Koti
Henkilökuva
Vihersuunnittelu
Ympäristövalaistus
Vihersisustussuunnitelmat
Konsulttipalvelut
Neuvontakäynnit
Puutarhavinkit
Puutarhalinkkejä
Yhteystiedot
Yhteydenotto

Sivujen suunnittelu ja toteutus:
Eljas Himanka ja 
©Tomi Vasankari

Ympäristövalaistus

Ympäristövalaistuksen suunnittelussa tulee lähteä tilan, ympäristön ja havainnoivan ihmisen ja hänen tarpeiden analysoinnista. Valaistussuunnittelun tulee ottaa huomioon tila, arkkitehtuuri ja ympäristö sekä havainnoivan ihmisen psykologiset, sosiaaliset että ergonomiset tarpeet. Valaistuksen tehtäviä voi olla myös halutun tyylin esilletuominen, tunnelman luominen tai informatiivinen tehtävä.

Meillä on tällä hetkellä vallalla ns. määrällinen valaistussuunnittelu. Se kuitenkin johtaa usein esim. epäolennaisen kohteen kuten käytävän korostumiseen maiseman kustannuksella. Valaisemme polkuja, teitä, katuja. Valaisemme vain että näemme liikkua. Visuaalisessa valaistussuunnittelussa taas etusijalle asetetaan viherympäristö.

Valaisemalla puita, pensaita, kiviä, kiviaitaa, patsaita, syntyy ympäristöön mielenkiintoinen valon ja varjon maailma. Kohteena ympäröivä maisema.

Valorakentaminen

Valorakentaminen vaatii muutakin kuin tekniikan hallitsemista. Se vaatii visuaalista silmää. Työ on selektiivistä; tyylin ja tyylien hallintaa. Valolla voi tuoda esiin haluamansa ja häivyttää sen, mitä ei tarvitse nähdä.

Nykyisistä ulkovalaisimista on saatavilla vain flood-tyyppi ja spot-tyyppi, joka on avauskulmaltaan kapeampi kuin flood-tyyppi. Näiden värilämpötilat ovat 3000-6000 kelviniä. Värilämpötilan yksikkö on Kelvin (K). Pääluokkia on kolme: lämmin valkoinen < 3300K , neutraali valkoinen 3300-5000 K ja päivänvalo <5000 K. Vaikka valonlähteillä olisi sama valon väri, voivat niiden värintoisto-ominaisuudet olla hyvinkin erilaiset valonjakaumasta riippuen. Värintoistoa arvioidaan yleisen värintoistoindeksin (Ra-indeksin) avulla. Valonlähde, jonka Ra-indeksi on 100, toistaa värit parhaiten valaistavasta kohteesta. Mitä pienempi Ra-arvo on sitä huonompi värin toisto lampulla on. Monimetallivalonlähteet ovat hyviä ulkovalaisimissa, koska niissä on paras värintoisto. Paras värintoisto näissä on päivänvalo värilämpötilalla. On saatavissa myös elohopeahöyry- ja natriumsuurpaine lamppuja, mutta niiden värintoistoarvot ovat alhaisia. Ne ovat kuitenkin valon määrässä edullisia.

Eri valaisintyypit

Suurpainenatrium lamppu on tällä hetkellä yleisin lampputyyppi. Valo on keltaisen sävyinen ja hyvin lämmin, mutta lampulla on huono värintoistoindeksi, mutta pitkä elinikä (4v). Elohopealamppu, jonka valo on valkoista ja kylmää, on halvin lampputyyppi. Sen valontuottokyky on kuitenkin alhainen ja elinikä on lyhyehkö(2v) Monimetallilamput ovat vielä hieman kalliita edellisiin verrattuna, mutta niiden käyttö tulee varmasti lisääntymään mm. niiden hyvän värintoistoindeksin vuoksi. Monimetallilampun valo on valkoista ja kylmää sekä elinikä on keskipitkä (2,5-3v). Valontuottokyky on hyvä.

Kasvillisuus

Heinät

Heinien ja kaislojen graafisuus korostuu syksyn tullessa. Heinien käytössä olemme vielä hyvin varovaisia . Lieneekö syy taitamattomuudessa, mutta viherympäristössä niitä näkee liian harvoin . Niiden arvostus olisi saatava oikealle tasolle. Hoitoperinteestä johtuen pyritään valitettavasti luomaan liian usein yksilajisia kasviryhmiä, joissa harvoin on tilaa eri lajeille.

Ikivihreät

Ikivihreiden käyttö on onneksi lisääntynyt viime vuosina, mutta sen soisi edelleen jatkuvan. Yleisesti syys- ja talviaika koetaan ankeimmaksi vuodenajaksi ja kasvillisuuden painopistettä tulisikin siirtää enemmän havukasvien suuntaan.

Ikivihreät kasvit suunnitellaan yleensä talvea ajatellen, mutta ne toimivat myös hyvänä taustana eri kokoisille koristekasveille. Lisäksi ne tuovat elävyyttä syys- ja talviaikaan muuten kaljuille istutusalueille.

Vaikka havut ovat näyttäviä talvella, niin ovat myös huurteiset lehtipuut ja -pensaatkin, rakenteita unohtamatta.

Ympäristössämme on talvellakin näyttävyyttä, mutta ilman valaistusta liian paljon joutuu pimentoon. Valon monimuotoisempi käyttö avaisi kuitenkin aikaisempaa enemmän mahdollisuuksia mielenkiintoisempaan ympäristöön.

