ESKOLAN METSÄRATAMUSEO/METSÄRADAN PERINNEKESKUS
Toiminta-aikanaan Pikkurata vaikutti vahvasti ympäristöönsä. Se toi työtä sadoille
ellei tuhansille ihmisille. Vahvin vaikutus Pikkuradan toiminnalla oli luonnollisesti Eskolan
kylään. Se loi puitteet ajattelulle, jonka seurauksena Eskola tänäkin päivänä on alueen
teollistuneimpia kyliä.
1984 käynnistyneen kylätaloprojektin myötä vanha veturitalli jatkaa nyt olemassaoloaan
eskolaisten kylätalona ja ympärilleen kehittyneen asumisyhteisön palvelu- ja
kerhotiloina.
Pikkuradan historia, Anne Ruuttula-Vasarin ESKOLAN METSÄRATA eli pitkin
Pikkurataa, tallentaa Pikkuradan menneisyyden kansiensa välissä. Vuonna 1988
ilmestynyt teos kertoo Pikkuradan elinkaaren historialliset tosiasiat, joiden seassa
elää Pikkuradalla työskennelleiden ihmisten osin omaäänisiäkin tarinoita.
Eskolan kylätalolla on tallennettuna Pikkuradan valokuvat, joiden laajamittainen
keräys suoritettiin 1980 -luvulla. Noista sadoista kuvista on valittu osa myös edellä
mainitun teoksen kuvitukseksi.
Valokuvien lisäksi Eskolassa on Metsäratamuseoon tallennettuna Pikkuradan
esineistöä.
Metsäradan puretuista kämpistä kertovat kunkin sijaintipaikan
kohdalla entisen ratalinja varressa seisovat kämppätaulut, jotka
antavat tietoa kyseisitä rakennuksista.
Pikkuradan reittiä on hyödynnetty myös Pikkurata -ajoissa. Kaksipäiväisen koiravaljakkokilpailu on
ajettu jo kahtena vuonna välillä Eskola -Saariveden kämppä - Eskola.
Kesäjuhlien yhteydessä esitetyt näytelmät on ohjannut Aili-Marjatta Niemelä. Käsikirjoituksista on vastannut Arto
Ojakangas.
Kuvassa kolmikymmenluvun lemmepari: Pikkuradan jätkä, Heikki (Ismo Ojakangas)
ja eskolalaisen talon tytär Hanna (Päivi Antinoja) näytelmässä Hakaneula.
Näytelmän ohjasi Helena Honkala.
Eskolassa on tajuttu metsäradan merkitys kylän nykyiselle olemukselle. Kyläläiset
ovat ottaneet asiakseen metsärataperinteen keräämisen ja säilyttämisen.
Koska metsähallitus ei radan lopettamistapahtumien aikana nähnyt mitään syytä
säilyttää yhtäkään neljästä pikkuradan vetojuhdasta, eskolaiset katsoivat aiheelliseksi
hankkia edes vastaavan veturin Pikkuradan muistomerkiksi. Sopiva
vetojuhta löytyi silloisesta Neuvostoliitosta nykyisen Viron alueelta.
Lähes raatona hankittu veturi sai Eskolassa uuden elämän.
Metsärataperinteen vaalimista on myös jokakesäinen Pikkuratakävely. Alkukesän
yön aikana kävelijät vaeltavat Eskolasta Sieviin Saariveden entiselle metsäkämpälle.
Matkaa kertyy noin neljäkymmentä kilometriä. Viime vuosina on ollut mahdollisuus
valita myös lyhyempi versio, Metsäherran pisto, jonka pituus on noin kolmetoista
kilometriä. Sen valinneet lopettavat kävelynsä Ristilään, Sievi - Toholampi tien
tietämille.
Omalta osaltaan metsäradan perinnettä ovat vaalineet eskolalaiset näyttelijät, jotka
ovat esittäneet Eskolan eri kesäjuhlilla ja Eskolan kesäteatterissa neljä metsärata-aiheista näytelmää.
Eskolan kesäteatterissa vuonna 2005 esitettyssä näytelmässä Pikkupässin viimeiset vihellykset Pikkuradan
työmiehiä esittivät vas. Antero Iso-Kungas, Kalevi Hietala, Juha Heikkilä ja Risto Soini
SIVUN ALKUUN