Huiskuhännät
BH RTK1 Story Goes Tommy Girl, Fin & S Mva Safe Keeper´s Anarkist sekä BH TK1 TK2 RTK1 RTK2 Kowhai Noname Warrior

 

Päiväkirja

Giara

Wanda

Woody

Omistaja

Pennut

Bobby-quarter

In memorian

Linkit

Vieraskirja

Etusivu

 


Fin & S Mva Safe Keeper´s Anarkist " Wanda"

*Pähkinänkuoressa*  *Luonne*  *Harrastukset*  *Tulokset*  *Terveystiedot*  *Kasvukuvat

 



 


Wandan harrastukset:

Wandan kanssa on tullut kokeiltua monenlaisia lajeja. Nuorempana aikamme kului lähinnä lenkkeillessä, mutta Wandan tullessa kahden vuoden ikään alkoikin sitten tehokas harrastaminen useammassakin lajissa.

Wandan kanssa päälajina on ollut Toko. Kesällä 2009 innoistuimme vesipelastuksesta, jossa Wanda osoittikin kynsiään :) Kesällä 2010 haku ja jälki astuivat kunnolla myös kuvioihin mukaan ja syksystä 2010 asti treenailtiin Wandan kanssa myös agiityä säännöllisesti vuoteen 2013 asti. Wanda on osoittautunut oikein mukavaksi harrastelukaveriksi lajiin kuin lajiin. Otit sitten matkaasi vetovaljaat, ketjukaulaimen, PK-liivit tai uimarenkaan niin tämä koira on aina valmis matkaasi mukaan, ainakin omaksi ilokseen ;)

 

 

Toko

Wanda ja Toko on ollut välistä kuin siirappia ja välistä kuin ruusuilla tanssia ;)

Alle vuoden ikäisenä Wanda toimi kohtuu kivasti reenaillessa. Se oppi nopeasti istumisen, ripeän maahan menon, odottamisen, silmiin katsomisen, paikalla makuun perusteet, hitaan sivulle tulon ja siihen se sitten jäikin :P Wanda sai pentuna elää melko rauhassa tottistelulta. Halusin vain perus arjen sen kanssa kuntoon, ennekuin aloin haaveillakaan mistään muusta.

Kun Wanda täytti vuoden yritin - huom! yritin - alkaa sen kanssa reenailemaan vähän tavoitteellisemmin - mistä ei tullut sitten yhtään mitään. Koiraa ei kiinnostanut sen enempää lelut, minä kuin namitkaan vaan kaikki ympärillä oleva oli paljon mielenkiintoisempaa. Väkisin tahkosin muutamia reenejä ja lopulta loppui innostus itseltäkin. Ehkä en vain osannut oikeasti motivoida koiraani.

Kesällä 2008, Wandan ollessa 2-vuotias, päätin, että nyt minä taon Wandan päähän ainakin jotakin läpi. Ystäväni Anna-Kaisan ja hänen koirien kanssa reenattiin kesällä ahkerasti useamman kerran viikossa. Reenit olivat enimmäkseen tuskaa Wandan kanssa. Se kiinnostui leluista, mutta ei tahtonut silti toimia. Loppu kesästä keksin ruveta palkkaamaan sitä kahden eri lelun yhdistelmällä, niin että aina kun toisen lelun heitin sitten palkaksi, niin minulle jäi toinen lelu, jolla sain Wandan palaamaan luokseni ja kiinnostumaan minusta. Reenailu meni kuitenkin aina enimmäkseen leikiksi, mutta tuolloin minulle oli pääasia, että Wanda innostuu minusta ja sillä on minun kanssani hauskaa.

