Vihersuunnittelu.ELJAS HIMANKA Suunnitteluhortonomi

Koti
Henkilökuva
Vihersuunnittelu
Ympäristövalaistus
Vihersisustussuunnitelmat
Konsulttipalvelut
Neuvontakäynnit
Puutarhavinkit
Puutarhalinkkejä
Yhteystiedot
Yhteydenotto

Sivujen suunnittelu ja toteutus:
Eljas Himanka ja
©Tomi Vasankari

Vinkkejä puutarhan hoitoon:

Elävää taidetta elävillä kasveilla.

Ympäristötaidetta

Mielikuvituksella ei ole rajaa kun suunnitellaan ruohopatsaita. Samalla ihminen voi toteuttaa omaa luovuuttaan ja käsillä tekemisen tarvetta. Toteutuksessa voi olla mukana koko perhe tai lähin ystäväpiiri. Samalla lapsille jää mieluisia muistoja yhteistoiminnasta.

Ensimmäiset puutarhakalusteet olivat ruohopenkkejä. Niitä esiintyi keskieurooppalaisissa puutarhoissa jo keskiajalla sekä meillä suomessa 1800-luvun puolivälistä lähtien. Ruohopenkkien kauden jälkeen on muotoiltu satoja eri penkkimalleja. Puistoihin ja puutarhoihin on tullut paljon kalusteita ja taideteoksia. Onko näiden myötä myös kadonnut yhteys luontoon ja kasvuun?

Uutta turpeesta ja ruohosta

Turpeesta ja ruohosta voi tehdä muutakin kuin tasaisen nurmimaton. Tästä ideasta on syntynyt uusi puutarhataidemuoto-ruohopatsaat.

Miten rakennetaan?

Keskiajan ruohopenkit rakennettiin laudoista tai tiilistä ja rakennelma täytettiin mullalla. Uusien ruohopatsaiden runko tehdään nykyään kananverkosta, joka tuetaan betoniraudoilla tai bambukepeillä, jos patsas on korkea ja kapea.

Työ alkaa sekoittamalla turvetta ja vettä niin, että syntyy melko löysää "turvevelliä". Tätä turvevelliä on helppo muotoilla. Ensin muotoillaan patsaan karkeat muodot. Tämän jälkeen tehdään lopullinen muotoilu kananverkolla ja jatketaan rakentamista täyttämällä kolot turvevellillä. Kun runko on täytetty, levitetään myös kanaverkon ulkopuolelle neljä ,viisi senttiä paksu turvekerros. Valmiiksi muotoiltuun patsaaseen kiinnitetään siirtonurmikko ohuiden bambukeppien avulla. Siirtonurmikossa on punanataa ja niittynurmikkaa. Erityisesti niittynurmikan vahvat juuret tukevat patsaan rakennetta. Leikkaus tapahtuu konesaksilla ja patsaat lannoitetaan kaksi, kolme kertaa kesässä veteen sekoitetulla kalkkisalpietarilla. Oikea turvelaatu on hyvin tärkeää jotta patsaan muoto säilyy ja nurmi vihertää vuodesta toiseen. Paras turvelaatu tähän tarkoitukseen on pitkälle maatunut turve, jossa ilman ja veden suhde pysyy oikeana.

Hoito:

Ruohopatsaiden hoitokaan ei ole kovin vaikeaa, mutta se on tietysti tehtävä ajallaan ja huolellisesti. Koska turve on hyvin kosteaa, kun ruoho asennetaan sen päälle, ei tarvitse kastella paljon. Kastelu tehdään tavallisella sadettajalla tai jos patsas on korkea suihkuttamalla sen päälle. Patsaiden sisälle voi haluttaessa rakentaa kastelujärjestelmän, mutta on tärkeää, ettei patsas ole liian kostea.

Tulevaisuudessa voimme ehkä enenevässä määrin nähdä ruohopatsaita muun muassa kaupunkien puistoissa. Ne ovat mielenkiintoisia ja käytännöllisiä esimerkiksi lasten kannalta, koska niiden kanssa voi leikkiä ja ne ovat elävää materiaalia.

