Jarmon webbisaitti         Päivitetty viimeksi  04.01.2013

 

  Etusivu

  Tietoja

  Taitoja

  Kuvia

  Blogi

  Linkit

   

 


Tervaa vaihe vaiheelta



Tervan valmistusta varten tarvitset tervaista mäntypuuta. Mitä tervaisempaa, sen parempi saanto.



Lado tervakset kerroksittain tiheälle lieriömäiseen pohjalliseen säiliöön, kuten tynnyriin tms.



Lopuksi säiliö on täyteen sullottu tervaista pilkettä, läpimitaltaan 3-5 cm. Lyö viimeiset vasaralla tiukalle, jotta ne pysyvät paikoillaan kun säiliö käännetään suulleen.



Säiliö käännetään suulleen suppilomaisen aluslautasen päälle. Lautasen pohjasta lähtee tervan valutusputki.



Alussuppilon reiän päälle voi asettaa verkonpalasen estämään reijän tukkeutumista, jos polton aikana hiiliä tipahtaa lautasen päälle.



Sitten lautasen näkyviin jäävän reunan päälle tehdään savitiivistys notkeasta savesta.



Savi levitettynä reunuksen päälle.



Savi tiivistetään pehmeäksi massaksi.



Savi tiivistettynä.



Saven päälle lisätään parin sentin kerros hiekkaa, joka tukkii saveen kuumennuksen aikana tulevat halkeamat. Näin estetään tulen pääsy säiliön sisälle palaviin kaasuihin.



Säiliö asennettuna. Kuvassa näkyy suppilon pohjasta tulevan valutusputken pää, jonka alle asetetaan ensimmäinen tervaämpäri.



Säiliön ympärille asetetaan tulensuojapellit, jotta kuumennettaessa saadaan lämpötila säiliössä nousemaan kohtuullisella tulenpidolla. Säiliön päällä voi käyttää eristevillaa estämään lämmön pakoa ylöspäin.



Ensimmäisen terva-astian jälkeen asetetaan 5-6 metrinen, vähän paksumpi lauhdeputki, jossa kaasumaisena säiliöstä purkautuva terva ja tärpätti nesteytyy. Putkien väliin jätetään 0,5 cm:n rako, jotta terva valuu astiaan eikä mene seuraavaan putkeen. Säiliöstä purkautuva kaasu jatkaa seuraavaan putkeen.



Lauhdeputket asetetaan lievästi laskemaan säiliöstä poispäin, ja putken pään alla asetetaan keruuastia.



Tässä lauhdeputkea on jatkettu vielä paksummalla putkella, ja sen päässä on keruuastia. Mitä paksumpi lauhdeputki sen parempi.



Tuli sytytetään ja aletaan odotella, että lämpötilan noustessa puista irtoava vesi , ns. tervankusi, tulee ensin ulos.



Käytettävän lämmityspuun ei tarvitse olla priimaa.



Lämmön noustessa paine säiliön sisällä nousee, ja harmaa kaasu purkautuu paineella ulos. Jos kaasu on kovin ruskeaa, on tuli turhan kova ja terva kaasuuntuu liikaa ja menee osin hukkaan. Lämmön tulisi olla tasaista ja kohtuullista, mikä saa tervakset "hikoamaan" pikkuhiljaa tervan irti.



Tervankusi alkaa irtoamaan.



Aluksi tulee vettä riippuen käytettyjen tervaksien kosteudesta. Tervaksien ei saisi olla liian kuiviakaan, jolloin terva ei oikein hyvin irtoa.



Kaasu purkautuu voimakkaasti ulos.




Tarkkaile tikulla, milloin tervassa ei enää  näy vesihelmiä, ja ota tähän asti tullut vetinen terva erilleen.



Vuollussa tikussa vesihelmet näkyvät hyvin.



Vaihda uusi astia myös lauhdeputken alle, kun tervankusen tulo loppuu.



Paras ja vahvin terva tulee ensimmäiseen astiaan. Sen voit sekoittaa lauhdeputkesta valuneeseen notkeampaan tervaan.



Lauhdeputkestakin tulee paljon hyvää tervaa.



Parinsadan litran tervaslatingista tulee 10-15 litraa vahvaa, oikeaa tervaa.

 

Kun tervan tulo loppuu, jatka lämmitystä vielä niin kauan, ettei putkesta tule kovin paljon savua. Näin toimien sysi (hiilet) eivät jää "raa'aksi". Jos kuumentamisen lopettaa liian pian, hiilistä tulee savuavia. Hiiliä voi käyttää grillihiilinä ja pajahiilinä ahjossa.

Linkki: ohjeita tervan käyttöön