Syksyllä 2008 jotakin napsahti Wandan päässä. Kuin salamaniskusta se alkoi toimia kuin unelma. Ilmoitin melkein niiltä istumilta Wandan mukaan Oulun koirakerhon reeneihin ja Wanda pääsikin mukaan jatko-möllit ryhmään. Syksyn 2008 aikana saatiin Wandan kanssa alokasluokan liikkeet melkolailla täysin haltuun. Wanda teki innolla ja todella mielellään tottista kanssani ja minä todella nautin sen kanssa tekemisestä. Kouluttajat vihjailivat jo kisoihinkin menemisestä, mutta minä kaipasin ja kaipaan edelleen vielä varmuutta ja luottoa Wandaan.

Vuonna 2010 Wanda toimi todella hyvin yleensä kentällä kuin kentällä, mutta kaikista parhaiten sisähallissa. Niin ja jos lähdin näyttämään, miten hienosti Wanda toimii ystävälleni Anna-Kaisalle, niin Wanda ei toiminut ollenkaan :P Tuolloin kuitenkin ajattelin, että minulla oli käsissäni todella kiva harrastuskoiran alku.

Syksyllä 2010 korkattiin viralliset toko-kisat Wandan kanssa vaihtelevalla menestyksellä. Itselleni kaikki nuo kisat olivat silti upeita hetkiä, sillä vain muutama vuosi taaksepäin ajateltuna en olisi koskaan uskonut että saan Wandan niin hyvin käsiini, että sen kanssa uskaltaa lähteä kokeisiin. Näin sekin päivä kuitenkin koitti ja nokka oli vain kohti uusia haasteita :)

Kevät 2011 oli koerintamalla melkoista vuoristorataa. Ensimmäisessä vuoden kokeessa Wanda jäi kiperästi ykköstuloksesta hypyn mennessä nollille Wandan käytyä hyppäämässä se omia aikojaan. Toinen vuoden koe menikin sitten sen verran pahasti lekkeriksi, että tuomari keskeytti kokeen. Wanda jäi koetauolle jolta se ei sitten koskaan palannutkaan.

Vaikka Wandan kanssa TOKO kisaamiset jäivät melko säälittäviksi, silti häntä on pystyssä ja edelleen olen kuitenkin ihan ylpeä siitä mihin asti me tämän koiran kanssa päästiin :) Wanda ei koskaan ollut se helpoin koira motivaatio ongelmiensa takia. Tietysti joukossa oli paljon myös omaa osaamattomuuttani. Onneksi kisaaminen ei kuitenkaan ole se tärkein asia maailmassa ja Wandan kanssa on muutoin saatu viettää hauskoja aikoja TOKOn parissa :)

Koontina Wandan käymät Toko-kurssit:
s. 2008 - k. 2009 OKK: Jatko-Möllit
 




Kontakti <3 Yksi asia, jonka Wanda osaa kun haluaa :)


"Anna ny kettu vie se makkara jo! " :P


Hallireenejä talvella 2011
(C) Hanna Kankaanpää


Vetoleikkejä Safe Keeper´s leirillä 2008



Ekat ulkotreenit vuodelle 2011


Ja näin myö vedetään pituuuuuuus :D


Keppien harjoittelua ilman rimoja 2011


" Täääääälllä Täällääää! "


Ja Wandahan kyllä hyppää :)


Luotto koiraan kohdillaan ;)
 


Agility

Heti alkuun voi sanoa, että agility ei ainakaan alussa ollut todellakaan Wandan laji :P Kesällä 2007 kävimme Sievissä Wandan kanssa harjoittelemassa agilityn alkeita. Koiran ollessa tuolloin vielä todella nuori, otimme vain yksittäisiä kevyitä esteitä. Wanda oppi pussin, A:n, puomin, keinun ja hypyt ainakin jotenkin :P Suurta kiinnostusta koiralla tosin hommaan ei ollut, mutta omaksi iloksemmehan me tätä teimme ;)

Suurin ongelma miksi agility tökki meillä alussa todella pahasti, oli varmasti se, että Wanda ei ollut minulla tarpeeksi hallussa. Sitä kiinnosti kaikki ympärillä oleva paljon enemmän kuin minä tai jotkut kurjat agility esteet. Tällaisella pohjalla voivat kaikki arvata, että agilityn harrastaminen oli lähes mahdotonta. Yksittäisiä esteitä pystyimme menemään, mutta minkäänlaisia sarjoja meidän oli  turha edes haaveilla.

