Halko - Niilo - Molopää - Molo - Molotov - Mämmelä
Kokonaisuus on aina enemmän kuin assosiaatioiden summa. Näin ollen tyhmempikin osaa muodostaa traktorinjäljenselkeitä sanakombinaatioita, joiden jokainen sana yksin sekä yhdessä muiden kanssa muodostavat erivahvuisia merkityksiä yhdelle asian luonteelle, tai kuten minä niitä kutsun, meltooseille. Samoiten saman käsitteen ympärille voi muodostua laajakin joukko eri sanoja, jotka yksin lausuttuna eivät onnistu saamaan aikaan meltoottista vaikutelmaa. Tästä kuuluisin esimerkki, joskaan ei kovin laajasanainen, lienee Tappelu - Kermavaahto - Mansikkahillo - Pelle Hermanni. On ilmeistä, että kaikilla sanoilla on jotakin tekemistä keskenään, vaikka juuri tälle ryhmälle on erityisen vaikeaa löytää yhteistä tekijää, toisin kuin otsikon yhteydessä esiteltävälle klassiselle meltoosille.
Niilo, jonkun eno on taitava käsistään. Hän rakentaa vimputtimia jos vaikka minkälaisia. Ei siis ole ihme, että hänen talonsa on puulämmitteinen. Jos katsotte tarkkaan Niilon kasvoja, huomaatte niissä yhtenevyyksiä tasapaksun pölkyn poikkileikkauspintaan. Sanasta Niilo (huomaa myös minttulakun pää; valkoinen täyte pistää esiin erityisen Halkoniilomolopäämolomolotovmämmelämäisesti) on siis todella helppoa kaivaa esille sana halko.
Tammikuussa 1992, - Mämmelä pilkisti koulun takaa sileä puhtaanvalkea lumipallo mustassa nahkahanskassaan. "Ilmiselvä Niilohalkoilmiö!" huudahdin. Vaikka kaikki meltoosin käsitteet eivät siihen aikaan kuuluneet tajuntaani, oli meltoosin sanoma kuitenkin täysin selvä. Myöhemmin Mämmelä nimitti minua molopääksi. Sana "pää" ei missään tapauksessa kuulu Halkoniilomolopäämolomolotovmämmelä -meltoosiin yksittäisenä osana. Sen sijaan sana "molo" kuulosti oivalta lisältä meltoosiin. Sana "Molotov" sisältää kokonaisuudessaan sanan "molo", joten voitte arvata, että heti kuultuani sanan, se liukeni jo pitkälle kehittyneeseen käsiteketjuuni.
-----------------------------------------
Stocker lienee sarjakuvahahmohistorian lyhytikäisimpiä sankareita. Stockerin kukoistuskausi kesti noin kolme vuorokautta, jonka aikana suurin osa suhteellisen laajasta Stocker -tuotannosta onkin syntynyt. Loppuvuodesta 1999 tuttavani käveli lähelleni päällään valkoinen college, johon oli painettu mustin kohokirjaimin sana "Stocker". Vision voima paiskasi minut neljänkymmenenviiden asteen kulmaan puoliväliin rapistunutta betoniseinää. Vapisevin käsin, moottorisahankatku ja tuoreen männyn kikertävä kuranssi* sieraimissani lyijykynäilin Stockerin hahmon lähimmän pöydän pintaan. Seuraava näyte on tarkoituksellisen lapsellinen kynäelmä Stockerin lihavilta vuosilta, joka esittelee hahmon luonteen suurpiirteisesti.
Loppuvuodesta 2003 löydettiin unohdettujen arkistojen muistojen pölyä suitsuttavista raunioista vapaataiteilija-toveri Aeroflotin näkemys Stockerin vaiheista ja luonnekuvasta. Tämä nyt tekijän luvalla julkaistu teos on vastaus useiden vuosien epätietoisuuteen ja sisäiseen tuskanhuutoon, tarttumapinta siihen minkä kadotin lähes tasan kuusi kuukautta tämän teoksen ilmestyttyä. Kaikkea kadottamaani ja menetyksistä syntyneitä tavoitteita se ei tarjoa, mutta luo vakaan perustan ja kutoo riipputikkaat, jotka johtavat takaisin ylemmän tietoisuuden kerroksen rappeutuneen betonirakennelman reunaan, josta ennen lähti samettipäällystetyt portaat.
(*= Haju/tuoksu, jolla on taipumus jakaa aistijat jyrkästi kahteen ryhmään.)