Mitä valaiset, mitä et valaise , on merkittävää. Missä värilämpötiloissa tuot kohteet esiin, mihin varjot haluat lankeavan, mihin et ? Valolla voit sekä tuoda ympäristön esiin, että häivyttää.

Ympäristövalaistuksen tulee korostaa ympäristön sisällöllistä identiteettiä ja tunnelmaa. Tarvittaessa sen on oltava muuntuva eri tavoitteiden mukaisesti.

Koska meillä vuodenajat ovat ympäristön ilmeeltään hyvin erilaisia yleisvalaistus/kohdevalaistus-balanssi olisi kausiluonteisesti säädettävä.

Valaistuksen arkitilanteen tulisi olla neutraali, mutta tapahtumia varten valaistuksen tulisi pystyä muuntumaan karnevaalihenkiseen muotoon. Mikäli näyttävä visuaalinen ilme on tavoitteena huomioitakoon myös valaistushuoltoon tarvittavat voimavarat. Myös ympäristövalaistusta on huollettava ja se on ennalta suunniteltava ja budjetoitava. Turvallisuus on oltava aina etusijalla. Kun valaistaan veden äärellä tai peräti vedessä on oltava erityisen tarkkaavaisia ja sähköammattilaisen mukanaolo jo suunnitteluvaiheessa on välttämätöntä.

Valolla on siis useita ominaisuuksia, joita varioimalla voidaan tuottaa ilmeikäs, turvallinen pimeän ajan maisemakuva.

Valaisu esimerkkejä

Jos valaistaan esim. pihan puustoa, on ensin valittava huolella puut, joita aikoo valaista. Puiden on oltava terveitä, hyväkuntoisia ja siten pitkäikäisiä. Lisäksi on otettava huomioon valaistavien puiden visuaalinen kokonaisuus. Merkitystä on myös sillä miten valaistus rytmittää ja jäsentää ympäristöä.

Esimerkiksi oksaton pitkärunkoinen mänty, jonka latvus on korkealla asetetaan valonheitin puun juureen noin 40-60 cm rungosta . Mikäli männyn korkeus on yli 15 metriä kannattaa käyttää kapeakiilaista (avauskulma maksimi 15 astetta) valaisinta. Jos haluaa korostaa puun runkoa voi käyttää valonlähteenä värilämpötilaa 5200 K(päivänvalo, kylmä). Mikäli mänty on suurikokoinen voi valaisun tehdä kahdella valaisimella.

Kuusta valaistessa tulee ottaa huomioon, että kuusi on alaoksainen joskus mäntykin.

Valaisin sijoitetaan tällöin noin 1 metri oksiston ulkopuolelle, korkeus maasta 40 cm.Tällöin voidaan käyttää flood tyypin valaisinta. Sen avauskulma on laaja 30-50 astetta ja teho 150 tai 250 W. Värilämpötila on 5200 K. Mikäli kuusi on suurikokoinen valaise se kahdella valaisimella.Lehtipuiden valaisussa on otettava huomioon valaistaanko kaljua vai lehdellistä puuta samoin lehtikuusella. Jos halutaan saada lehdetön lehtipuu hyvin esiin, sijoitetaan valaisin puun rungon läheisyyteen (40-60 cm rungosta, korkeus maasta 40 cm. Jos taas halutaan valaista lehdellinen puu silloin sijoitetaan valaisin 1 metri oksiston ulkopuolelle, 40 senttiä maan tasosta. Kannattaa käyttää flood-tyyppistä valaisinta, jonka avauskulma on 30 - 50 astetta puun leveydestä riippuen ja jonka teho on 150 - 250 W. Värilämpötila on 5200 K.

Valo osana viherympäristöä

Pimeän ajan hyödyntämiseen viheralueilla kannattaa kiinnittää erityistä huomiota sillä puolet vuodestamme on juuri sitä. Valo korostaa sävyjä ja musta-valko-kontrastia. Valo tuo näkyviin muodot ja varjot. Ilman valoa ei ole varjoakaan, ja siksi se on yhtä merkityksellinen kuin valo. Näkövammaisten tarpeet tulisi ottaa myös huomioon valaistuksen suunnittelussa mm. rajoittamalla häikäisyä ja käyttämällä erilaisia valonlähteitä erilaisilla alueilla.

Keski- ja Etelä- Euroopassa on jo pitkään valaistu mm. rakennusten julkisivuja ja patsaita. Vähitellen korostusvalaistus on saapunut Suomeenkin, ja viime vuosina on toteutettu useita kohteita eri puolilla maata. Ulkovalaistuksessa on jäämässa paitsioon valaisimet ,jotka valaisevat joka suuntaan aiheuttaen häikäisyä.

Valokuituvalaistus on myös tulollaan ja sitä voidaan käyttää luovalla tavalla. Lateriaalikuidut antavat valoa koko kuidun matkalta, päätekuidut vain kuidun päästä. Valokuidut voidaan valaa esim. patsaaseen tai sijoittaa osaksi katukiveystä. Samoin niitä voidaan käyttää julkisivuissa, portaissa , suihkulähteissä jne. Käyttömahdollisuuksia on rajattomasti.

Kuvat: Viherympäristö-lehti

04.11.2002