Huiskuhännät
BH RTK1 Story Goes Tommy Girl, Fin & S Mva Safe Keeper´s Anarkist sekä BH TK1 Tk2 RTK1 RTK2 Kowhai Noname Warrior


Päiväkirja

Giara

Wanda

Woody

Omistaja

Pennut

Bobby-quarter

In memorian

Linkit

Vieraskirja

Etusivu


Huiskuhäntien päiväkirja


Vanhat päiväkirjat:
vuosi 2012, vuosi 2011, vuosi 2010, vuosi 2009, vuosi 2008, vuosi 2007, vuosi 2006

 

Tämä on päiväkirja vuodelta 2013. Ylläolevista linkeistä pääset katselemaan meidän aiempin vuosien päiväkirjoja. Vuodesta 2014 eteenpäin meidän päiväkirjan löytää täältä: Blogi

12.11.2013 vanhusten vaivoja ja nuorimmaiselle TK2-titteli


Giara ja kuuppa, parhaat kaverukset ;)

Pitkä päivitystauko on taas ehtinyt tulla. Osa syy on se, että joudun siirtämään sivuni jonnekin uudelle palvelimelle ja samalla olen ruvennut tekemään sivuja uudestaan vähän järkevämpään muotoon, joten peruspäivitykset ovat kärsineet. Paljon on tässä miltein 2 kuukauden aikana ehtinyt tapahtua. Iloisia ja myös niitä surullisia asioita.

Giara säikäytti minut toden teolla lokakuussa, kun yhtäkkeä huomasimme, että se oli syönyt mahansa ihon verille. Koira kutisi selkeästi ja paljon. Alkuun syyksi epäiltiin jotakin ulkoloista, koska kutinalle ei löytynyt muuta järkevää selitystä. Se miksi muut koirani eivät oireilleet olisi selittynyt sillä että niillä oli punkkihäädöt turkissaan jotka pitävät myös muut öttiäiset loitolla. Loppupeleissä kuitenkin selvisi, ettei kutina ollut minkään ulkoloisen aiheuttamaa. Giara sai lääkärärissä kortsooni pistoksen sekä antibiotti-kortisooni salvaa kärsineelle iholle. Ihana kuuppa myös lähti sille matkaan joksikin aikaa, jotta ei pääse rappaamaan itseään pahempaan kuntoon.


Giaran iho pari päivää kortisoonipiikin jälkeen, kun salva oli jo ehtinyt hoitaa ihoa jonkin kuntoon.

Kortisoonipiikki vaikuttaa noin kolmen viikon ajan ja sinä aikana Giaran iho ehtikin tulla jo kohtuu hyvään kuntoon. Kutina ei palannut, joten täydeksi mysteeriksi jää mikä tuon kohtauksen aiheutti. Aluksi eläinlääkäri epäili myös allergioita, mutta outoahan se olisi että 9 vuotiaalle koiralle puhkeaisi kuin tyhjästä allergia. Koska oireet eivät myös palanneet saatiin allergia hommat sulkea pois kokonaan.  Mikä sitten aiheutti tuon kutinan? Oma villi veikkaukseni on, että kun muutoinkin meillä on ollut outo syksy ja kärpäset sun muut öttiäiset ovat heräilleet jo toistamiseen tälle "kesää", niin ehkäpä mäkäräisten tms. pistiäisten pistot ovat olleet loppusyksystä äkäisempiä ja aiheuttaneet sitten kunnon kutinan, joka on päässyt pahenemaan kun koira on ehtinyt rapata ja järsiä kutiavia kohtiaan. Mene ja tiedä ;) Toivottavasti kuitenkaan oireet eivät jatkossa palaa ja jääköön tämä homma vaikka mieluummin mysteeriksi :)


Wanda ja Woody montulla lokakuussa 2013

Myös Wanda on saanut minut huolestuneeksi tänä syksynä. Tuo minun aina terve ja iloinen valkoiseni on ollut nyt pitkään vain iloinen, onneksi edes sitä ;) Wanda on ontunut toista takajalkaansa jo pidemmän aikaa. Ontuminen ilmenee kun koira lähtee liikkeelle. Se saattaa ensin kävellä jopa kolmella jalalla hetken ja sitten parin askeleen jälkeen lähteä liikkumaan ihan normaalisti. Useimmiten se astuu takajalallaan varovasti pari-kolme ensimmäistä askelta ja sen jälkeen lähtee ravaamaan ihan puhtaasti. Aluksi ajattelin, että se on vain reväyttänyt koipensa jossakin vähän pahemmin, mutta nyt kun ontuminen on jatkunut levosta huolimatta, ovat pahat epäilykseni heränneet. Useinhan tällainen ontuminen viittaa nivelrikkoon :/ Lisäksi muutama ilta takapersin huomasin, että kun nostin Wandan häntää, se ulahti todella kipeän oloisesti. Ikävä kyllä tiedän myös mihin tämä yleensä viittaa :( Eläinlääkäri en kuitenkaan itse ole ja niinpä Wanda on menossa ensi viikolla kuvattavaksi ja toivottavasti sitten ollaan viisaampia mikä sitä reppanaa vaivaa.  Toivon todella, että ei mitään kauhean vakavaa, sillä ontumistaan lukuunottamatta Wanda on ihan oma aina-iloinen itsensä, jonka häntä heiluu alituiseen ja joka oliis heti valmiina kaikkialle mukaan. Peukut pystyyn siis!


Woody ja sen kolmen viimeisimmän AVO-luokan kokeen saldo: 2x luokkavoitto ja 1x sij.2 ykköstuloksilla, joten TK2-plakkarissa :)

Sitten niihin vähän iloisempiin uutisiin. Woodin kanssa käytiin lokakuun alussa Kokkolassa toko-kokeessa, josta saimme haalittua kasaan viimeisen ykköstuloksemme avoimesta luokasta ja näin ollen Woody sai nimensä eteen kolmannen tittelin: TK2!! :) Kevään ja kesän koevaikeuksien jälkeen olen tähän meidän loppurutistukseen kyllä enemmän kuin tyytyväinen :) Elokuun kokeista nappasimme molemmista luokkavoitot ja nyt lokakuun kokeessa heikoista pisteistämme huolimatta sijoituimme luokassamme toisiksi. En voisi olla Woody pojasta ylpeämpi :) Kokkolan TK2-kokeemme ei tosiaan pisteitten puolesta ole niitä upeimpia, 160,5 pistettä, mutta pisteiden puolesta se on varmasti yksi ikimuistoisimmista ;) Usein olen etenkin Giaran kanssa ollut sen puolen pisteen päässä ykköstuloksesta ja niin luulin, että tällä kertaa olimme Woodin kanssa. Treenikaverini Kaarinan kommentti kisan jälkeen: " Henna... vain puoli pistettä..." ehti jo varmistaa minun kuvitelmani ja mielessäni jo mietin, että joudun vielä ainakin kerran starttaamaan avoimessa luokassa. Kun Kaarina jatkoi lausettaan, josta selvisi että saimme puoli pistettä yli ykköstuloksen rajan, niin voi kertoa että kiljuin varmaan eniten mitä missään meidän kokeissamme koskaan :D


BH Tk1 Tk2 Kowhai Noname Warrior ja katse tulevaisuuteen ;)

Olen kaikkien kolmen koirani kanssa kilpaillut alokas- ja avoimessa luokassa jo niin paljon, että ne meinaavat jo tulla korvistani ulos ;) Lisäksi olen sellainen vanhan ajan "luokka kerrallaan" treenaaja, joka ei tahdo uskaltaa opettaa ylempien luokkien liikkeitä ennenkuin alemmista on selvitty, jotta en sekoittaisi koirieni päitä. Woodin kanssa saavutettu TK2-titteli aiheutti sisälleni suuren ilon, mutta myös hienoisen tyhjyyden tunteen. Tässä minä olin alta 3-vuotiaan koirani kanssa ja yhdessä olimme saavuttaneet kaikki ne tavoitteet joita joskus olin mielessäni meille haaveillut. Myöskin ne tavoitteet, joita joskus olin asettanut muillekin koirilleni ja joihin emme koskaan päässeet. Mitä seuraavaksi?


