HITAITA PIKAKUVIA

Tammikuun ensimmäisessä numerossaan vuonna 1980 julkaisi Näköpiiri-lehti kuvatoimittajansa Jussi Aallon aloitteesta seuraavanlaisen jutun silloisista kuvauspuuhistani. Lehti on kuollut ja kuopattu ajat sitten mutta jutussa mainittu kuvausaihe on minulla säilynyt hengissä. Kauan oli välillä aika hiljaista, kunnes 90-luvulla ryhdyin uudelleen etsiytymään 70-luvulla kuvaamieni ihmisten luo. Syntyi kuvapareja, joissa aikaero saattoi olla 14-24 vuotta. Aihepiirin nimeksi tuli Kylässä. Se oli viimeksi täysimittaisena esillä 1997 Iisalmessa ja vuonna 2001 Vihannissa. Silloin se käsitti n. 50 mustavalkoista kuvaa.

Kalervo Ojutkangas pysyi koko 70-luvun julkisuudessa kahden oikeudenkäynnin takia, joiden kummankin aiheena oli hänen kuvansa mustalaislapsista Oulun kadulla.
Tuo kuva oli otettu jo 60-luvulla ja 70-luvulla Kalervo oli kuvannut aivan muita aiheita. Varsinainen kuvaustyö on keskittynyt kahteen pääteemaan: Pohjois-Suomen maisemiin sekä pohjoisen pientilallisten elämään.

Maisemakuvaus alkaa kantaa hedelmää: Kalervon kuvia esiintyy yhä useammin suomalaisissa ja ulkolaisissa kuvateoksissa ja kaletereissa. Pienviljelijät ovat hankalampi aihe. Olosuhteet ja 70-luvun kehitys on kuvattu, mutta loogista loppua työlle ei ole näkyvissä, koskapa kuvatun ihmisryhmän kohtalo on tällä hetkellä yhtä epävarma kuin 10 vuotta sitten. Työn jatkamisen kannalta Kalervo on tuntenut tarvetta esitellä joitain työn osa-alueita julkisuudessa. Pienimuotoinen näyttely Oulussa viime marraskuussa ja tämä Näköpiirin kuvakokoelma ovat toivottavasti alkua laajemmalle kokonaisuudelle sekä valokuvanäyttelyn että kuvateoksen muodossa.

Tällä hetkellä Raahessa asuva Kalervo Ojutkangas toimi 70-luvun alussa Kemira Oy:n teollisuuskuvaajana Oulussa. Vuosikymmenen loppupuolen hän on elättänyt itsensä vapaana teollisuuskuvaajana, jonka työn hän on onnistunut tyydyttävästi yhdistämään omiin pitkän tähtäimen kuvaprojekteihinsa. Pienviljelijäkuvistaan Kalervo kertoo itse sivulla 30.

1. aukeama

Emmi ja Pauli Ämmälä, Salla 1977

2. aukeama

Lyyti Seppänen ja hänen poikansa Erkki, Suomussalmi 1977

3. aukeama
Kahdesta kuvasta voi näpäyttää näkyviin isommat versiot.

Eeva Hiltunen (Elman tytär), Maarit Hiltunen (Eevan tytär), Elma Heikkinen
(leski), Pirjo Heikkinen (Elman tytär) ja Merja Hiltunen (Eevan tytär),
Puolanka 1977

Oikealla ylhäällä: Manne Juntunen (s. 1894) vuonna 1912
rakentamansa kotitalon portailla, Suomussalmi 1977.

"Nämä kuvat ovat syntyneet 70-luvun alussa aloittamani Pohjois-Suomen maaseutua ja viljelijöitä koskevan kuvaustyöni yhteydessä. Useimpien ihmisten luona olen käynyt useita kertoja saadakseni kuviin ajallista jatkuvuutta. Samalla olen tavallisesti tuonut tuliaisina joitakin aikaisemmin ao. ihmisistä ottamiani kuvia. Vierailujen välit ovat kuitenkin monesti venyneet pitkiksi, jolloin tuodessani edellisen käyntini kuvia ne ovat saattaneet olla jo vuoden vanhoja tai ylikin. Päätin muutama vuosi sitten kokeilla tämän epäkohdan lieventämistä ottamalla "tavallisten" kuvien lisäksi, jotka voi nähdä vasta pitkän ajan kuluttua, myös pikakuvia, jotka voi jättää pöydän kulmalle talosta lähtiessään. Tätä varten otin käyttöön tavallista suuremman kameran (9 x 12 cm), jolla saatoin sujuvasti ottaa sekä tavallisia että pikakuvia. Samalla sain tilaisuuden kokeilla ihmisten kuvaamista isolla kameralla, jolla saavutettavan kuvan sävykkyys ja yksityiskohtien tarkkuus minua viehättävät. Kameran asettaminen jalustalle ja kuvauskuntoon oli melko hidasta ja kuvattavat henkilöt asettuivat paikalleen kuvausta varten. Siksi kuvat ovat varsin pysähtyneitä ja poikkeavat huomattavasti tavanomaisista tilanne - ja reportaasikuvista, joita suurin osa Pohjois-Suomen maaseudun ihmisistä ottamistani kuvista on. Kuvaustyö jatkuu ja tällaisia "hitaasti otettuja pikakuvia" kertyy hiljakseen kuvaamilleni ihmisille pienikokoisina - sekä minulle negatiiveina isompia kuvia varten."

4. aukeama

Veli Väyrynen vaimoineen Katrineholmista Ruotsista lomailemassa entisen
kotitalonsa pihalla, Puolanka heinäkuu 1978.

Nykyisin (alkuvuodesta 2004) valmistelen aiheesta paljon laajempaa näyttelyä, jonka toivon saavani esiin johonkin hyvään paikkaan n. vuonna 2006. Sitä varten käyn uudelleen läpi etenkin 70-luvun aineistoni, joka on enimmäkseen julkaisemantonta ja kuvaan myös lisää teeman vaatimia täydentäviä kuvia. Tuntuu, että tämä on minun "Iisakin kirkkoni", joka ei tule koskaan valmiiksi. Ei kai tarvitsekaan, koska tuntuu, että tällaisen aiheen kuvaaminen ei vain lopu siksi, että se on "kokonaan" kuvattu.