Talonpoikaismarssi vaasalaislehtien silmin

Sisällysluettelo

Johdanto
1 "Ett betänkligt företag"
2 "De tiotusendes tåg till Helsingfors"
Loppulause
Lähdeviittet
Lähdeluettelo

Johdanto

Kiinnostukseni Lapuan liikkeeseen syntyi tutustuessani kirjallisuudenopintojen yhteydessä Pietarsaaresta kotoisin olevan Lars Sundin Pohjanmaalle sijoittuviin teoksiin Colorado Avenue (1991, suom. 1992), ja Puodinpitäjän poika (1998, Lanthandlerskans son 1997); viime marraskuussa kirjasarja täydentyi trilogiaksi teoksen Eriks bok ilmestyttyä. Sarjan keskimmäisessä osassa, Puodinpitäjän poika, yhdessä pääosassa on Lapuan liike. Sund kyseenalaistaa sen, että suomenruotsalaiset ovat halunneet unohtaa osallisuutensa liikkeessä. Kertoja todistelee useampaan otteeseen, että Lapuan liike oli vähällä muodostaa Suomeen fasistisen diktatuurin. Muutama vuosi sitten tein teoksen pohjalta sivuainetutkielman, jossa käsittelin Sundin antamaa kuvaa Lapuan liikkeestä. Aion jatkaa kirjasarjan tutkimista lisensiaattityössäni. 

Millainen oli suomenruotsalaisten, ja erityisesti Pohjanmaan ruotsinkielisten, suhtautuminen Lapuan liikkeeseen? Valitsin tutkimuskohteekseni kolme Vaasassa ilmestyvää sanomalehteä: Vasa-Posten (=VP), Vasabladet (=Vbl) ja Österbottens Bondetidning (=BT).[1]Vasabladet oli näistä lehdistä suurin, levikiltään noin 7500 (1930). Vasabladet oli enemmän kaupunkilaisten lehti ja edusti kokoavaa keskustalinjaa.[2] 

RKP oli nimenomaan ruotsinkielisen väestön edustaja ja niinpä sen sisällä vaikuttivat niin vasemmistolaiset, keskustalaiset kuin oikeistolaiset aatevirtaukset. Puolue suhtautui myönteisesti fraktioiden muodostumiseen. Vuonna 1914 perustettiin Pohjanmaalla Lantmannagruppen, joka vuonna 1927 muutti nimensä Bondeförbundetiksi. Allmogeförbundet irtautui ryhmästä 1919. Molemmille ryhmille oli yhteistä se, että ne puolustivat maaseudun intressejä ja vastustivat kaupunkien suurta vaikutusta puolueeseen. Bondeförbundet oli konservatiivinen, se kannatti maatalouden suojatulleja, vastusti uskonnonvapauslakia, oli puolustusystävällinen ja suhtautui myönteisesti Lapuan liikkeeseen. Lehtenä ryhmällä oli Österbottens Bondetidning (vastedes viitattaessa Bondetidning).

Allmogeförbundet och svenska vänster i Österbotten oli liberaali, kannatti vapaakauppaa, lyhyempää asevelvollisuusaikaa ja edusti paitsi talonpoikia myös muuta maaseudun väestöä. Alun perin Vasa-Posten oli ollut Lantmannagruppenin lehti, mutta siitä tuli omistajanvaihdoksen myötä Allmogeförbundetin edustaja. Lehti vastusti alusta alkaen kiivaasti Lapuan liikettä. 