Woody lokakuussa 2013

Woodia ja minua odottaa siis suuri tuntematon ;) Nälkä kasvaa syödessä ja haaveet asettuvat yhä korkeammalle kun alkaa ymmärtää millainen kultakimpale minulla todellakin on harrastuskaverina. Se mitä on saavutettu, niin siitä ollaan ylpeitä ja nyt me kaksi lähdetään yhdessä kohti minullekin kisarintamalla tuntematonta eli ylempien luokkien toko kehiä sekä PK-puolta. Nimetön sotilas ja Henna valmiina ottaman haasteen vastaan :D

18.9.2013 Kympin koira jatkaa kulkuaan ;)

Vähän turhan pitkä päivitystauko on ehtinyt tähän väliin tulla ja paljon asiaa on kerrottavana. Aloitetaanpa minun elämän mantelini Woodin toilailuista :)

Woodin kanssa koettiin elokuussa yksi uskomaton viikko, johon mahtui onnea, ilon kiljahduksia ja hämmästystä siitä voiko tämä kaikki olla totta :) Viikko aloitettiin lauantaina 24.8 Kokkolan tottelevaisuuskokeesta, jonne viimein oltiin saatu kaikki alokasluokan liikkeet koevarmoiksi. Helteinen ja pitkä päivä autossa ei tällä kertaa vienyt Woodista mehuja vaan hienosti se tokoili ensimmäisen AVO1 tuloksensa upeilla pisteillä 189 sekä kunniapalkinnon kera :) Tällä setillä irtosi myös luokkavoitto. En olisi voinut olla tähän nuoreen herraan enempi tyytyväinen, etenkin kun ottaa huomioon, että kotona meillä oli juoksuinen Wanda-neiti ;)

Lauantain voittaja-fiilis jatkui myös sunnuntaille, jolloin suuntasimme Woodin kanssa luonnetestiin Haapavedelle. Luonnetestituomareina meillä toimivat Jari Keinänen ja Reijo Hynynen. Minua jännitti ihan sairaasti. Olen aina sanonut, kun joku on kysynyt Woodin luonteesta, että minulla se on täyden kympin koira. Se on otus, joka on kuin luotu minua varten. Se, onko Woodi myös kympin koira yleisesti ajateltuna, oli sen sijaan minulle suuri jännityksen paikka. Kotona Jarin kanssa laskimme pari päivää aiemmin pisteitä, jotka Woody voisi meidän mielestämme saada. Varovaisissa arvioissamme päädyimme pistemäärään 169. Ihan nappiin eivät meidän arviomme menneet ja sen tajusin jo luonnetestin ollessa vielä menossa. Tuomarit paineistivat Woodia huomattavasti enemmän monissa osa-alueissa kuin muita koiriani aikanaan. Mielessäni ajattelin, että toivottavasti tämä oli hyvä merkki. Loppu puheenvuoroa kuunnellessani huokaisin jo onnesta tajuttuani, että kaikki osa-alueet menivät plussan puolelle, mutta vasta kun tuomarit antoivat loppupisteet: +208 pojoa, ymmärsin, että käsissäni on juuri se kultakimpale muillekin, mikä Woodi on pienestä pennusta asti ollut minulle. Ilon kiljahduksiahan siinä taisi päästä ja hyvä mieli jatkui vain kun paikalla olleet ihmiset tulivat vielä onnittelemaan ja kehumaan kuinka valkkarit ovat viimein menossa oikeaan suuntaan luonteittensa puolesta. Kympin koira jatkaa siis kulkuaan, kuten joskus olen vitsillä heittäny ;) Woodin luonnetestiin pääsee tutustumaan tarkemmin Woodin omalta sivulta, josta löytyvät osa-aluepisteet sekä video itse testistä.

Maanantaina tämän kaiken huuman jälkeen suuntasimme vielä Sieviin mölli-agility-cupin viimeiseen osakilpailuun. Treenata ei todellakaan oltu ehditty, mutta siitä huolimatta Woodi veti mölliradan hienosti alle ihanne ajan 5 virhepisteellä sijoittuen näin toiseksi maksi möllien luokassa. Itse kisan jälkeen jaettiin koko cupin voittajien palkinnot. Cup koostui kaikkiaan neljästä osakilpailusta joista me olimme osallistuneet kolmeen. Hiukan jäi harmittamaan yksi puuttunut osa-kilpailu sillä kolmen osa-kilpailun pisteillä me sijoituimme kaikkien koirien kesken lasketuissa cup-pisteissä jaetulle kolmannelle sijalle! Poskilihakset alkoivat itsellä vähitellen vetää viimeisiään kaiken tämän kolmen päivän hymyilyn jäljiltä :D Mutta onneksi hymypoika-Woodi jaksoi ilakoida minunkin puolestani :D

Kaiken kaikkiaan tuo kolmen päivän putki oli aivan uskomaton. En osaa sanoin kuvailla sitä tunnetta, joka minulla oli, kun katsoin tuota valkeaa ystävääni ja mietin mitä kaikkia ilon hetkiä se on minulle antanut. Enkä tarkoita tällä onnen tunteella, että se olisi tullut tuloksista joita olemme tehneet vaan se on myös tullut ihan meidän normaalista elämästä. Kun pitkän päivän jälkeen laitan maate ja tuo valkoinen karvapallo kömpii kainalooni, painaa päänsä rinnalleni, sulkee silmänsä ja tuhisee onnellisena, en tiedä onko sen onnellisempaa hetkeä koiramaailmassa. Arjen lisäksi elämä Woodin kanssa on ollut tanssia pilvilinnoissa ihan niistä ensimmäisistä päivistä asti myös kaikella muulla saralla. Haaveet, jotka minulla aikanaan on ollut Giaran ja Wandan kanssa, on Woodin kanssa täytetty. Giaralta ja Wandalta saamani opit ovat tuottaneet hedelmää ja Woodi on ollut mitä parhais moppe toteuttaa noita oppeja ;)

Ilon ja onnistumisen kiljahdukset eivät loppuneet vain tuohon viikonloppuun vaan seuraavana viikonloppuna jatkettiin Keski-Pohjanmaan piirimestaruus tokossa. Alunperin olin ajatellut perua Woodin osallistumisen, koska Wandan tärppi päivät osuivat juuri tuohon viikonloppuun ja Woody oli sekaisin kuin seinäkello kotioloissa. Eikä asiaa auttanut vain viikko sitten kisattu edellinen kisa, jonka jäljiltä en ollut ehtinyt Woodia palauttaa juuri lainkaan. Onneksi kuitenkin muutin mieleni ja kaivoin Woodin autosta suorittamaan koetta. Ykköstuloshan sieltä tuli 171 pisteellä ja luokkavoitto siinä kaupantekijäisinä ;) Samalla Woody sijoittui Sievin joukkueessa piirimestaruusjoukkukisan ykköseksi eli myös joukkuekultaa tuli napattua samalla :) Kiitos muu tiimi :) Sanat alkavat loppua joilla osaisi kuvata tätä fiilistä :) (mutta kisafiilistä voi käydä katsomassa woodin tokotuloksista, joista löytyy tämän kokeen kisavideo)

Meidän tokotuloksista täytyy kyllä myös muistaa kiittää meidän treenikavereita. Ilman heitä olisin oikeasti saattanut SM-tokon jälkeen heittää hanskat tiskiin. Kiitos siis Kaarina, Tiina, Hanna ja muu ihana Sievin porukka. Teidän kanssa kääntyy murheetkin iloksi ja nauruksi ja se välistä kadonnut tokomotivaatiokin löytyy aina kuin ihmeen kaupalla :)

Tämän pyörityksen jäljiltä ollaan nyt sitten vietetty vähän hiljaisempaa eloa. Koirien kanssa on lenkkeilty paljon ja nautittu ihanista syysilloista niin jalan kuin hevosen selästäkin käsin. Toko ollaan jätetty hallikauden alkuun asti vähän tauolle ja Woodin kanssa ollaan keskitytty jälkihommiin kun kelejä vielä kerran on. Myös Giara on päässyt jäljelle muutamaan otteeseen ja kyllä taas harmittaa etten sen kanssa aikanaan ole osannut jälkihommista sitä mitä nyt osaan. Sekin oli nimittäin ihan pätevän oloinen kun sitä osasi eka kerran elämässään ohjata niinkuin jäljellä kuuluu ;)

7.8.2013 Lomailua, retkeilyä ja Kowhai leireilyä sekä upeita uutisia Wandan lapsosista!

Ihan alkuun on pakko laittaa miten hienoja uutisia saatiin Turun suunnalta Wandan lapsista. Furi (Safe Keeper´s Fast and Furious) oli saavuttanut viimeisen sertinsä ja luonnetestattuna se siis valioitui Suomen muotovalioksi! Isosti onnea Jaana ja Furi sekä suuren suuret kiitokset, että olette viihtyneet näytelmäkehissä :) Oon teistä tosi ylpeä :)