Jo keskiajalla on puistoihin ja puutarhoihin rakennettu ruohopenkkejä, joissa on käytetty turvetta rakennusmateriaalina. Näiden penkkien ympärillä oli kuitenkin puukehys. Tällaisia penkkejä on todennäköisesti ollut suomessa 1800-luvun lopussa.

Kissapatsas turpeen levitys vaiheessa. Turvetta levitetään ohut kerros myös verkon päälle. Kun tehdään isompia patsaita kannattaa rakentaa ne usean päivän aikana jotta ylimääräinen vesi valuu pois alemmista rakennelmista ennen kuin rakennetaan korkeammalle.

Siirtonurmikon asennusta turpeen päälle.

Pajun käyttö viherrakentamisessa:

Mihin pajua käytetään?

Pajun käyttömahdollisuuksista ja soveltuvuudesta voidaan mainita viherrakentaminen yleisesti, melu, pöly, tuulen- ja näkösuoja-aidat, erilaiset piharakenteet, köynnöstuet, maisemointi, ympäristötaide, koristelu, jätevesien puhdistaminen ja kori ynnä muut käyttöesineet.

Minkälaista pajua käytetään?

Käyttötarkoituksen mukaan pajunversoja suorina, haaroittumattomina tai oksaisina tai haaroittuneina. Eri pajulajikkeita käytetään rakenteellisten vaatimusten ja verson värin mukaan.

Paju raaka-aineena

Paju oli ennen tärkeä raaka-aine omavaraisessa maataloudessa. Pajunkuorta käytettiin nahkojen parkitsemisessa ja siitä punottiin myös köyttä. Todellisia tekijöitä olivat kalastusvälineitten, etenkin mertojen punojat.

Pajusta tehdyt koriste-esineet sopivat sekä yksityisille pihoille että julkisiin puistoihin.

©VIHERYMPÄRISTÖ © VIHERYMPÄRISTÖ

Erilaiset eläinhahmot ovat olleet suosittuja aiheita pajutaiteilijoille.

©VIHERYMPÄRISTÖ

Pajuaita voidaan taivuttaa kaareviinkin muotoihin.

Yksinkertaisilla luonnonmateriaaleilla saadaan aikaan kaunista jälkeä.

Näkö - ja tuulensuojaksi

Muualla Euroopassa paju on perinteinen aitojen, säleikköjen ja köynnöstukien materiaali. Pajupunoksista saa hyvän kehikon kohopenkkiin ja kompostin suojaksi. Puutarhan rakenteisiin pajua käytetään sellaisenaan, jotta kuoren värisävyt pääsevät oikeuksiinsa. Pajunpunominen on helppoa. Loimiksi valitaan paksumpia keppejä, aitoihin ja säleikköihin tolppia, joiden välitse oksat tai kimput pujotellaan.

Puutarharakenteita voi siis tehdä punomalla kasvavia pajunoksia yhteen. Näin voidaan myös kasvattaa pajusta muotopuita ja -pensaita. Eläviä pajurakennelmia saa taivuttamalla juurrutetut pajun pistokkaat säleiköksi tukioksien varaan. Säleikköpaju on hyvä yksivuotisten köynnöskasvien tuki, ja sen suojassa viihtyvät aremmatkin kasvit.

Suomessa pajua on siis käytetty punonnassa ajan sivu. Lähivuosina on laaja-alainen pajunkäyttö lisääntynyt. Muutama vuosi sitten perustettiin Punos ry, joka edistää kaikenlaista pajuntuntemusta, kädentaitoja ja viljelyä. Villinä kasvava pajukin sopii leikattavaksi ja taivuteltavaksi, mutta viljeltynä se kasvaa suoraa, vankkaa vartta ja on villiä pajua helpommin käsiteltävissä.

Viljeltyä pajua on suomessa edelleen melko hankala löytää, vaikka energiapajua onkin jalostettu ja tuotettu biomassaksi vuosia. Viherrakentamiseen paju sopii myös kasvavana materiaalina työstettäväksi. Kasvupaikan suhteen paju ei ole nirso ja se juo hanakasti vettä työntäessään juurensa maahan.

Juuri kosteilla paikoilla paju on omiaan käyttämään ylimääräisen veden. Nykyään tehdään jo vihersuunnitelmia, joissa yksinkertaiset keinot ovat keskeisiä. Onkin jo suunnitelmia joissa punottavat aidat, sokkelot ja majat ovat pääosassa.