[Sisällysluetteloon]

1 "Ett betänkligt företag"

Lapuan liike oli ollut näyttävästi esillä lehtien palstoilla marraskuun 1929 lopulta lähtien. Vuoden 1930 alku oli ollut hiljaisempaa aikaa, mutta huhtikuussa 1930 liike nousi jälleen otsikoihin, kun joukko lapualaisia kävi aamuyöllä 28.3 moukaroimassa hajalle kommunistisen Työn Ääni -lehden kirjapainon Vaasassa. Lapualta lähetettiin pääministeri Kalliolle sähke, jossa tunnustettiin, että teko on järjestetty maakunnasta käsin ja annettiin myös hyväksyntä teon vaikutteille.[3] Vasa-Postenin mielipide lapualaisten sähkeestä tulee ilmi heti uutisotsikosta: "Lappomännen förlora helt besinningen".[4]

Juhannuksen tienoilla tiesivät kaikki kolme vaasalaislehteä kertoa tulevasta marssista pääkaupunkiin; lehdet arvelivat osanottajamääräksi tuolloin jopa 40 000 miestä.[5] Samassa yhteydessä sekä Vasa-Posten että Vasabladet uutisoivat 19.6 kokoontuneen Allmogeförbundetin päätöslauselmasta, jossa vedotaan maakunnan ruotsinkielisiin, "att lugnt och besinningsfullt avvakta händelsernas utveckling samt riksdagens sammanträdande och verksamhet". Allmogeförbundet, joka edusti RKP:n pohjanmaalaisfraktion liberaalia suuntaa, asettuu tukemaan puolueen keskushallintoa ja eduskuntaryhmää.[6] Samassa lehdessä Vasa-Posten kertoo otsikolla "Antalet deltagare i bondetåget krymper", kuinka Lapuan liike on joutunut luopumaan suureellisista suunnitelmistaan niiden kalleuden vuoksi. Väliotsikko kertoo, että vain pieni "hyökkäysjoukko" lähetetään Helsinkiin. Eri paikkakunnille Pohjanmaalle sijoitettaisiin lisäjoukkoja, jotka tarpeen mukaan marssisivat Helsinkiin.[7]

Marssin ohjelma, aikataulu ja reitti oli määrätty tarkoin, osanottajien määrä oli rajattu 12 600:aan, ikärajaksi määrätty 24 vuotta ja miehet oli jaettu suojeluskuntaorganisaatioita vastaaviin ryhmiin. Toisin sanoen kaikkiin mahdollisiin turvatoimiin oli ryhdytty, jotta marssi sujuisi rauhallisesti.[8]

Yhtä aikaa kun uutiset osanottajamääristä ilmestyivät lehtien palstoille, ilmaantui talonpoikaismarssi pääkirjoituksiin. Vasabladet toteaa, että koska liike oli saanut kannatusta ja saavuttanut jo osan tavoitteistaan, olisi ollut toivottavaa, että liikkeen edustajat olisivat peruneet suunnitellun marssin ja odottaneet rauhassa eduskunnan päätöksiä. Kirjoittaja lainaa Ilkka-lehdessä ollutta artikkelia, jossa kommentoidaan maalaisliiton päätöstä [9] pysyä erossa marssista ja todetaan, että nykytilanteessa sen seurauksia on mahdotonta ennustaa. Vasabladet on samaa mieltä ja korostaa, että jos ruotsalaisten puolelta on halukkuutta liittyä marssille, on näiden henkilöiden muistettava, että he toimivat omalla vastuullaan ja että "de icke ha rätt att företaga sig något i svenskbygdens och dess befolknings namn". [10]

Vasa-Postenin pääkirjoitus muutamaa päivää myöhemmin toistaa Vasabladetin toteamuksen siitä, että harvat liikkeeseen liittyneet ruotsinkieliset edustavat vain itseään. Niin kutsutun Lapuan liikkeen keinot ovat vieraita lainkirjaan tukeutuvalle ja sen suojaamalle ruotsinkieliselle väestölle, eikä liikkeen päämärästäkään voida olla täysin varmoja.[11] Lapuan liikkeen nimitys lienee ollut jo kyseiseen aikaan vakiintunut, mutta termin "s. k. Lapporörelse" käyttäminen kertoo kirjoittajan negatiivisesta asenteesta.[12]