Woody lenkillä Ruottin maalla

Loppu kesäloma sujuikin sangen vauhdikkaissa merkeissä. Giara pääsi lomalle Tytin hellään huomaan, kun taas Wanda ja Woody matkasivat Jarin ja minun kanssa perinteiselle Ruotsin reissulle. Taas kerran täytyy kyllä olla iloinen siitä, miten helppoja matkakavereita nuo valkoiset ovat. Pitkät auto matkat, laivalla reissaamiset ja odottamiset eivät niitä paljon hetkauta :)

 
Wanda ja Woody Jarin äidin terassilla tutkailemassa maailman menoa

Ruotsissa oltiin reilu pari viikkoa ja sille ajalle mahtui monenlaista toheltamista koirien kanssa. Monesti tulee haukuttua Wandan hihnakäytöstä, mutta kyllä minun pikku hiljaa täytyy alkaa myöntää ettei se niin kamalaa olekaan. Ajatellaanpa että Wanda on hihnassa lenkillä vuodessa juurikin vain silloin kun olemme Ruotsissa eli noin viikon verran. Eka lenkeillä se saattaa jonkin verran yrittää vetää, mutta sitten se asettuu ja loppu reissun remmilenkit sujuvat ongelmitta.  Yksikin ilta innostuin geokätköilemään urakalla ja koirien kanssa tuli remmissä kävellen kuljettua liki 10 kilometrin reissu. Voisin vannoa, että jos nuo ihan sikoja olisivat niin olisi reissu jäänyt tekemättä ;) Näitä ajatuksia lenkkeillessäni pohtiessani tajusin myös kuinka ikävä minulla oikeastaan onkaan remmilenkkejä ollut. Niitä kun ei nykyään koskaan tule tehtyä kun kotoa pääsee suoraan lenkille ilman pelkoa autoista tai vastaantulijoista. Täytynee ryhdistäytyä tässäkin asiassa ;)


Woody ja Wandan laivakoirina :)

Ruotsin reissuun sisältyi myös yön yli kestänyt retki saarelle Keijon "asuntoveneellä". Vähän ensin arvelutti, että mitenköhän nuo koirat pikku veneeseen suhtautuvat. Veneeseen täytyi nousta keulasta ja kulkea sitten veneen laitoja myöten takaosaan. Laidat eivät järin leveitä olleet ja itsekin niistä piti kulkea todella varovasti. Wanda oli alkuun sitä mieltä, että eihän tuosta voi kävelle, mutta Woodin näytettyä mallia meni vanhuskin varsin reippaasti kyytiin. Takaisin päin tullessa koirat loikkivat jo ihan itsekseen veneeseen ja pois. Ei nämä ainakaan alustaarkoja ole ;)


Woody Turun rauniokoira radalla elokuussa 2013

Ruotsista kun selvittiin Suomeen suunnattiin yhdeksi yöksi Anna-Kaisan tykö Turun keskustaan. Samalla käytiin myös Turun rauniokoira radalla katselemassa ja ihmettelemässä. Täytynee myöntää että vähän tuli testattuakin, että mimmoisiin paikkoihin nuo koirat suostuvat tulemaan ;) Ihmeen ketterä on Woodistakin tullut nuoruuden kompurointien jälkeen sillä se selvitti sangen kapean ja korkean esterakennelman joka radalle oli rakennettu.


Vasemmalla Wanda tunnelissa ja oikealla Woody matkalla sinne :)

 Testattua tuli myös pimeät viemäritunnelit joita risteili alueella. Minua taisi hirvittää porukasta eniten :D Anna-Kaisa ja Jari yllyttivät minut ryömimään yhteen pimeään putkeen sisälle ja voi kamala miten pitkälle se jatkuikaan. Kyllä itsellä loppui uskallus heti kun ensimmäinen kaivonkansi näkyi yläpuolella ja paniikissa siellä sitten kirkuin, että voisko joku avata kannen :D Ei tulis musta rauniopelastajaa :D


Woodin veli Robi sekä Woodi itse Kowhai-leirillä 2013
(C) Niina Anttila

Anna-Kaisalta matkamme jatkui sitten Kowhai leirille Häijäälle. Ihan mahtava oli viimein paremmin tutustua Woodin isän Tysonin ja veljen Robin omistajaan sekä muuhun Kowhai porukkaan, jotka tähän asti ovat olleet minulle enemmän tuttavia netin välityksellä. Hyvin viihdyttiin ja leiri kului nopeampaa kuin osasi kuvitellakaan. Tulihan siellä vähän treenailtuakin ja suorittipa Woody ohi mennen myös Kiva koirakansalainen-testin :)


Jorma Lankinen leikittämässä Woodya Kowhai-leirillä 2013

Yksi mielenkiintoisimpia juttuja Kowhain leirillä oli Lankisen Jorman pitämä luento luonnetestistä. Vaikka ensimmäisen oman koirani testaamisen jälkeen olen ehtinyt jo useamman vuoden seurata testejä ja kuvitellut, että niistä muka jotain jo ymmärrän, niin luento oli todella valaiseva. Moni asia aukeni minulle kunnolla ja ymmärsin vasta nyt monet tuomarien käytökset joita joskus olen ihmetellyt. Aivan loistava homma! :) Luonnetestiluennon lopuksi Lankinen leikitti vielä koiriamme. Woodistakin löytyi ihan kiva into leikkimiseen, joka yllätti minut todella positiivisesti. Pitäisi vissiin ruveta enemmänkin tuon karvakorvan kanssa leikkimään kun tuli nähtyä mitä Lankinen sai siitä irti ;)


Mätsärin kolmen kärki :)
(C) Riikka Sulantaus

Leirillä järjestettiin myös leikkimielinen mätsäri, jossa tuomari jollain arpapelillä sitten asetti Woodin keulille. Tuomarin ajatuksista ei ihan päässyt selville, että mistä tällainen järjestys, mutta mukavaa meillä oli ja tulipahan pitkästä aikaa vähän treenattua tuota näyttelykäyttäytymistäkin nuorelle herralle :) Ja voi että oli Kowhain porukka varannut upeat palkinnot mätsäriin. Käytössä ovat kaikki ja tarpeeseen tuliva ;)


Vasemmalta Woody, sen veli Robi ja niiden iskä Tyson

Yksi mukavin Kowhai leirin juttu oli se, kun pitkästä aikaa sai Woodin veljen Robin ja Woodin isän Tysonin samaan aikaan samaan paikkaan. Kuvia tuli räpsittyä ja ihmeteltyä miten paljon samaa näköä heistä löytyi ja toisaalta taas miten erinäiköisiä ne kuitenkin ovat. Myös etenkin Robin kanssa tuli huomattua miten samanlaiset luonteet veljeksillä on. Hyvät geenit ovat tältä puolelta kyllä saaneet :)


Woody aksailemassa Sievin kennelkerhon kentällä kesällä 2013
(C) Leena Partanen

Lomalta palattuamme ollaan yritetty totuttatua arkeen ja töitten alkuun ;) Woodin kanssa ollaan pyöritty agilityharjoituksissa ja viimein saatu keinukin toimimaan. Pieni - tai itseasiassa aika suuri - kisavimma pyörii mielessäni agilityn saralta nyt kun kaikki esteet on hallussa. Agilitylisenssi on vaan niin kökkö juttu kun se on voimassa kalenterivuoden niin en tiedä kannattaako sitä enää tässä vaiheessa vuotta hommata. Täytyy vielä hetki pohdiskella asiaa ;) Pari tokokoetta on syksylle tulossa, että jospa sitä niiden jälkeen päättäisi mitä tehdään :) Toisaalta Woody on nuori kaveri, että hyvin me ehditään vaikka vasta ensi vuoden puolella agilityssä startattaisiinkin :)

30.6.2013 Toko SM

Minun harrastaja urani ensimmäinen Toko-SM on takanapäin. Woodin kanssa lähdettiin Sievin kennelkerhon joukkueeseen matkaan mukaan alemman luokan koirakoksi. Päivä oli pitkä, kuuma ja jännityksen täyteinen.

Woodin kisavuoro oli vasta pitkästi iltapäivän puolella. Vaikka olin yrittänyt sitä kastella, pitää varjossa viileällä pedillä ja muutenkin kaikin tavoin hellittää sen tukalaa oloa niin kyllä kuumuus vei ison osan tämän koiran suorituksesta. Eikä asiaa auttanut oma jännittämiseni.


