Laitos
Taideaineiden ja antropologian laitos

Tekijä
Marita Hietasaari

Työn nimi
Kaikkivaltias kertoja. Kertojan strategiat Lars Sundin Siklax-trilogiassa

Oppiaine
Kirjallisuus

Työn laji
Lisensiaatintutkielma

Aika
7. 9. 2007

Sivumäärä
140

Tiivistelmä

Tarkastelen tutkielmassani Lars Sundin historiallista Siklax-trilogiaa, jonka muodostavat Colorado Avenue 1991 (suom. Colorado Avenue 1992), Lanthandlerskans son 1997 (suom. Puodinpitäjän poika 1998) ja Eriks bok 2003 (suom. Erikin kirja 2004). Tutkimukseni kohteena on teosten kertojan ominaisuudet ja strategiat. Kertojaa ja kerrontatasoja analysoimalla tutkin, millaista kuvaa yhteiskunnasta ja historiasta Sundin romaanit tuottavat. Klassista, strukturalistista narratologiaa edustavat työssäni Gérard Genette ja Shlomith Rimmon-Kenan ja jälkiklassista Monika Fludernik, Ansgar Nünning ja James Phelan. Tutkimukseni teoreettisena kehyksenä toimii postmodernin historiallisen romaanin teoria sellaisena kuin Linda Hutcheon ja Elisabeth Wesseling ovat sitä hahmotelleet. 

Teossarja kuvaa ajanjaksoa 1800-luvun lopulta aina sotien jälkeiseen aikaan. Romaanien kehyskertomuksissa eletään kirjoittamisajankohtaa, josta käsin kertoja Carl-Johan Holm kuvaa oman sukunsa historiaa. Kehyskertomusrakenne tuo teoksiin sekä uuden kerronta- että aikatason. Kirjoittamisajankohtaan sijoittuva kehyskertomus antaa kertojalle mahdollisuuden arvioida menneisyyden tapahtumia nykyajasta käsin, ja näin aikatasot saatetaan keskusteluyhteyteen toistensa kanssa. Kun kertoja sukeltaa osaksi kertomaansa maailmaa, kehyskertomus ja sisäkertomukset sekoittuvat. Genette on käyttänyt retoriikasta peräisin olevaa termiä metalepsis kuvaamaan tätä kerrontatasojen sekoittumista. Hänen mukaansa metalepsiksen vaikutus on koominen tai fantastinen – näin usein onkin, kun kertoja puhuttelee henkilöhahmojaan ja joutuu näiden kritiikin kohteeksi – mutta Sundin teoksissa metalepsis on myös keino tuoda esiin kerronnan konventioita ja esittää yhteiskuntakritiikkiä. Lukuisat viittaukset elokuvamaailmaan, valokuvien ja maalausten kuvailu eli ekfrasis, tarinoiden kuunteleminen nauhurilta tai katseleminen projektorilta toimivat ontologisten tasojen moninkertaistajina. Korostaessaan historian välittyneisyyttä ne nostavat esiin epistemologisia kysymyksiä tiedon saavutettavuudesta ja luotettavuudesta. 

Teosten kertojalla on kaikkitietävän kertojan ominaisuudet: valta aikaan ja tilaan, valta kerrottuun maailmaan ja telepaattinen kyky lukea toisten ajatuksia. Menneisyyttä tutkiessaan kertoja yrittää kuitenkin toimia realistisen maailman rajoissa, niinpä hän käyttää hyväkseen erilaisia teknisiä apuvälineitä, mikä tosin saa kerronnan nyrjähtämään fantasian puolelle. Kaikkitietävän kertojan ominaisuuksien esille tuominen ja niiden muuttaminen absurdeiksi tutkimusmenetelmiksi tuovat esiin konvention alkuaankin fantastisen luonteen. Siklax-trilogiassa kuvatut tapahtumat vastaavat historiantutkimuksen välittämää tietoa yllättävän tarkasti. Tältä osin kertoja on hyvin luotettava. Sen sijaan Carl-Johanin tapa kertoa ja välittää tietoa paljastavat hänet sekä epäluotettavaksi että erehtyväksi: kertoja esittää ristiriitaisia huomautuksia, turvautuu huhupuheisiin, kiistää tietävänsä, mitä hänen kertomuksessaan tapahtuu ja väittelee tapahtumien kulusta muiden kanssa. Kilpailevien kertojien avulla pohditaan, kenellä on oikeus kertoa ja kenen historia jää eloon. Kertoja tekee tutkimuksistaan huolimatta vääriä johtopäätöksiä, valittaa lähteiden hajanaisuutta, tulkintojensa epävarmuutta ja etenkin muistin epäluotettavuutta. Korostamalla erilaisten tulkintojen mahdollisuutta teokset kyseenalaistavat historiankirjoituksen menetelmien luotettavuuden. Näin ne tematisoivat niin historiantutkimukseen liittyvät ongelmat kuin muistin epäluotettavuuden. Sundin romaanit painottavat, että historia on aina menneisyyden jälkeensä jättämien merkkien tulkintaa ja että tulkinta on aina tehty kirjoittamisajan ehdoilla.

Muita tietoja Avainsanat: Lars Sund, historialliset romaanit, postmodernismi, narratologia, kerronta, kertoja, metalepsis