Agility jäi todella pitkälle tauolle tuon kesän jälkeen.

Kesän 2009 lopussa päätin käydä Nivalan agility kentällä Wandan kanssa ihan piruuttani katsomassa, että miten kamalaa se meidän agilitaaminen oikein olikaan. Sain yllättyä aika positiivisesti, sillä jotenkin alun kankeuden jälkeen lähdettyäni opettamaan Wandaa esteille, kuten aikoja sitten opetin Dalmikseni Santun, alkoikin homma toimia! Hypimme kolmen hypyn sarjaa, sarjaa jossa oli kaksi hyppyä ja puomi.. Tietysti kovin alkeissahan tuo agility edelleen oli, mutta Wandan kanssa meille todella suuri askel eteenpäin.

2009 ajattelin kuitenkin vielä, että agilitystä ei koskaan tule meille mitään superlajia. Ajattelin, että koskaan en voisi edes kuvitella, että kisaaminen olisi mahdollista Wandan kanssa tässä lajissa. Meidän kummankaan mielenkiinto ei tuntunut riittävän.

Kesällä 2010 kaikki kuitenkin muuttui aika radikaalistikin. Olimme Safe Keeper´s leirillä, jossa yhtenä päivänä otettiin vähän agilityä. Ajattelin, että no mikä ettei, miksi mekin ei voitaisi sitä kokeilla pitkästä pitkästä aikaa. Yllätykseni oli suuri, kun Wanda meni kaikki esteet kuin vanha tekijä. Lopulta heitin remmin hemmettiin ja lähdin ohjaamaan Wandaa useamman esteen sarjassa ja sehän piru teki kaiken! Olin ihan ihmeissäni. Niin siinä sitten toistin tuon sarjan, johon kuului puomi, kolme hyppyä, putki, pussi ja A-este. Edelleenkin koira toimi ja hommasta vielä hienompaa teki se, että samaan aikaan kentällä pyöri neljä muuta koiraa! Tästä innostuneena hommasin Wandan syksyllä 2010 agilityn alkeiskurssille Ylivieskaan. Alkeiskurssi toki saattoi olla meille jo vähän liian helppoa, mutta ajattelin että ihan itseni takia oli hyvä lähteä nyt sieltä ihan alusta liikkeelle, jotten pilaisi Wandaa kuten olen Giaran agilityssä pilannut. Itseäni ohjaajana opettamaan siis lähdin ja samalla Wandalle tuli kerrattua kaikkien esteiden perusteet. Keväällä 2011 jatkoimme Ylivieskassa Agilityn jatkokurssilla ja homma alkoi todella toimia :)

Isoilla haaveilla odottelin jo tulevaa. Keppejä lukuunottamatta Wanda alkoi kouluttajiemme mielestä olla ihan valmis kisoihin. Epävirallisia kisojakin ehdittiin jo jonkin verran kahlata, tosin ei millään mainittavalla menestyksellä ;) Sitten keväällä 2012 alkoi jokin mennä pahasti pieleen. Wanda ei enää selkeästi nauttinut agilitystä kuten ennen. Se jäi mieluummin syömään hevosen kakkaa kuin liikkui seuraavalle esteelle. Sitä tutkittiin rakenteellisesti, fyysisesti, henkisesti ja vaikka miten muutenkin päin, mutta mitään syytä sen käytökselle ei löytynyt. Viimeinen niitti arkkuun oli Sievissä kesällä 2012 olleet epäviralliset agilitykilpailut, joissa Wandan mielenkiinnon puutteen huomasi viimeistään todelliseksi. Tauko oli agilityssä paikallaan niin pahalta kun se itsestäni tuntuikin nautittuani niin paljon Wandan kanssa agilitaamisesta.