Vasemmalla Woody vapaana seuraamisessa ja oikealla palauttamassa noutokapulaa. Kuvasa myös tuomari Ossi Harjula.
(C) Kaarina Pesonen

Ensimmäisessä avoimen luokan kehässä suoritettiin seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja nouto. Seuraaminen, meidän bravuuri, lähti heti penkin alle kun oltiin liikkeelle päästy ja vieressä olevassa kehässä aidan takana otettiin alokas luokan koiralle luoksetulo. Woodi meinasi lähteä harhailemaan ja jouduin antamaan lisäkäskyn. Seuraaminen ei enää kuitenkaan mennyt niinkuin pitäisi vaan koira oli omissa maailmoissaan. 7,5 pistettä siitä. Liikkeestä maahanmenossa koira lähti hyvin mukaan, mutta ei mennyt maahan eka käskyllä. Toista käskyä sitten tehostin kunnon jalan tömäytyksellä eli kolmoiskäsky ja liike nollille vaikka se loppuun menikin sitten ihan o.k. Nouto, liike jota melkein eniten olin pelännyt, sujui kohtuu hyvin. Kasin arvosanalla siitä selvittiin, vauhtia olisi kaivattu lisää ;)


Hyppyliikettä aloittamassa ja suorittamassa. Melkoisen jännityynyt näyttää olevan ohjaaja :D
(C) Kaarina Pesonen

Toisessa kehässä jakettiin sitten melkein samantien luoksetulolla, liikkeestä seisomisella, kaukoilla ja hypyllä. Luoksetulossa Woodi lähti vain erittäin hitaasti hiipimään annettuani luoksetulo käskyn. Mietin pitkään mitä teen kun näytti että koira pysähtyy omia aikojaan ja annoin sitten uuden käskyn jolloin Woody juoksi, pysähtyi ja teki loppuliikkeen o.k. 6 pistettä siirä irtosi sitten. Harmi. Liikkeestä seisominen meni nollille kun Woody ei pysähtynytkään eka käskystä ja ilmeisesti olen antanut toisen käskyn liian myöhään. Kaukot nollattiin myös. Hypystä 8. En muista kuollaksenikaan mitä siinä meni pieleen :D

Kolmanteen kehän meninkin sitten juoksemalla kun meinasin missata meidän paikkamakuumme kokonaan. Juoksukehääntulo ei ole meidän juttu ja niinhän Se Woody nousi paikkamakuusta oltuaan ensin levoton lähes koko 3 minuutin ajan. Nolla siis sieltäkin.


Omistajan riemua kasin arvosanalla selvitetystä noutoliikkeestä ;)
(C) Kaarina Pesonen

Kokonaistulos 72,33 p ja 0-tulos. Toivottavasti ensimmäinen ja viimeinen :D Woodin kanssa ei saatu oikein oikeaa virettä kumpikaan päälle, mutta koiraan olen sinänsä kuitenkin ihan tyytyväinen että tuollainen hälinä, kuumuus ja häiriö sekä monessa kehässä ravaaminen olivat sille täysin uusia juttuja. Ensi vuonna ollaan jo paljon viisaampia :)

Sunnuntai aamuna minua harmitti lauantain tulos huomattavasti enemmän kuin itse lauantaina. Jotenkin sitä alkoi vasta sunnuntaina puida omia mokiaan kehässä. Woodilla ei ollut se normaali ohjaajansa mukana. Minähän kämmäilin mitä sattuu siellä :D Olo oli jo vähän sellainen, että toko taitaa jäädä hetkeksi tauolle, mutta iltaa myöten paha mieli kääntyi voitoksi ja niin sitä aloitettiin tunnarin opetus omalla pihanurmella varsin mallikkaasti Woodin kanssa. Ja lisäksi pidettiin NIIn hauskaa kuin vain voi. Lähdetään siis opettelemaan voittajaluokan liikkeitä ja samalla pidetään avoimen liikkeitä vähän yllä. Syksyllä kisataan seuraavan kerran kun kelit ovat jo vähän viilenneet :)

24.6.2013 Juhannuksen viettoa ja kepeää menoa


Woody ja Henna haaveilemassa tuttavan mökillä kesällä 2013
(C) Jari Löllö

Wanda ja Woody pääsivät meidän ihmisten kanssa viettämään juhannusta Maaningalle Kallaveden rannalle luksushuvila Villa Kanteleeseen, kun Giara taas sai luksushoitoa ystävältäni Anna-Kaisalta täällä Nivalassa. Oli kuulemma esineruutuja sun muita tehty tuon koiran iloksi ja voin kyllä sanoa, että en ole vähään aikaan niin väsynyttä Giaraa nähnyt, mitä se oli kun palasimme kotiin juhannuksen vietosta ;) Wanda ja Woody puolestaan saivat viiletellä pitkin pihoja koko juhannuksen ajan ja kyllähän nuo nauttivat veden rannalla olevasta paratiisistaan :)


Onnellinen palkinnonsyöjä ;)

Juhannus sopivasti järjesti treenitaukoakin meille ja sen kyllä huomasi, kun tänään käytiin Woodin kanssa pyörähtämässä Sievissä epävirallisissa agilitykilpailuissa. Möllimaksien toinen sija sieltä napsahti ja samalla noustiin Sievi AgilityCUPin pistejohtoon ;) Harmi vaan seuraava osakilpailu jää meiltä välistä Ruotsin reissun takia, mutta jospa sitten neljännessä ja viimeisessä taas oltaisi mukana ja päästäisi vielä yrittämään sijoituksille :)

Tokon SM kisoihin on aikaa vajaa viikko. Pieni paniikinpoikainen hiipii aina välistä mieleen, mutta ei se auta kuin lähteä niillä rahkeilla jotka meillä on. Woody on onneksi aika luotettava kaveri näissä hommissa, että ei auta kuin muistaa se ja yrittää ottaa rennosti ;)

8.6.2013 Mölliagia, jälkileiriä ja tehotreeniä ;)

Kulunut kuukausi on ollut sangen vauhdikas meidän laumassamme. Osa syy varmasti omistajan alkanut kesäloma ;) Toukokuun vika viikonloppu aloitettiin kesän jälkikausi Woodin kanssa olan takaa rotikoiden kansallisten lajien leirillä, jossa saatiin kolmena päivänä oppia peltojäljestä. Harmiksemme vain, leirin kouluttaja ei ollut ihan meitä varten ja enempi sieltä saatiin kotiintuomisia takapakkia kuin uusia oppeja. Leirin jälkeen sitten yritettiin paikkailla esineilmaisua, jonka Woodi lopetti kokonaan. Sen verran herkkis tuo miun nuori koira poika näimmä on, mutta herkkis se on kyllä tämä emäntäkin, sillä sen verran kiehui kyllä päässä kun tajusin miten ison ongelman edessä tässä ollaan, kun vuoden täsmällinen työ esineiden kanssa on vedetty kankkulan kaivosta alas. Onneksi viisaat puhuivat minulle järkeä ja Woodi jätettiin hetkeksi jäljestä ja esineistä lomalle muutamien epäonnistuneiden yritysten jälkeen. Viikon tauko teki tehtävänsä ja niin lopulta Woodi ilmaisi esineen entiseen malliinsa! jee! :) Mutta nyt niiden kanssa joutuu lähtemään taas varovasti liikkeelle ja edelleen siis leirin jälkimainignit hidastavat kyllä meidän jälkitouhuja. Onnistuneen esineilmaisun jäljiltä päästin Woodin nyt parin viikon tauolle koko jäljestä, jotta saa muistella tuota onnistumista hetken aikaa ennenkuin jatketaan taas kohti sitä tasoa missä oltiin ennen näitä takapakkeja.


Woodi treenailemassa keppejä kesällä 2013
(C) Leena Partanen

Jälkileiriltä pää maassa kotiuduttuamme suuntasin kuitenkin Sievin mölliagility cupin ensimmäiseen osakilpailuun. Vähän jännitti, että näkyyköhän leirin muistot siellä Woodissa, mutta turhaan pelkäsin. Woodi veteli radalla ihan o.k mallikkaasti yhden riman tiputtaen johtuen omasta huonosta ohjauksestani, mutta muuten puhdas rata ja 10 sekuntia alta ihanneajan. Möllimaksien voittohan sieltä sitten napsahti :) Rata oli kyllä kohtuu helppo, mutta ihan hyvä niin, jotta jäi meille parempi maku :D


Giara kesän 2013 viimeissä treeneissään ennen taukoa
(C) Tiina Kankaanpää

Nyt ollaankin sitten Giara jätetty tokotreeneistä kesälaitumille kasvattamaan intoa syksyä varten. Woodi sen sijaan on treenannut ahkerasti, sillä minä hullu menin lupaamaan meidät Sievin kennelkerhon joukkuetta vahvistamaan ;) Vielä jonkin aikaan vedetään sen kanssa motivoivaa tehotreeniä ja sitten saa Woodikin vähän lomaa juhannuksen merkeissä ennen suurta koitosta kesäkuun lopussa ;)

18.5.2013 Agiepiksiä ja virallisia tokokokeita


Woody ja möllimaksien 2. sijasta ansaittu mitali kaulassa :)