Talonpoikaismarssiin saakka yrittivät vastustajat sinnikkäästi leimata ruotsalaisten osallisuuden liikkeeseen vain yksittäisten henkilöiden mielipiteiksi. Näin siitä huolimatta, että uutisia lapualaiskokouksista ruotsalaiskunnissa ilmestyi lehtien palstoille tiheään koko kesäkuun ajan. Bondetidning aloittaakin uutisensa Lapualla 15.6. pidetystä kokouksesta hiukan vahingoniloisena: "Då man på en del håll varit angelägen om att deklarera svenskarnas avståndstagande från Lappo-rörelsen, förtjänar det påpekas, att vid mötet i Lappo i söndags 14 svenska kommuner i södra och mellersta Österbotten voro företrädda- - ." Lisäksi kokoukseen oli tullut viisitoista sähkettä Etelä-Suomen ruotsalaiskunnilta.[13]

Heinäkuun alussa talonpoikaismarssin lähestyessä Vasabladet siteeraa Kosolan lausuntoa etusivullaan otsikolla "Märkligt uttalande av Kosola". Kosola tuo esiin ilonsa siitä, että ruotsinkieliset ovat osoittaneet tukensa liikkeen asialle ja huomauttaa, että ruotsalaiset ovat joutuneet suomenkielisten puolelta kohdistuneen painostuksen vuoksi usein hakemaan tukea äärivasemmistosta.[14] Kosola viittaa tässä RKP:n eduskuntaryhmän ja vasemmiston paljonpuhuttuun yhteistyöhön, mikä oli yksi tavallisimpia suomalaisten heittämiä syytöksiä ruotsalaisia kohtaan. Kun säätyvaltiopäivistä luovuttiin, huomasivat ruotsalaiset jääneensä vähemmistöön uudessa yksikamarisessa eduskunnassa. Ainoa mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja vastustaa suomalaisten porvarillista yhteisrintamaa oli liittoutua äänestyksissä sosiaalidemokraattien ja kommunistien kanssa.[15] Kun kokoomuksen Aamulehti kiittelee artikkelissaan ruotsinkielistä kansaa, siitä että se on osoittanut olevansa toista maata kuin sen edustajat hallituksessa, ottaa Vasabladet pääkirjoituksessaan artikkelin käsittelyyn: 

Aamulehden pyhiin toivomuksiin yhteisestä rintamasta kommunismivaaran torjumiseksi, Vasabladet toteaa, että se olisi erittäin toivottavaa, mutta yhteistyölle ei ole mahdollisuuksia niin kauan kuin Lapuan liike jatkaa laittomuuksiaan.[16]

Vasabladetin Neger palaa sopivasti kesälomaltaan Ruotsista juuri ennen talonpoikaismarssia. Kehuttuaan ruotsalaisten kohteliaisuutta, voileipäpöydän erinomaisuutta ja juomien riittävyyttä ("för en som kommer från torrlagda Finland"), Neger toteaa sarkastisesti ymmärtävänsä suomalaisia kommunisteja, jotka "föredraga att rymma till ett så förtjusande kapitalis-, utsugar-, tjuv- o. s. v. samhälle som Sverge i stället för att söka till arbetarnas och småböndernas ryska paradis".[17] Hän myös kiittää Herra Kosolaa ja lapuanliikettä siitä, että nyt on heinäkuussakin kirjoitettavaa uutisnälkäisille lukijoille. Jos Kosola on itse keksinyt merkillisen lausuntonsa (ks. edellinen kappale), on hän Negerin mielestä "den klokaste finne jag hört öppna munnen på 12 år".[18]