Loppukesästä 2012 vein Wandan pitkästä aikaa agilityradalle ja yllättäen se sama innostunut agility kaverihan se sieltä löytyi. Itsellä kuitenkin järki sanoin, että jotakin oli pielessä koska aiemmin koiran into agilityyn loppui tyystin. 2013 syksyllä sitten sainkin murskauutisen vietyäni Wandan kuvattavaksi oudon ontumisen takia. Sen toinen takapolvi oli entinen. Todennäköisesti tuo polvi oli alkanut oireilla jo 2012 ja sen vuoksi agility ei enää Wandalle maittanut. Kauhea tunne, että olin kipeää koiraa vienyt radoilla tietämättäni :(

Agility harrastus loppui siis vuoteen 2012 kuin seinään. 2013 vuoden eläinlääkäri reissu varmisti sen että koskaan ei enää edes huvikseen käydä muutamaa estettä hyppimässä. Agilityn saralla Wandalla on silti suuri paikka minulle. Ilman Wandaa, en varmasti olisi koskaan ollut Woodin kanssa siellä missä nyt agilityssä viiletetään :) Paljon hauskoja agilitymuistoja on Wandan kanssa jäänyt ja niitä nyt sitten varjellaan kun ei enää tätä hauskaa lajia voida sen kanssa touhottaa :)

Koontina Wandan käymät agilitykurssit:
kesä 2007, Agilityn alkeet, Sievi
Syksy 2010, Agilityn alkeiskurssi, Ylivieska
Kevät 2011, Agilityn jatkokurssi, Ylivieska
Kesä 2011, Agilityn jatkokurssi, Sievi
Syksy 2011, Agilityn jatkokurssi, Ylivieska
Kevät 2012, Agilityn jatkokurssi, Ylivieska

 


Näyttelyt ja Mätsärit

Wandan kanssa on pienestä pitäen kierretty lukuisia mätsäreitä ja näyttelyitä. Wandan kanssa niitä on ollut todella mukava kiertää, sillä Wanda käyttäytyy näyttelypaikoilla yleensä moitteettomasti ja on muutenkin kohtuu helppo esittää sekä ihmisrakkaana myös hyvin tutkimisvarma :P

Wandan ongelmaksi jossain vaiheessa näyttelykehissä muodostui sen liikkuminen. Sisänäyttelyissä se ei tahtonut ravata sille ominaiselle pitkällä ja kauniilla askeleella. Wanda oli enemmänkin sellainen perästä vedettävä nallekarhu ;) Pitkään tämän ongelman kanssa painittiin, mutta lopulta siitäkin sitten eroon päästiin kun saatiin näyttelykehistä jälleen yhtä hauskoja Wandalle kuin mitä ne olivat sen ollessa nuorempi. Nykyään minusta tuntuu, että me molemmat nauraa kiherretään kehiä juostessamme ja siltä se tuntuu näyttävän myös kehien ulkopuolelle ;)

Mätsäreissä sijoituksia on sadellut mukavasti niin pennuissa kuin aikuisissakin Wandan nuoruusvuosien aikana. Virallisten näyttelyiden myötä mätsärit jäivät taka-alalle.

Virallisissa näyttelyissä ollaan Suomen maassa onnistuttu haalimaan Suomen muotovalion titteli tammikuussa 2011. Suomen lisäksi Wanda on käynyt myös valloittamassa rakkaan naapurimaamme Ruotsin ja näin ollen saanut myös Ruotsin muotovalion tittelin itselleen ;) Kaikkiaan Wanda on kerännyt näyttely urallaan kaksi ROP:ia, kolme sertiä, neljä varasertiä sekä muutamat cacibit ja varacacibit, joilla ei toki valkkareille rotuna ollut mitään merkitystä Wandan rinsessointi aikana ;) Ainoassa pentunäyttelyssään Wanda haali ROP-pentu tittelin.