Toukokuussa ollaan Woodi pojan kanssa kierretty agilityn epävirallisia kisoja ja käyty muutamassa ei-niin-hyvin menneessä toko-kokeessa. Toukokuun ensimmäisenä päivänä suunnattiin Haapavedelle mölliagility kisoihin. Tarkoitus oli osallistua möllien ja kisaavien luokkaan, mutta kun möllitoko alkoi lähes päällekkäin ja olin lupautunut sinne liikkuriksi, niin juostiin nyt sitten vain mölliluokassa. Woodi tekikin eka radalla tosi hyvin töitä vaikka suoraan lennosta autosta sen jouduinkin hakemaan. Nollarata ja reippaasti alle ihanneajan, joka riitti siihen, että sijoituimme möllimakseissa toiseksi :) Positiivista ison yleisön ympäröimänä, joten tulipahan sekin nyt testattua, ettei yleisön touhut paljoa Woodia kiinnosta ;)

Toukokuun 4. päivä suunnattiin sitten varapaikalta Kajaaniin tokokokeeseen. Oli kyllä taas niitä reissuja, että olisi pitänyt heti uskoa ennusmerkkeihin ja kääntyä kotiin jo alkumatkasta ;) Vajaan kymmenen kilometrin ajon jälkeen alkoi auto täristä ku viimeistä päivää ja ei auttanut ku huoltoasemalle pysähtyä renkaita kiristämään. Kun tästä selvittiin repesikin sitten taivas kauheaan kaatosateeseen ja tottahan toki seatin kuskin pyyhkijä sanoi itsensä irti. Voitte kuvitella sitä kun tuulilasiin tulee vettä sellaista kyytiä kuin vain voi ja yrität siinä tihrustaa ikkunasta ulos. Noh, Henna sissinpoikainen ei tietysti voinut antaa periksi vaan niin sitä päästeltiin Kajaaniin vaihtelevasta näkyvyydestä huolimatta ihan ajallaan. Tokihan se ei riitä, että pääsee Kajaaniin ajallaan vaan löydettävä olisi kisapaikallekin, joka osoittautui astetta haastavammaksi. Lopulta mutkien kautta selvittiin kuitenkin edes sinne kisapaikalle asti. Vettä tuli komeasti maahan asti ja kenttä muistutti enemmän uima-allasta kuin tokokenttää ;) Onneksi järjestäjät ottivat asian huomioon ja kenttää pyrittiin hyödyntämään niin hyvin kuin tuossa kelissä oli mahdollista. Meidän koetta ei silti nuo jekut pelastaneet :P Paikkamakuussa Woodi meni vasta kolmannella käskyllä maahan ja vaikka sen jälkeen pysyikin siellä kuin tatti, niin liike tottakai nollaantui. Peli oli siis käytännössä jo pelattu. Sitkeästi lähdettiin kuitenkin yksilöliikkeisiin, joissa seuraamisesta saatu arvosana 10 lämmitti mieltä kyllä kovasti. Ehkä me jotakin kuitenkin osataan ;) Loppukoe menikin sitten sinnepäin, Woodin ollessa sitä mieltä, että läpimärälle kentälle ei maahan mennä edelleenkään eikä siihen voi kyllä istuakaan jos kunnon lammikko osuu takamuksen alle. Todella oudoista jutuista siis kerättiin melkoisia pistemenetyksia vaikka periaatteessa kaikki liikkeet jotenkin läpi kahlattiin. Kolmostulokseen riitti meidän tekeminen, mutta 9 kokonaisvaikutuksella kuitenkin eli kyllä me jotakin osattiinkin ;) Tuomarina kokeessa toimi Salme Mujunen. Itselle jäi kaikesta huolimatta kokeesta ihan o.k maku. Sadekelille treenaamaan niin kyllä se siitä! :D

Sadekeli treeniä ei kuitenkaan ehditty ottaa, kun jo pari päivää myöhemmin oli vuorossa Iisalmen tokokoe. Tiesin itsekin, että nyt tulee kokeita liian tiheään kun selkeästi on vielä joissakin liikkeissä hiomista, mutta koska ajattelin edelliskokeessa tapahtuneiden mokien johtuneen sateesta, uskoin että nyt ne pystytään korjaamaan. Joku oli kanssani kuitenkin eri mieltä ja niin juuri avoimen luokan alkaessa kaadettiin taivaalta vettä ihan sankokaupalla ja lyötiinpä siihen kaveriksi vielä semmonen tuulikin, että vesi tuli oikeasti vaakasuorana. Mahtavaa! :D Mutta ei se auttanut kuin lähteä suorittamaan ;) Paikkamakuussa sitten jo kosahti TAAS meidän kisa, kun Woodi nousi pari sekkaa vaille 3 minuuttia paikaltaan. En meinannut uskoa kun minut käskettiin hakemaan koiraani. Ikinä ei Woodin kanssa tätä ole tapahtunut. Noh, yksilöliikkeisiin taas kerran nollattu paikkamakuu taustalla ja eihän se kovin mukavalla fiiliksellä alkanut. Tasaisesti Woodi kuitenkin keräsi pisteitä seiskan ja ysin väliltä kolmostulokseen asti. Paikkamakuuta kun ei olisi nollattu olisi ykköstulos napattu.

Kaiken kaikkiaan noista kolmesta ei niin onnistuneesta tokokokeestamme jäi minulle ihan hyvä mieli. Epäonneakin meillä oli matkassa ja nyt ainakin tiedetään, että sadekelillä meitä kutsuu treenikenttä ;) Uusista liikkeistä luoksetulon pysäytys on onnistunut ihan o.k molemmissa toukokuun kokeissa ja onnistuivatpa kaukotkin viimein ihan komeasti Iisalmessa. Oikeaan suuntaan ollaan siis kyllä menossa :) Ja jos joku haluaa tarkemmin katsella mikä siellä kokeissa on onnistunut ja mikä epäonnistunut niin tarkemmat osa-alue pisteet löytyvät Woodin tulokset-sivulta ;)

28.4.2013 Monenlaista menoa :)

Kevät on kulunut rattoisasti meidän laumassa. Treenattu ollaan Giaran ja Woodin kanssa ja onpahan tuo Wandakin päässyt muutaman kerran treeneihin mukaan :) Arjessa ollaan nautittu keväästä ja sen merkeistä luonnossa monenlaisten lenkkien puitteissa. Giara on enimmäkseen lenkkeillyt yhdessä minun ja Bobbyn kanssa maastoissa kulkien, kun kentälle ei ole hirveästi ollut hevosella asiaa ;) Täytyy kyllä tuota Giaraa kehua miten hienosti se tuon hevosen kanssa tulee toimeen. Nyt oikein naurattaa, kun muistan silloin aikanaan, kun Bobby minulle tuli, kuinka ajattelin ettei Giaraa voi ikinä pitää sen hevosen kanssa. Giarahan varmasti paimentaa, haukkuu, huutaa ja kiljuu ku se sen kopukan näkee. Mutta toisin on käynyt ja alusta asti on Giara ja Bobby olleet niin loistava parivaljakko maastoihin, että ei paremmasta väliä :)

Woody pojan kanssa ehdittiin avata jo kisakausi TOKOnkin puolelta tälle vuodella. Varasijalta lähdettiin Kokkolaan kokeeseen reilu pari viikkoa sitten hiukan tuuriinkin luottaen ;) Woody oli taas uskomattoman upea oma itsensä, kun taas ohjaaja voisi vähän mennä itseensä ;) Luoksetulon pysäytykseen asti oltiin kerätty komea rivi pelkkiä kymppejä. Itsevarmuus oli tapissa ja luoksetulon pysäytyshän on se meidän varma liike. Taas kerran tuli vaan opittua, että näimmä aina ne miun varmat liikkeet justa kokeessa menee puihin ;) Woodi ei pysähtynyt eka käskyllä ja annoinpa sitten toisenkin tuloksetta ja nollasin koko liikkeen. Tuomarikin ihmetteli, että miksi ihmeessä annoin sen toisen käskyn. En tiedä :D Kun tämä liike oli nollattu niin minä olin tippunut sieltä varmuudestani jonnekin maanrakoon, koska ajattelin että peli oli jo siinä. Woody ei tule tekemään kaukoja, jos kerran tuokaan ei onnistunut. Kuitenkin liikkeestä seisomisesta napattiin vielä puhdas kymppi. Noudossa liikkuri antoi minulle vahingossa väärän noutokapulan ja Woodin hienosti laukalla alkanut nouto päättyi kapulan haisteluun ja ihmetykseen saako tätä ottaa. Minähän en tässä vaiheessa tajunnut, että Woody noutaa eka kerran elämässään vierasta esinettä ja kun se lopulta kapulan minulle toi ja siirtyi sivulleni, en edes kummemmin sitä kehunut. Ysi kuitenkin pisteiksi siitä. Kaukoissa Woody poika sitten nousikin istumaan ja menipä vielä maahankin ja minä siinä ihmetyksessäni en edes eka tajunnut ku liikkuri käänsi jo merkkiä että pitäisi nousta uudestaan istumaan. Eihän sitä sitten enää noustu. Vitonen kuitenkin pisteiksi ja se taju itselle, että jos oisi luoksetulosta ottanut sen vitosen niin vielä oltaisi pelissä mukana. Tyhmä minä, tyhmä, tyhmä ;) Hyppy menikin sitten niin pieleen kuin vain voi mennä. Ei hypännyt eka käskyllä, kun hyppäsi niin juoksi liikkurin maahan laskemalle paperille. istui kyllä käskystä, mutta istuessaan 3 metriä esteen tasalla sivussa, voitte kuvitella tuliko hyppäämällä takaisin sivulleni ;) Nollaksihan se meni. Jälkeenpäin kun mietin, niin viimeisen liikkeen nollaus oli jo ihan omasta asenteestakin kiinni. Minä olin jo luovuttanut vaikka koira oli valmis tekemään hommia. Iloisena megahepuli palkoille autolle ja itselle kurin palautus ;) Kolmostulokseen riitti meidän osaaminen tällä erää. Jatkoa seuraa :)

