KRONSTADTIN PAKOLAISET

Venäläinen Kronstadtin linnoitus sijaitsee Kotlinin saarella noin kahdenkymmenenviiden kilometrin päässä Pietarista. Se on ollut tärkeä tukikohta juuri Pietariin johtavan meritien valvonnassa.

Vuonna 1917 Kronstadtin matruusit olivat vallankumouksen etujoukoissa bolsevikien rinnalla. Heistä käytettiin niinkin ylevää nimitystä kuin vallakumouksen kukat.

Maaliskuun ensimmäisenä vuonna 1921 Kronstadtin matruusit nousivat kapinaan neuvostojohtoa vastaan. He vaativat neuvostoja ilman bolsevikeja, vasemmistopuoleiden toimintavapautta ja jonkinasteista kaupan vapautta.

Matruusien kapinaa on selitetty (Cris Hartman) sillä, että vuoden 1917 vallankumousta tukeneet matruusit oli parhaina taistelijoina siiretty sinne, missä neuvostohallituksen vastarinta oli kovinta, ja Kronstadtin kapinoimaan innostunut miehistö oli aivan eri porukkaa kuin "vallankumouksen kukat".

Kronstadtissa puhjenneen kapinan teki vaaralliseksi sen sijainti Pietarin kupeessa. Lisäksi linnoituksessa oli voimakas radiolähetin, joka toisti ympäri vuorokauden kapinallisten mielipiteitä ja vaatimuksia.

Ensimmäinen yritys kapinan kukistamiseksi tehtiin maaliskuun kahdeksantena päivänä, mutta vielä silloin linnoitus piti puolensa. Neuvostohallitus kuitenkin haali runsaasti joukkoja paikalle ja kun ratkaiseva hyökkäys linnakkeeseen alkoi 17.3 mukana oli jopa kolmisensataa kymmenennen puoluekokouksen edustajaa.

Kapina kukistettiin säälittä kenraali Tuhatsevskin, joka sittemmin kohtasi kohtalonsa Stalinin puhdistuksissa, johdolla. Noin kahdeksan tuhatta kronstadtilaista pakeni Suomenlahden jäälle ja suuntasi pakonsa kohden Suomea.

Suomessa pakolaisille perustettiin eristysleirejä, joista suurin oli Turkinsaaren leiri lähellä Viipuria. Näiltä leireiltä pakolaisia ohjattiin sisäasiasiainministeriön asettaman toimikunnan toimesta töihin eri puolille Suomea.

"Halpaa venäläistä työvoimaa" saapui myös vastikään käynnistyneelle Eskolan metsäradan työmaalle. Ensimmäiset 25 saapuivat syyskuun puolivälissä 1921 ja kaikenkaikkiaan heitä oli hiukan toista sataa.

Kun lukee Vaasan maakunta-arkistossa säilytettävää pakolaisten nimilistaa ja nimien yhteydessä olevia luonnehdintoja, voisi kuvitella, että Pikkurata sai erikoisen hyvää työväkeä. Listan mukaan Eskolaan tulijat olivat lähes järjestään ahkeria, erinomaisia tai ainakin hyviä työmiehiä, kunnolisia ojankaivajia jne. Vain yhden kohdalla oli sen verran varausta, että hänet mainittiin kohtuulliseksi suutariksi.

Huolimatta kehuvista määritteistään ei pakolaisjoukko lopultakaan ollut niin erinomaista työväkeä. Osalla oli sairauksia ja osa taas oli Fiskaalin Eemelin mukaani: "melekosen laiskaa porukkaa". Tokihan porukassa oli myös jotka täyttivät nimilistan määritelmän. Osansa työintoon oli tietysti silläkin, että työstä maksettiin palkkaa, joka ei riittänyt kuin ruuan ostamiseen.

Kronstadtin pakolaiset osallistuivat rautatien rakentamiseen, kämppien rakentamiseen ja jossakin määrin myös puutavaran lastaamiseen. Fiskaalin Eemelin mukaan pakolaiset tykkäsivät olostaan, tekivät vankan leivän ja paljon puhdetöitä. Pikkuradan töissä oli samaan aikaan myös joitakin venäjällä käyneitä ja jonkinverran venäjää osanneita, joiden kanssa pakolaiset seurustelivat vilkkaasti. Eemelin mukaan jotkut pakolaiset oppivat muutaman sanan suomea. Joidenkin huhupuheiden mukaan pakolaiset jättivät jälkeensä myös geeniperimää.

Pakolaiset viipyivät metsäradalla vain noin vuoden päivät. Viimeinen erä lähti vuoden 1922 lokakuussa. Fiskaalin Eemeli kertoi, että pakolaiset lähettivät Neuvostoliitosta myöhemmin kortteja ja kirjeitäkin.