Kasvien pakkasenkestävyys:

Lepotilaisen kasvin pakkasenkestävyyttä ei voida määritellä kovinkaan tarkasti. Kestävyys riippuu muunmuassa kasvilajista, lajikkeesta ja mukautumisesta tiettyyn ilmastoon (aklimoituminen) syksyllä hyvin karaistunut kasvi kestää kylmää talvea karaistumatonta kasvia huomattavasti paremmin. Karaistumisaste vaihtelee talven aikana. Suojasäiden aikana ja kevät talven auringon lämmön vaikutuksesta karaistumisaste alenee. Kirkkaat aurinkoiset kevätpäivät, paitsi että ne alentavat karaistuneisuutta, lisäävät kasvin kuivumisriskiä sulattamalla solunvälien jääkiteet, jolloin vesihöyry pääsee haihtumaan korkkihuokosten kautta ulos.

Maaliskuun aikaiset kirkkaat aurinkoiset iltapäiväsäät ja yöpakkaset aiheuttanevat jonkin verran pakkashaavoja ja kuoren halkeamia varsinkin nuoriin hedelmä - ja koristepuihin. Halkeamat näkyvät heti, varsinaiset pakkashaavat vasta kesällä loivina painautumina ja kuorenvärin muutoksina.

Mitä tehdä keväällä?

Kaikki kasvua edistävät toimet ovat paikallaan. Myös kevään säällä on oma merkityksensä. Kosteahko ja tasaisesti etenevä kevät vaikuttaa edullisesti. Haitallisesti vaikuttavat taas kaikki jyrkät vaihtelut ja etenkin ennen roudan sulamista olevat lämpimät, kirkkaat, kuivat ja aurinkoiset säät. Kastelu lumenlähdön jälkeen edistää roudan sulamista ja on tarpeen syvään routaantuneilla paikoilla. Poutajaksoilla kasvunlähtöä voidaan hillitä varjostamalla kasveja. Ikivihreille kasveille molemmat toimet ovat tarpeen - niillähän haihtuminen on suurinta. Jos pensaiden kasvu alkaa siten, että pensaan versojen alaosien silmut lähtevät hyvin kasvuun mutta verson yläosassa kasvu on heikkoa on tämä merkki alasleikkauksen tarpeesta. Voimakas leikkaus on tarpeen syysistutetuille, vasta juurtumisen alussa oleville kasveille. Kokonaan paleltuneet pensaiden oksat leikataan luonnollisesti pois - ainakin terveeseen osaan saakka.

Pienoiskasvihuone:

Pienoiskasvihuone tuo mukavia lisämahdollisuuksia puutarhaharrastukseen. Lämpöä vaativat vihannekset ja eksoottiset hedelmätkin kasvavat kasvihuoneen suotuisissa olosuhteissa. Kasvihuonetta on hoidettava säännöllisesti keväästä syksyyn, jotta kaikki sen erinomaiset puolet tulisivat koetuiksi. Loppukesä on sitten sadonkorjuun aikaa. Pienoiskasvihuone lämpiää aurinkoisten kevätpäivien aikana. Ennen viljelykauden alkua huone siistitään mikäli se jäi syksyllä tekemättä. Vanha kasvusto viedään pois ja päällysteet ja puitteet pestään joko tolulla tai ipaseptillä. Pian myös maa on niin sulanut, että se saadaan kunnostettua istutuksia ja kylvöjä varten. Mikäli edellisellä kasvukaudella kasvihuoneessasi oli määrittelemättömiä tauteja tai tuholaisia, vaihda koko kasvualusta ja eristä se pohjamaasta muovilla. Aloitteleva viljelijä tarvitsee muutaman hyvän ohjeen jottei ensimmäinen kesä jäisi viimeiseksi. Kun perusseikat ovat kunnossa, on taitoja hyvä kartuttaa seuraavien kesien myötä.