Niin joo, palkittiinhan tuo minun pikkuinen sellaisellakin tittelillä kuin Sievin kennelkerhon vuoden 2012 toko-tulokas. Hieno saavutus, joka lämmitti mieltä ja antoi taas uutta potkua harrastuksiin :)

24.2.2013 Woodi avasi epäviralliset agikisat tälle kaudelle :)


" Kiitos nam ;) "

Woodin kanssa aloitettiin vuoden 2013 kisakausi epävirallisten agilitykisojen merkeissä vähän extemporee :) Pietarsaaressa järkättyihin möllikisoihin vei tiemme ja siellä sitten osallistuttiin möllihyppy ja -agility radoille. Ajatuksena oli päästä kokeilemaan miten Woody toimii oudossa hallissa ja nimenomaan oudoilla esteillä. Etenkin keppien, Aan ja puomin kanssa olen huomannut, että meillä on ollut ongelmia kun on vaihdettu treenipaikkaa ja samalla ovat esteet vaihtuneet.


(C) Anders Kronqvist

Kisat alkoivat epävirallisella hyppyradalla, joka oli aika helppo. Eka radalla Woody oli jotenkin vielä vähän omissa maailmoissaan ja meno oli aika hidasta sekä minä ohjasin yhden hypyn väärin omassa epähuomiossani. Toisella kertaa samalle radalle löytyikin sitten Woodista ihan ihmeen paljon vauhtia ja välistä jouduin lennosta radalla vaihtamaan suunnittelemani persjätöt ennen putkea 11 takaleikkauksiin, kun koira menikin jo metritolkulla edelläni :D En tiedä mistä tuo vauhti Woodiin yhtäkkeä löytyi, mutta mahtava sen kanssa oli päästellä menemään. Harmikseni kuitenkin toisellakin radalla tein itse ihan typerän ohjausvirheen, jonka johdosta hyppy 3 meinasi mennä väärinpäin ja siitä se 5 virhepojoa sitten kerättiin. Positiivista näiltä radoilta kuitenkin se, että kummallakin kerralla alitimme ihanneajan reilusti :)


(C) Anders Kronqvist

Mölliagilityradoista ensimmäinen meni meillä kyllä totaalisen penkin alle. Toisaalta odotetusti koska vieraat A:t ja puomit ovat arveluttaneet Woodia aiemminkin. Eka radalla ohjasin kakkoshypyn ohi ku en keskittynyt ja puomille sekä A:lle jouduin ohjaamaan koiran ihan koskemalla lopulta, koska ei meinannut mennä. Puomilta lähtien palkkasinkin sitten Woodia ahkerasti ja tsemppasin loppuun asti. Toinen yritys samaa rataa menikin sitten loistavasti lukuunottamatta kakkoshyppyä jonka taas ohjasin huolimattomasti miettiessäni A:ta ja puomia :P Mutta muuten rata suoritettiin erittäin hienosti ja A ja puomi mentiin ihan oikeaoppisesti ja vauhdilla. Saatiin siis se mitä tultiin hakemaankin. Kokemusta ja luottoa, että kyllä niistä vieraistakin esteistä selvitään ku matkassa on tevrepäinen koira joka ei jää muistelemaan pahalla :) Suoritus riitti vielä mölliagilityluokan voittoon ja vuoden ensimmäinen pokaali lähti matkassa mukaan kotia :) Tästä on hyvä jatkaa :)

17.2.2013 Giaran vanhuuden vaivat, kun nuoremmat oppia saivat ;)

Niin sitä jo mennään helmikuun loppupuolta. Päivät menevät nopeaa ja ihan on uhontunut tätä meidän päiväkirjaakin päivitellä. Kummempia ei ole tapahtunut. Lenkkeilty ollaan kaikkien koirien kanssa ja Woodi sekä Giara ovat saaneet kulkea 2-3 kertaa viikossa treenailemassa kanssani Kannuksen hallilla. Normaalit talvikuviot siis menossa :)


" Ai mulla vanhuuden vaivoja..."
(C) Jari Löllö

Giaran kanssa tajusin viimein lähteä tutkimaan tuota sen unissaan alle pissailu ongelmaa. Virtsakokeista ei mitään löytynyt ja niimpä todennäköinen diagnoosi on se, että leikattu veteraani-narttu ei vain enää unissaan ihan hallitse lihaksiaan ;) Saatiin vaivaan lääkkeet, joita nyt ollaan kokeiltu jonkin aikaa ihan hyvin tuloksin. Suurempia päätöksiä pitää tehdä siinä vaiheessa, jos haluan Giaran kanssa vielä kisata. Nuo pissankarkailu lääkkeet kun luetaan dopingiksi, niin niitten syöminen ei sitten kisojen aikoihin ole sallittua :/ Mutta tokihan lääkkeet voi aina jättää pois tarpeeksi ajoissa, kun suunnittelee kisoihin menemistä ja jatkaa sitten kun kisat ovat ohitse. Täytyy tätä asiaa nyt miettiä. Tärkeintä minulle on, että Giara voi hyvin ja selkeästi ei sekään kauheana välitä herätä omasta pissalammikostaan, joten voi olla, että meidän kisaamiset onkin sitten tässä vaikka tarkoitus oli tänä vuonna vielä kisata ja kovastikin. Mutta katsotaan nyt miten tämä lähtee tästä sujumaan :) Lääkkeen annostus on tarkoitus saada niin pieneksi, että Giara söisi sitä vain 2 tablettia viikossa, joten voi olla, että muutaman viikon lääkkeiden syömättömyys ei vielä aiheuta alle pissimisiä. Seuraillaan :)


Noudon nopeutta: ensin hetsataan ja härnätään kapulalla...
(C) Tiina Kankaanpää

Woodin kanssa oltiin viime lauantaina Keski-Pohjanmaan kennelpiirin nuorten koirien tokoringin valmennustapahtumassa, jossa meitä koutsaamassa oli Heidi Kailio maajoukkueesta. Erittäin antoisa päivä tuo koulutus oli ja esimerkiksi ruudun ja tunnarin opetukseen tuli runsain mitoin vinkkejä vaikkei oma koira noita liikkeitä koulutuksessa harjoitellutkaan. Woodin kanssa pureuduttiin noudon nopeuteen ja kaukojen tekniikkaan. Molemmissa onnistuttiin ihan hyvin ja hyvät opit jäi treenattavaksi omiin harjoituksiin.


Härnätään vähän lisää ja sitten kapula lähtee, mutta Woodipa ei pääsekä heti perään vaan vähän viiveellä..
(C) Tiina Kankaanpää

Noudon nopeutta lähdettiin hakemaan siten, että koiraa härnättiin kapulalla oikein olan takaa. Härnättiin vielä vähän lisää ja siinä sivussa vaivihkaa otettiin koiraa pannasta kiinni. Härnäys jatkui, kunnes kapula lopulta heitettiin etenpäin ja koiraa pidätettiin hetken verran ennenkuin annettiin sen lähteä kapulan perään. Koiran saatua pikkaisen etumatkaa lähdettiin sitten kilpajuoksuun siitä kumpi kapulan saa. Jos koira hidasteli, minä voitin. Jos koira meni tarpeeksi lujaa, sai se voittaa kapulan.


