POLKUPYÖRÄLLÄ JA KIRJOITUSKONEELLA

Valokuvaamista lähinnä olevana esittämisen lajina olen kauan pitänyt kirjoittamista. Ajoittain harrastan sitä verryttelyluontoisesti mutta joskus oikein voimalla ponnistaen. Se on mukavaa etenkin silloin kun kokee onnistuneensa. Siinä, kuten näppäilyssäkin, auttaa, jos voi esittää jonkin selkeän, perustellun näkökulman.
Pidin joskus 70-luvulla muistaakseni Pieksämäellä viikonloppukurssin toimittajille, jotka halusivat oppia paremmin kuvaamaan. Muuan kurssilaisista nimitti itseään lusikka-haarukka -yhdistelmäksi. 90-luvun alussa osallistuin itse kirjoituskurssille, joka oli tarkoitettu valokuvaajille. Molemmat olivat kiinnostavia kokemuksia, etenkin jälkimmäinen. Muutaman kerran olen tarkoituksella hakeutunut johonkin vähän kauemmaksi - tai sitten muut ovat pyytäneet minut mukaansa. Samalla kun olen tietenkin näppäillyt, olen myös yrittänyt laatia kokemastani sellaista tekstiä, että voisin tarjota kuvien lisäksi myös jutun esim. jollekin lehdelle. Joskus olen tässä onnistunutkin. Tosin olen huomannut, että tekstin tuottaminen on kovaa vääntämistä. Mutta voihan se sitä olla joskus päätoimisellakin kirjoittajalla.

Salla 1970
Salla 1970
Voihan näppäily olla myös “kovaa vääntämistä”, etenkin jos vaikkapa liejuista tunturin rinnettä kapuaa ylös jalustan ja matkalaukun kokoisen limppukameralaukun kanssa. Niin tein Sallassa syksyllä 1970 pyöräiltyäni ensinkylältä tunturin juurelle, n. 9 km. Meni sen verran ähkimisen puolelle, että ei hommassa ole järkeä, ellei tuloksena ole hyvä kuva. Mutta jos on, näin pitää jatkaa, ähkimällä. Kuva oli niin hyvä, että limppukameran liikuttelu tuli pikku hiljaa pääaskareeksi ja pysyi sellaisena vuosikausia.
Kirjoittaminen muodostui pullonkaulaksi syksyllä 1988 kun kirjani Jälkiä maassa oli valmiiksi taitettu mutta tekstit olivat osaksi laatimatta. Silloin kävi niin, että Jorma Luhdan kirja Metson kuolema ilmestyi. Siinä oli Jopi sijoittanut roolihenkilön kokemiksi sattumuksia, jotka tiesin hänen itse kokeneen. Oivalsin siitä, että on parasta kirjoittaa siitä, minkä on kokenut mieluummin kuin siitä, mitä kuvittelee tai arvelee. Niin lähti teksti luistamaan ja pian meni kirja painoon. Oli muuten viimeinen merkittävä kirjoitustehtävä, jonka tein kirjoituskoneella.