käsittelyä.
oli työlästä.
Metsätyö Pikkuradan varressa oli luonnollisesti samanlaista kuin
kaikkialla muuallakin siihen aikaan. Oli leimausporukat, jako- ja hakkuumiehet.
Kun puutavara oli kumossa, katkottuna ja pinottuna mukaan tulivat hevosmiehet,
jotka ajoivat puutavaran Pikkuradan varteen. Koska Pikkurata ulottui Lestinjärvelle
saakka, puutavaraa tuotiin radanvarteen myös uittamalla.
|
|
|
Parkkuu oli osa puutavaran käsittelyä. |
Etenkin vaunun takapinon lastaus oli työlästä. |
Mutta ainakaan helpompaa ei ollut puutavaran lastaaminen vedestä vaunuun. |
Junan lastaaminen tapahtui käsin. Pikkuradalla kiersi sanonta, että lastaamaan pääsivät vain Eskolan suurimmat ja rumimmat miehet, mutta tosiasiassa lastaamassa oli muitakin kuin eskolalaisia, oli pieniä ja komeitakin. Omia varhaisimpia muistojani lienee kun isä "lähti syvänmaalle viikkokuntiin" eli miehet lastasivat viikon junia ja asuivat sen ajan joko kämpillä tai usein myös asuntovaunuissa.
 |
 |
 |
Tukkien lossausta Pikkuradan vaunusta VR:n vaunuun. | Monesti välivarastoitu puutavara siirettiin ison rautatien vaunuihin pikkupässien vaunuilla, mutta myös hevosia käytettiin. Puhuttiin hevoslossauksesta. | Myös radan kunnossapito vaati oman työpanoksensa. |
Junat vaativat kuljettajansa, lämmittäjänsä ja junamiehensä. Kesäaikaan resiinalla junan jälkeen lähtevä palovahti teki omaa arvokasta työ:tään. Pajalla työskentelivät sepät ja korjausmiehet. Radan kunnossapito vaati omat ihmisensä, samoin siementen ja puuntaimien tuottaminen. Toimistotyölle oli tekijänsä. Ja työ vaatii työnjohtoa. Oli hakuuesimiestä, rataesimiestä, metsäteknikkoa, metsänhoitajaa.
 |
Manu Kankaanpää (vas) toimi alkuun radanjohtajana
ja vuodesta 1929 lähtien Lestin hoitoalueen metsänhoitajana vuoteen
1952 saakka. Kankaanpään jälkeen terävänpään terävimpänä oli Pentti Toivanen, jonka osaksi jäi hoitaa myös Eskolan metsäradan alasajo. |  |