Eka kilpajuoksun tuloksena minä ehdin kapulalle ensin: " It´s mine! "
(C) Tiina Kankaanpää

Aika nopeasti Woody tajusi, että kapulalle kannattaa mennä ja lujaa, jotta sen saa. Bileethän olivat mitä mahtavimmat, kun Woody kapulan sai ensin hampaisiinsa :) Tällä haettiin nopeutta kapulan hakemiseen. Kapulan palauttamisen nopeuteen keskityttiin sitten sillä tavalla, että kouluttajamme piti Woodia kiinni kun minä lähdin härnäten pois koiran luota ja kutsuin sitä iloisesti. Kun koira oli olotilassa, jossa sen oli pakko päästä perääni, antoi kouluttaja sille kapulan suuhun ja koira sai tulla. Iloista laukkaahan sieltä tultiin, kun vain ensin ymmärrettiin, että kapulan voi ottaa suuhun vaikka sitä joku vieras ihminen tarjoaakin ja se ei ole maassa. Samaa harjoitustahan voi tehdä myös ilman apuohjaajaa laittamalla kapulan maahan ja jättämällä koiran odottamaan.


Löytyihän se laukka askel noutoihin ;)
(C) Tiina Kankaanpää

Kummatkin harjoitukset nopeuteen tuottivat kyllä jo nopeasti tulosta. Nyt sitten omissa treeneissä jatketaan noudon hiomista vaihdellen tekniikka ja nopeus treenejä sattumanvaraisesti. Helpottava olo on kyllä, kun nouto alkaa olla meillä kasassa. Pitkä ja kivinen tie tuo liike on meille kyllä ollut. Lähtötilanteessa koira ei halunnut edes ottaa kapulaa suuhunsa. Kun tuosta päästiin, oli ongelmana kapulan pureskelu, jota sitten hinkattiinkin ihan tajuttoman kauan erilaisilla tekniikoilla. Nyt kun jäytämisongelma oli poissa, uskalsin viimein alkaa tehdä nopeutta noutoon lisää. Puolen vuoden ahkeralla treenaamisella alkaa siis meidän nouto olla viimein kasassa. Vielä pientä säätöä vaaditaan loppuasennon kanssa, mutta muutoin alkaa tämä homma olla paketissa :) Toisaalta kun mietin, niin on meidän nouto-ongelmista ollut tavallaan hyötyäkin. Samalla on nimittäin tullut jo opeteltua metalli- sekä hyppynoudot kuntoon, kun on yrittänyt vaihdella treenityyliä jottei hommasta tule koiralle puuta, kun sitä joudutaan niin paljon jankkaamaan. Myös A-este noutoa ollaan jo harjoiteltu tässä sivussa ;)

Toisena liikkeenä hinkkailtiin avoimen kaukokäskyjä, joiden kanssa en ole päässyt mieleiseeni suoritukseen. Asennosta toiseen yhdellä liikkeellä vaihtaminen on ollut hankalaa Woodille, joka on todella pitkän mallinen. Välistä saimme jo kuulla, että koiran fyysinen rakenne estää liikkeen tekemisen kuten minä sen haluaisin tehtävän. Iltajumpat vatsalihaksille ovat kuitenkin näimmä tehneet tehtävänsä ja nyt näyttäisi siltä, että hypähtämällä asentojen vaihdot eivät olekaan ihan mahdoton tehtävä ;) Maahanmenohan meillä on ollut kunnossa jo pitkään läsähtämistyylillä, mutta istumaan nousussa Woodi on ottanut väliaskelia ja monesti jättänyt itsensä puolimakaavaan asentoon. Pomppaavan tekniikan kanssa jää Woodi automaattisesti oikeaan istumisasentoon ja jo senkin vuoksi olen halunnut yrittää kaikkeni, että se saataisiin onnistumaan. Hieman jäi kouluttaja miettimään saanko koiran pidettyä kokeissakin sellaisessa vireessä, että se ponnahtaa istumaan kaukoissa, mutta se on sitten se ajan murhe. Yritetään nyt ainakin, mutta jos näyttää siltä, että virettä ei saa pidettyä riittävänä niin tehdään sitten hieman "laiskemmat" kaukot ;)

Koulutuksesta inotuuntuneena jatkamme treenejä ahkerasti ja toivottavasti piakkoin pääsemme ainakin Woodin kanssa taas kisakentille :)

5.1.2013 Uusi vuosi, mitäs viime vuonna saatiinkaan aikaan ja mitä pitää tuleman? ;)

Vuosi 2012 on ehdottomasti tähän astisen koiraharrastukseni iloisin ja antoisin vuosi. Enkä puhu pelkästään koetuloksista vaan myös niistä monista mahtavista ihmisistä, joihin olen saanut viime vuoden aikana tutustua koiraharrastuksen kautta :) Kun alan miettiä vuotta taaksepäin, nousevat suupieleni väkisin hymyyn muistellessani erinäisiä tilanteita, kokeita, treenejä, lenkkejä ja leikkihetkiä koirien kanssa. Onneksi minulla on nuo rakkaat Huiskuhännät, joiden kanssa saan temmeltää pitkin pitäjiä <3


Giara ja Woody lehmilammella kiven päällä syksyllä 2012

Giaran kanssa vuonna 2012 ei alunperin ollut tarkoitus enää kisata tottelevaisuudessa. Jotenkin kummasti sitä kuitenkin Woodin kanssa saatujen onnistumisten jälkeen alkoi kisainto olla sillä mallilla, että Giarankin kanssa käytiin ensin koettamassa onneamme toukokuussa avoimessa luokassa ja kesän treenattuamme vedimme sitten marraskuussa Giaran elämän tokokokeen. AVO1-tulos jäi vielä saamatta, mutta treeni-into ja -taitokin oli selkeästi nousussa ;) Jopa niin kovassa nousussa, että voittajaluokan liikkeitä aloin syksyn myötä Giaralle opettamaan avo-koetreenin rinnalla. Vuodelle 2013 voisin asettaa Giaran kanssa tavoitteeksi sen AVO1:n ja olisihan se mahtava, jos veteraanin kanssa joskus ehdittäisi vielä voittajaankin, joten voittajanliikkeiden oppiminen olisi aika kiva tavoite ;)

Tokoa lukuunottamatta ei Giaran kanssa haaveilla enää suurista. Neiti täytti syksyllä 8 vuotta ja sen myötä saa nyt pitää hauskaa ;) Agilityä ja hakuilua varmaan jatketaan mukavana ajanvietteenä ilman mitään kisapaineita. Näyttelyissä sen sijaan saattaa olla, että meitä vielä näkee. Giaran kanssa ei sen nuoruusvuosien jälkeen olla näyttelyissä käyty näppäilyongelmien takia ja ehkä sen vuoksi minua kiinnostaisi se vielä viedä prinsessoimaan ja sitä kautta kuulla, mitä mieltä neidistä tuomarit ovat ;) Mutta katsotaan :)


Kun Wanda keskittyy, niin se myös keskittyy vaikka ohjaajalla olisikin muuta mielessä ;) Treenitilanne 2012
(C) Jari Löllö

Wandan kanssa tottelevaisuuspuoli oli hiljaiseloa vuoden 2012 kuten vuosi sitten ajattelinkin. Jostain syystä meidän yhteistyömme ei vain tokorintamalla ottanut enää tulta alleen. Loppuvuodesta tosin otin Wandan muutaman kerran hallille matkaan mukaan treenailemaan ja aina yllättäen hymyssä suin sieltä lähdin kotia. Meillä oli todella hauskaa touhuta toko hommia ja sama varma liike suorittaja oli palannut Wandaan mistä aina siinä niin paljon tykkäsin :) Tällä hetkellä on todella vaikea sanoa mitä Wandan kanssa tapahtuu :P Jospa joku inspiraatuo potku tulis mua takalistolle, niin tämäkin homma lähtisi taas nousuun ;) Mut Wandan kanssa ei oteta stressiä ;) Selkeästi meidän pitempi tokotauko oli tehnyt meille kummallekin vain hyvää ja senpä vuoksi en aseta meille paineita tulevaa vuottakaan kohti. Treenaillaan jos siltä tuntuu ja touhutaan muuta kivaa, jos ei toko pysy mukavana :)

