen alunperin tulleesta väestöstä, jonka arvellaan olleen korkeintaan 200 henkeä. Näin suppea populaatio jättää selvät jäljet perimään.

Nämä suomalaisten historiasta löytyvät kaksi vaihetta antavat ymmärrettävän selityksen perinnöllisten ominaisuuksien kasaantumiselle, mutta toinen löytö on vailla selitystä. Niiden 40:n perinnöllisen sairauden joukossa on 6 sairautta, joita esiintyy vain suomalaisilla ja joillakin hajanaisilla heprealaisilla ryhmillä. Jossakin vaiheessa suomalaiseen väestöön on sekoittunut heprealaisten geenejä.

Suomalaisista sukunimistä ja paikannimistä löytyy lukuisia nimiä, joiden juuret ovat heprealaisia. Myös kulttuurista löytyy yhtäläisyyksiä. Mikään näistä löydöistä ei yksinään todista mitään. Ne voivat olla sattuman sanelemaa. Mutta nämä lukuisat yhtäläisyydet yhdessä ovat niin painava haaste, että sitä ei voi sivuuttaa, vaan se vaatii selityksen.

Onko suomalaisilla ollut vanhaa perimätietoa omista heprealaisista juuristaan? Marsalkka Mannerheimin sanotaan puhutelleen suomalaisia Isaskarin pojiksi. Isaskar on yksi kadonneista heimoista. Tätä tietoa en ole pystynyt varmistamaan, koska en ole löytänyt lähdettä. Sen sijaan 1800-luvulta löytyy kirjallisuudesta saman suuntainen maininta. Vuonna 1848 A.G. Koranter kirjoitti pitäjänhistoriassaan Savon ja Savilahden nimien alkuperästä. Hänen tekstissään on hätkähdyttävä viittaus heprealaisiin:

"... Sawolahti on etsittävä myöhemmin kuin Sawilahti, jos emme tietäsikkään tällä Wenäjän tarinalla ei olewan enmpätä ja tukewampata perustusta, kun koko Suomalaisen sukukunnan sikiämisellä Asyyriaan laitetuista 10 Israëlin sukukunnista."

Toinen kirjallinen dokumentti sivistyneistön käsityksistä suomalaisten juurista on kahden ja puolen vuosisadan takaa. Valtaneuvos Antti Planman kirjoitti kirjeen kreivi Kustaa Bondelle 2.1.1762. Kirjeessään Planman kertoo saaneensa tietoon matkallaan Savossa ja Karjalassa kekrikaritsan teurastamisesta. Hän arvelee tämän muinaisen tavan vahvistavan kreivin mietteitä, että suomalaisten alkuperää olisi etsittävä Israelin kymmenen sukukunnan joukosta. (Yrjö Koskinen 1866, sivu 154.)

Etusivu

(c)Kari Kangasharju