RANE

Oksettaa helvetisti. Äkkiä reunalle. Saatanaa kun tuulee kylmästi.
Yrjö roiskahtaa Mariellan kaiteen yli pimeyteen. Laivan valjuissa valoissa näkyy kuinka tuuli painaa illallisen pitkin laivan kylkeä.
Tuota minä en ainakaan enää pese, Rane pohtii vallattomasti. On tässä jo pyykkiä pesty niin, että riittää. Muut saavat jatkaa. Tekeepä oikeastaan hyvää tämä tuuli perkele.
Haroo takkinsa taskuja pyyhkiäkseen jollain kasvojaan. Siinä hötäkässä tippuu joukko seteleitä. Tuulen pyörittäessä niitä kannella ruttuisimmista lähtee vieno rapina, jota kukaan ei kuitenkaan kuule. Niinhän raha usein kulkee tavallisessakin elämässä.
Ranen elämä ei ole tavallinen. Se on vain Ranen elämä, eikä kenelläkään muulla ole sellaista. Kiirehtimättä hän keskittyy poimimaan rahoja. Leveällä peukalo-otteella nousee useita, vaikka tuuli vie joitakin liian lujaa. Muutamat sileämmät liimautuvat hetkeksi paikalleen ja nekin Rane saa poimittua, vaikka se vaatii askellusta päälle tai tarkkaa otetta. Mitäpä tuosta, hyvää tekee kyllä tämä raitis ilma. Saatana, minkälaista sakkia siinä pöydässä on. Sekin venäläinen tai joku kirgiisi mikä lie. Paksut sormet täynnä paksuja sormuksia kuin mustalaisten kuninkaalla. Mistä sekin rahansa saanut.
Ranen tarina ei siis ole tavallinen. Pesula meni alta pari vuotta sitten. Siksi ei oikein huvita enää laivankaan peseminen.Vaan eihän siinä kuinkaan käynyt. Tuli myytyä ajoissa yhtä sun toista, ettei konkurssissa kaikki hukkaan joutunut. On vielä seteleitä Ruotsin laivalle asti.

Fjalar Bråttomfjärd on kalastaja. On aina ollut, vaikka nykyisin hän kesäisin mieluummin pitää pientä leirintäaluetta turisteille.
Talvet olivat ennen oikeita talvia. Silloin tämä saaristokin jäätyi kunnolla. Oli jääteitä autoille saaresta toiseen ja jopa losseja niitä varten laivaväylien kohdalla.
Nyt on taas ollut aika kylmää. Matalikolle väylän taakse pääsee potkukelkalla. Verkot ovat jo siellä. Kelkan perässä liukuu kevyesti pitkä riuku, useasta kappaleesta yhdistämällä tehty. Sillä Fjalar siirtää verkkonsa uuteen paikkaan jään alle. Jos ei siirrä, pärjää ilmankin.
Iso laiva on taas mennyt tästä yöllä. Pakkanen on sitonut jäälautat hyvin yhteen. Pitää enemmänkin varoa liukastumista lohkareiden lomassa kuin niiden vajoamista jalan alla.
Hej, mikäs helvete tuolla on? (Fjalar ajattelee ruotsiksi. Yritän suomentaa parhaani mukaan.) Siinä on viidenkympin seteli. Toisesta päästään jään sisällä se siinä lohkareiden välissä hiljaa lepattaa. Olisi jäänyt huomaamatta ellei olisi liikkunut. Fjalar kääntää kelkkansa. Riuku kääntyy huonosti lohkareiden välissä ja taipuu. Ei passaa sitä kuitenkaan jättää. Se on myös selvitymisväline jos väylä ei ole tarpeeksi jäätynyt.
Pari pientä tökkäystä tuuralla ja rahaa irtoaa. On se viisikymppinen. Kelkkaa on sitten vähän nosteltava sivusuunnassakin, jotta riuku pääsee taas liikkumaan perässä. Toinen seteli löytyy melko läheltä ensimmäistä ja sen jälkeen Fjalar ryhtyy niitä järjestelmällisesti etsimään.
Haalarin lahkeet paksuiksi korpuiksi jäätyneenä hän risteilee pitkin väylää hämärään asti. Jää pettää jalan alla useita kertoja mutta se tapahtuu isojen lohkareiden kapeissa väleissä eikä kokeneella miehellä ole vaaraa. Jos saappaaseen menisi vettä, edessä olisi äkkilähtö kotisaareen. Mutta ei mennyt, siitä hän piti huolen, vaikka sivullinen olisi voinut pitää touhua ajoittain melkoisena kuviokelluntana.

Iltapäivä oli jo pitkällä kun Fjalar oivalsi, ettei hän enää ehdi käydä verkoilla ennen seuraavaa laivaa. Vähän jo alkoi paleltaakin. Eväsleivät ja kuuma kaakao loppuivat kesken päivän. Vähän hävettikin, että ei osannut lopettaa etsimistä, vaikka mitään ei enää löytynyt. Mutta sitähän ei tarvitse kenellekään kertoa. Matkalla kotisaareen jäätyneet haalarinlahkeet rahisivat ja kolisivat toisiaan vasten. Lumi voi tulla milloin vain. Sitten ei liikuta enää potkukelkalla.
Sulatetut setelit haisivat kalalle niinkuin työllä ansaitutkin tavallisesti haisivat. Ihmetellä täytyi, miten rahat olivat jäälle joutuneet. Laivasta tietenkin, mutta miten? Oliko joku tahallaan heitellyt rahojaan?
Jonkin aikaa Fjalar seurasi uutisista, oliko kukaan kadonnut Ruotsin laivalta tai muuta outoa tapahtunut. Mitään ei kuulunut. Rahat olivat pitkään piirongin laatikossa. Fjalar ei pitänyt niistä koska ne oli ilman työtä saatu, vaikka keräilytalous tässäkin tapauksessa oli ollut aika työvaltaista. Kun saalis sitten oli käytetty, pieni taakka oli lopullisesti poissa. Sopivasti ennen jääkelien loppumista sai haettua kuorman rantaan. Uusi kiuas, pukuhuoneen paneelit ja puutavaran laituriremonttia varten.
Kalaa tuli sinä talvena väylän takaiselta matalikolta tasaisen hyvin.