VÄLTÄ VARJOA

Kasvihuoneelle on etsittävä valoisa ja lämmin paikka. Puiden varjossa metsän keskellä ei viljelyllä ole tulevaisuutta. Kun aurinko paistaa esteettä jo varhain aamulla, lämpenee huone pian ja kasvu käynnistyy nopeasti. Helleaikaan keskipäivällä lievä varjo on eduksi, mutta jälleen illalla kaivataan jokaista auringon sädettä kuivattamaan päivällistä kosteutta ja pidentämään tärkeää yhteyttämisaikaa. Jos kasvusto jää yöksi kosteaksi, lisääntyy sienitautien vaara. varsinkin syksypuolella, kun yöt ovat viileät ja kosteat, on aurinko erityisen tärkeää.

ÄLÄ TYYDY LIIAN PIENEEN HUONEESEEN

Vaatimaton vasta-alkaja tyytyy usein liian pieneen kasvihuoneeseen. Kovin pienen huoneen hoitaminen on tukalaa, siellä on ahdasta ja lämpö nousee helposti liian korkealle. Sopivia mittoja ovat esimerkiksi seuraavat: Huoneen leveys 2,5-3 metriä, pituus vähintään 3 metriä. Sivuseinien korkeus vähintään 1,5 metriä ja harjakaton kaltevuus 30 astetta. Oviaukon leveys pitää olla riittävä, jotta päästään kottisilla kuljettamaan mullat ym sisälle. Keskikäytävän leveys on 60-80 senttiä.Tuuletusluukkujen pinta-ala on kolmannes huoneen lattiapinta-alasta.

TURVE ON TURVALLISINTA

Kasvualustan tulee olla kuohkea ja 20-30 senttiä paksu. Pelkkä peltomulta ei sovi kasvihuoneen kasvualustaksi. Kasvuturve tai turpeella parannettu puutarhamaa kestää jatkuvaa kastelua tiivistymättä. Turpeessa ei ole rikkakasvien siemeniä eikä kasvitauteja. Sen sijaan peltomullan mukana voi huoneeseen saada harmillisia ankeroisia tai vaikkapa tomaatille haitallisen perunaruton. Kasvihuoneessa voi toteuttaa myös turvesäkkiviljelyä ja on olemassa myös keinotekoisia kasvualustoja.

HELTEESTÄ HARMIA

Tuulettamalla pyritään pitämään kasvihuoneen lämpötila oikeissa lukemissa ja ilmankosteus sopivana. Lämmin ilma nousee ylöspäin ja niinpä onkin tehokkainta tuulettaa huonetta kattoluukkujen kautta. Pienessä huoneessa lämpötila saattaa nousta 40-asteeseen. Kasvit ovat silloin jo suuressa vaarassa ja lämpötila on laskettava tuulettamalla ja suihkuttamalla. Jos huone joudutaan alku- tai keskikesällä jättämään muutamaksi päiväksi oman onnensa nojaan, on parempi jättää tuuletukset auki helteen varalta kuin sulkea huone tiiviisti viileitten öitten pelossa.

KAIHDA KYLMÄÄ VETTÄ

Kasvihuoneessa kasvu on kiihkeää ja veden sekä ravinteiden tarve suuri. Istutuksen jälkeen joudutaan mm tomaatin että kurkun taimia kastelemaan päivittäin. Poutakausina päivittäiset kastelut ovat tarpeen myöhemminkin, muuten siirrytään kasvun edistyessä kastelemaan 2-3 kertaa viikossa, samalla voidaan lannoittaa miedosti kastelulannoitteella. Liian tiheät kastelut pitävät maan kylmänä ja haittaavat juuriston kehitystä. Elokuun puolivälin aikoihin kastelua harvennetaan. Maan kuivahtaminen edistää sadon kypsymistä ja vähentää huoneen ilmankosteutta, joten kasvustokin pysyy terveempänä. Kylmä kasteluvesi on haitallista kasveille, letkukastelu suoraan vesijohdosta on vaivatonta vaan ei viisasta. Parempi on laskea vettä jo edeltä käsin suureen astiaan lämpenemään ja kastella sitten happirikkaalla vedellä. Parhaan kasvun aikaan tarvitaan kerralla jopa 10-15 litraa vettä neliömetrille. Kasvuston suihkutukset ovat hyödyksi aurinkoisina päivinä, ne tehdään kello 9-14 välillä. Kasvusto ehtii silloin kuivahtaa yöksi. Suihkuttaminen alentaa huoneen lämpötilaa ja piristää kasvua.

04.11.2002