Agilityssä haaveilin kovasti kisaavani Wandan kanssa 2012. Edelliskesänä oltiin kisattu jo epävirallisia ja meidän homma toimi hyvin, vauhtia vain kaivattiin lisää. Jotakin kuitenkin tapahtui keväällä 2012 ja Wandan into agilityyn katosi tyystin. Osasyy oli varmasti omakin motivaationi, sillä koko kevään ajan eri kouluttajamme kummastelivat treeneissä Wandan hyppytekniikkaa. Kaikki sanoivat, että se hyppää todella erikoisen näköisesti aluksi niiaten ja lopulta yksi kouluttajistamme sanoin olevansa todella huolissaan ja että Wandaa ei pitäisi hypyttää ennekuin on selvillä mistä se on kipeä. Tietysti lähdin tutkimaan asiaa, mutta mitään fyysistä vikaa ei Wandasta löytynyt.  Treenit alkoivat takuta toden teolla, kun Wanda ei halunnut hypätä maksihyppyjä. Muut esteet se kyllä suoritti ihan mielellään, mutta pitemmillä hyppypätkillä ryhtyi mieluummin hevosen lannanluojaksi kuin agilitykoiraksi :P Tänä päivänäkään en tiedä mikä Wandalle tuli. Viimeinen niitti arkkuun oli kesän alussa olleet mölliagilityt Sievissä, jossa saimme uhrattua Wandan kanssa agilityradalla 5 minuuttia! Koira ei ollut kiinnostunut hommasta ja minä en saanut sitä toimimaan. Agility jäi meillä tähän. Kesän lopussa kävin huvikseni Wandan kanssa vielä agilityradalla ja tauon jäljiltä se oli sama iloinen ja innokas Wanda kuin aiemminkin. Päätökseni oli kuitenkin jo tehty: jos koira ei tykkää enää hommasta ja etenkin jos se on kipeä jollakin tavalla, niin kisahaaveet saavat jäädä. Silloin tällöin hauskuuden pidon merkeissä varmasti agilityä käymme ottamassa niin kauan kuin Wanda siitä selkeästi pitää, mutta siihen hauskanpitoon se nyt saa jäädä :) Wanda jää kuitenkin agilityn saralta minun sydämeeni arvokkaalle korokkeelle, sillä sen kanssa pääsin opettelemaan agilityn ohjauskuvioita ja sitä miten sitä agilityä oikein treenataan. Wandan kanssa saamani oppi on korvaamatonta :)


Wanda 2012

Näyttelypuolelta Wandan piti jäädä Suomen osalta eläkkeelle vuodeksi 2012. Toisin kuitenkin kävi, kun hömelö omistaja ilmoitti Wandan voittajanäyttelyyn Woodin sijasta :P Kiva reissu meillä kuitenkin oli ja Wanda pärjäsikin aika mukavasti kovassa seurassa. Palo näyttelykehiin palasi mieleeni, kun sain taas esittää minun pikku prinsessaani, jonka kanssa kehässä olo on aina jotenkin niin mukavaa :) Vuodelle 2013 onkin tavoitteeksi asetettu käydä kokeilemassa mitenkä tiukassa sertit ovat Norjan puolella ;)


Woody ja vuoden 2012 virallisista ja epävirallisista toko-kilpailuista sekä epävirallisista agilitykilpailuista haalitut pokaalit ;)

Viimeisenä, muttei suinkaan vähäisimpänä, koirapoika Woody tuo herttainen otus, jonka kanssa elämä on ollut melkoista ruusuilla tanssimista ;) Mistäs sitä aloittaisikaan? :D No jos alottaisi siitä, että vieläkin haukon henkeäni, kun mietin kulunutta vuotta tuon nuoren huiskuhännän kanssa ;)

Tokossa meidän oli tarkoitus päästä kisaamaan vuoden 2012 aikana. Vuosi 2011 oli tehty pohjatöitä koiran ikä huomioonottaen ja toivottu hartaasti, että Wandan ja Giaran kohdalla tehdyt virheet olisi osattu korjata Woodin kohdalla. Ehkäpä me oltiin tässä onnistuttu, sillä vuoden 2012 kesän aikana Woody keräsi itselleen kolme ALO1-tulosta ja sai näin ollen nimensä eteen koulutustunnuksen TK1. Hieno nuori mies sai minut kyynelten partaalle, sillä koulutustunnus oli ensimmäinen myös minulle koko tokoharrastukseni aikana. Jotakin oli siis ehkä opittu ;) Suuri kiitos kuuluu myös kaikille meidän treenikavereille! Etenkin Kaarinalle, Tiinalle ja Hannalle joiden kanssa vain taivas tuntui olevan rajana treeneissä ;) Syksy 2012 keskityttiin sitten avoimen luokan liikkeiden opettamiseen ja samalla treenailtiin jo joitakin voittajankin liikkeitä. Vuoden 2012 loppuosan kruunasi ehdottomasti se, että Woody pääsi mukaan Keski-Pohjanmaan kennelpiirin nuorten koirien tokorinkiin ja sitäkautta takasi hyvät kouluttajat myös ohjaajalleen ;) Vuodelle 2013 voitaisiin asettaa tavoitteeksi TK2. Ja nyt kun sen on julkisesti kirjoittanut, niin sitä kohti täytyy porskuttaa :) Onneksi minulla on tokon puolella huippuja treenikavereita sekä harrastuskaverinani tällainen upea otus  ;)


Woody Bh-kokeen kaupunki osuudessa Kajaanissa toukokuussa 2012

Keväällä 2012 Woodi suoritti myös BH-kokeen hyväksytysti. Melkoinen urotyö tuolloin vasta 1,5 vuotiaalta koiralta. Suuri kiitos tästäkin suorituksesta kuuluu meidän treenikamuille, jotka jaksoivat tulla tekemään kisamaista treeniä, henkilöryhmiä ynnä muita juttuja, joita olisi ollut mahdotonta tehdä yksinään. Erityiskiitos Tuomakselle, Jussille ja Markulle ;)

BH-koe kun oli saatu alta pois, heräsi vuoden aikana pikkuinen polte kisata myös PK-lajeja ;) Toki selvää oli, että vuonna 2012 meistä ei siihen vielä ollut enkä tiedä onko tänäkään vuonna, mutta ainakin töitä on ruvettu tekemään jäljen osalta niin, että haaveena olisi joskus päästä jälkeä kisaamaan.. saa sitten nähdä riittääkö minun rahkeeni ohjaajana viedä Woodia eteenpäin. Koulutuksissa Woo on nimittäin saanut todella hyvää palautetta ja sen nenänkäyttöä on kehuttu erinomaiseksi. Eli koirasta ilmeisesti lajiin olisi, toivotaan kovasti, että myös ohjaajasta ;)


Woody agilitykoulutuksessa Collie-leirillä kesän 2012 lopussa

Niin uskomatonta kuin se onkin, niin Woodin kanssa ehdittiin vuonna 2012 korkata myös agilitykisat - tosin epävirallisella puolella. Ja enpä olisi uskonut, että sillä pienellä treenimäärällä mitä nuoren koiran kanssa uskalsin tehdä, yllettäisiin sellaisiin saavutuksiin mihin me ylsimme kesän 2012 lopulla mölliagilityissä! Woody jaksoi yllättää minut kerrasta toiseen pistämällä parastaan kisamaisissa tilanteissa. Toki me kisasimme vielä sellaisissa luokissa, joissa ei keinua eikä keppejä ollut radalla. Syksy 2012 kuitenkin treenattiin kumpaakin telinettä ja otettiin keppejä jo radallakin ihan onnistuneesti, joten voisi sanoa, että odotukset ovat kovat vuotta 2013 ajatellen ;) Toki minä en ole koskaan kisannut virallisia agilitykisoja, joten vaikea on arvioida tullanko siellä ihmesuorituksia tekemään ;) Mutta kisaamaan me ainakin suunnataan, jos ihmeitä ei tapahdu ja Woodin edistys jatkuu treeneissä keväällä samalla tavalla kuin tähänkin asti :) Peukut pystyyn siis! :)

Kuten alkukirjoituksessakin kirjoitin. Vuosi 2012 oli minulle erittäin mieleenpainuva vuosi. Vaikka esimerkiksi Wandan kanssa jouduttiin agility jättämään pois, niin silti vuodesta löytyy niin paljon onnistumisen tunteita ja tunteita siitä, että se mitä me tehdään kantaa jonnekin, että luotto itsenänikin kohtaan on kasvanut metritolkulla. En minä olekaan ihan surkea tässä hommassa :D Ja vaikka vuoteen mahtui paljon upeita tuloksia, niin silti minulle tärkeämpää on nähdä se, miten yhteistyöni toimii huiskuhäntieni kanssa. Kaikkien kanssa kuitenkin loppuvuotta kohden se tunne, että minulla on yhteys niihin, kasvoi. Näissä tunteissa ja mielentiloissa on upeaa aloittaa uusi vuosi 2013!

Onnellista ja tulosrikasta uutta vuotta myös kaikille Huiskuhäntien kavereille!