Näyttely ja mätsäri kehissä meihin törmäsi ennen melkeinpä pari kertaa kuukaudessa. Wandan valioitumisen myötä näyttelyhommat kuitenkin jäivät taka-alalle.




Wandan ravinäyte Tuusniemeltä vuodelta 2009
(C) Hanne Korpela


Kannuksessa mätsäreissä misseilemässä joskus 2007 ;)
(C) Anne Laitinen


Wanda noin 7 kuukautisena Ylivieskan mätsärissä. Kaunis tyttö :)
(C) Leena Partanen

 

 


Hukkuvan pelastamista kesällä 2009


Esineen rantaan viemistä ilman venettä kesällä 2009


Wandan ensimmäinen veneen rantaan tuonti elokuussa 2011


Wandan ensimmäinen veneestä veteen hyppy :)

 

 

Vesipelastus

Kesällä 2009 aloimme Wandan kanssa pikku hiljaa opetella päähänpistostani vesipelastuksen soveltuvuuskokeen liikkeitä.

Ensimmäiset reenit olivat lähinnä koiran peruskunnon parantamista pentujen jäljiltä, mutta aika nopeasti siirryimme kokeilemaan niitä vesipelastuksen osioita, joita pystyimme harjoittelemaan.

Kesän aikana kävimme läpi hukkuvan pelastamisen ja sitä ei kyllä Wandalle tarvinnut mitenkään opettaa. Se tulee kuin ohjus hukkuvan tykö rannasta, nappaa kiinni kepistä ja kiskoo hukkuvan ihan rantahietikoille asti ;)

Ainakin yksi osasuoritus soveltuvuuskokeesta näyttäisi siis olevan Wandalla hallussa ihan luonnostaan. Kesän 2009 loputtua vähän niinkuin kesken, jäimme odottelemaan seuraavaa kesää. Haavena oli päästä kokeilemaan soveltuvuuskoetta kesällä 2010. Aina ei kuitenkaan asiat mene niinkuin on suunnitellut ja niin kävi myös tällä kertaa. Kesällä 2010 ei minun aikani vain yksinkertaisesti riittänyt vesipelastukseen ja etenkin puuttuva reeniporukka tuotti suuria ongelmia. Tätä lajia ei kuitenkaan haudattu eikä kuopattukaan.

Keväällä 2011 alkoi taas Wandan kunnon kohotus uimisen suhteen ja oman pienen koiran kestävän kumiveneenkin hankinta oli suuressa harkinnassa. Elokuussa 2011 päästiin landseer yhdistyksen järjestämälle VEPE-leirille ja sieltä tuli se viimeinenkin potku takamukselle: kohti soveltuvuuskoetta vaan :)

Vepe-leirillä saatiin kokeilla kaikkia soveltuvuuskokeen liikkeitä ja niistä hukkuvan pelastamisen ja veneen hakemisen Wanda teki ihan nappiin vaikka venettä ei ollut koskaan ennen hakenutkaan :) Esineen vienti maalta veneeseen onnistui myös, joskin se vaati hieman enemmän apuja vielä tässä vaiheessa ;) Myös veneestä rantaan tulo onnistui vaikkei Wanda ollut koskaan ennen veneestä hypännytkään. Kaikinpuolin Vepe-leirin kouluttajat ja muut leiriläiset antoivat erittäin positiivista palautetta ja sen vuoksi Wandalla oli tarkoitus tehdä soveltuvuuskoe heti kesän 2012 alussa. Näin ei kuitenkaan ihan käynyt, mutta olihan meillä ainakin haaveita tässäkin lajissa ;) Aina niitä ei vaan saa aikaiseksi. Meidän kohdalla VEPE-hommat jäivät kokonaan Wandan polvidiagnoosin jälkeen 2013.

Wandan käymät VEPE-koulutukset:
5-6.8.2011 Landseer-yhdistyksen VEPE-leiri
8-9.10.2011 VakkaSuomen kennelkerhon VEPE-leiri

 

 

Vetohiihto

Aina siitä asti kun Wanda minulle tuli, olin haaveillut kahden koiran vetovaljakosta. Giara kun osasi vetohommien käskyt kohtuu hyvin. Ensin minun tietysti oli odotettava, että Wanda varttuu, jotta sen kanssa tohtii ruveta vedättämään. Ennen Wandan tarpeeksi kypsää ikää, kerkesivät koirieni välit kuitenkin menemään sen verran huonoiksi, että yhdistelmävaljakko haaveet jäivät siihen ja samalla Wandan vetoharrastus puoleen lopahti into kokonaan itselläni.

Tavella 2008 - 2009 aloin kuitenkin uudelleen innostua vetoharrastuksesta. Kävin ostamassa Wandalle vetovaljaat ja niin lähdettiin opettelemaan vetämisen alkeita.

Alkuun vedätin Wandalla perässä tyhjää pulkkaa, jotta se tottui siihen, että jotakin tuli sen perässä. Pikku hiljaa lisäsin pulkkaan painoa ja kun koiran osaaminen ja kunto olivat kohdallaan, vedätimme jopa minua tai Jaria Wandalla pulkassa. Tietysti meidän painomme on pitemmän päälle liian raskas Wandalle ja niin keksinkin sitten siirtyä potkukelkalla vedättämiseen.

Potkukelkka vetoreenejä tehtiin kohtuu usein alku talvesta 2009. Wanda oppi hyvin kääntymiskäskyt ja pysähtymiset sekä liikkeelle lähdöt. Kaikinpuolin se käyttäytyi oikein mallikkaasti potkukelkan edessä.

Keväällä 2009 vedätimme myös kavereiden kanssa kahden valkkarin "valjakolla" toisiamme minisuksilla. Meno oli kyllä vauhdikasta ja hauskaa :D Wandan vetoparina toimi tuolloin Wandan sulhasenakin tunnettu Dexu (Zelmarian Daisuke), joka oli vetohommissa ensimmäistä kertaa. Hienosti tämä parivaljakko kuitenkin toimi, kun Wanda sai vetää Dexun edellä ja ohjata näin koirakon menoa :)

Vetohiihto, vetojuoksu yms. lajit olivat meille mukavaa vaihtelua normilenkkeihin. Vieläkin hymy huulilla muistelen kevät talven kantohankia, jolloin Wandan kanssa suksilla paineltiin pitkin Pohjanmaan laakeita aakeita :) 2013 jäivät kuitenkin vetoharrastuksetkin meiltä pois Wandan polvidiagnoosin johdosta. Tätä harrastusta ehkä ikävöin kaikista eniten <3

 

 


Wanda vetohommissa talvella 2009


Wanda keulilla ja Dexu perässä :)


Ja kyllä olin hauskaa ;)




Wanda jäljellä keväällä 2011

 


Jälki

Jälkeä on Wandan kanssa harrasteltu säännöllisen epäsäännöllisesti. Joka syksy olen vannonut, että ensi vuonna ruvetaan tosissaan reenaamaan jälkeäkin. Noh, aina seuraavana syksynä ollaan oltu samassa tilanteessa ;)

Wanda on kuitenkin jälellä erittäin tarkka nenäinen kaveri. Vasta kesällä 2011 tajusin, kuinka olin pitänyt Wandalla ihan liian helppoja jälkiä aiempina kesinä. Wanda on oikea kone, kun sen päästää vauhtiin. Tasaisesti nenä maata viistäen se ajelee menemään :)

Jälkeenpäin Woodin kanssa opittuani enemmän jäljen kouluttamisesta, olen harmitellut ettei minulla ollut samaa tietotaitoa jo Wandan ollessa nuorempi. Rehellisesti voin sanoa, että Wandalla on jäljen ajoon aina ollut paljon suurempi palo kuin Woodilla. Mitähän siitä olisi tullut jos olisin osannut ohjata sitä paremmin eteenpäin? ;)