Bondetidningin Bonde, joka artikkelisarjallaan "Praktiska råd och teoretiska rön" esiintyy usein pääkirjoituspalstalla, käsittelee kirjoituksissaan pääasiassa maatalouteen liittyviä asioita, mutta puuttuu silloin tällöin artikkelinsa lopuksi päivänpolitiikkaan. Painotettuaan ensin kesannoinnin merkitystä ja annettuaan ohjeita navetan suursiivoukseen, Bonde huomauttaa ruotsinkielisten talonpoikien Lapuan liikettä kohtaan osoittamasta piittaamattomuudesta. "Antingen med eller mot, någon ställning mittemellan finnes icke", toteaa hän muistuttaen tällä huomautuksellaan kovasti liikkeen omia vaatimuksia. Vaikka ruotsalaisten on itsesuojelun kannalta otettava huomioon laillisuusnäkökohdat, ei liikkeen isänmaallinen päämäärä - kommunistien maanpetoksellisen toiminnan lopettaminen - muutu miksikään, ei vaikka muutamat henkilöt sortuisivatkin ylilyönteihin. Aivan liikaa on pelissä, että ruotsalaiset talonpojat voisivat pysyä piittaamattomina asialle. [19]

Bonden kehotuksessa miettiä asiaa tarkoin on hiukan sama sävy kuin Snapphanen pakinassa, toisin sanoen vaikka Bondetidning kehottaakin harkitsevaisuuteen, on sen useissa kirjoituksissa myönteisempi sävy kuin Vasabladetin tai Vasa-Postenin teksteissä. Poikkeuksen tekee kansanedustaja Johan Inborr (allekirjoitus J. I-r.), jonka kirjeet esiintyvät pääkirjoituspalstalla otsikolla "Riksdagsbrev". Inborrin mielestä tapahtumia ohjataan nyt hallituksen ulkopuolelta, eikä "talonpoikaismarssin" nimellä kulkeva joukkoesiintyminen ole kuin naamioitu uhka ja painostusyritys eduskuntaa ja lainsäätäjiä kohtaan.[20]

Kesäkuun aikana Lapuan liike oli siivittänyt vaatimuksiaan mielenosoituksilla ja kyydityksillä. Kun lehdistössä vielä arveltiin 40 000-50 000 miehen marssivan maakunnista pääkaupunkiin tukemaan liikkeen vaatimuksia, ei vallankaappaushuhujen leviäminenkään hämmästytä. Perälä toteaa, että jopa liikkeeseen muuten myönteisesti suhtautuvat pitivät marssin järjestämistä arveluttavana.[21] Myös ruotsinkielisessä lehdistössä puitiin marssin mahdollisia vaikutuksia, mutta vielä enempi keskustelua herätti ruotsinkielisten kasvava kiinnostus liikettä kohtaan. Kun lehtien palstoille alkoi ilmestyä pikku-uutisia eri paikkakunnilla järjestetyistä kokouksista, joista usein vielä lähetettiin Lapualle sähke, jossa kerrottiin liikkeelle annettavasta tuesta, ei voitu enää väittää, että kyse on vain yksittäisistä henkilöistä. Liikkeen vastustajat yrittivät tällöin vielä väittää, että näihin ruotsalaislapualaisten kokouksiin oli kutsuttu vain ne henkilöt, jotka tiedettiin etukäteen myötämielisiksi asialle.[22] Yhtä mieltä oltiin oikeastaan vain siitä, että kommunisminvastaiseen taisteluun oli ryhdyttävä, mutta keinoista oltiin eri mieltä. Vasabladet ja Vasa-Posten kannattivat laillisten menetelmien käyttöä: sopua kieliryhmien välille on mahdotonta rakentaa lainvastaisia toimia tukemalla. Bondetidningin suhtautuminen on suvaitsevampaa: kommunismin vastainen taistelu on niin hyvä asia, että jokaisesta rikkomuksesta ei kannata nostaa meteliä.

[Sisällysluetteloon]

2 "De tiotusendes tåg till Helsingfors"

Vaikka kaikki lehdet ilmestyivät tiistaina, julkaistiin uutinen talonpoikaismarssista ensimmäisenä Vasabladetin ja Vasa-Postenin sivuilla. Selostaessaan marssijoiden poislähtöä, Vasabladet kertoo kuinka nämä junien lähtöä odotellessaan käyttivät hyväkseen mahdollisuutta vierailla kaupungilla: "Stämningen bland demonstranterna var den bästa. Överallt på gatorna såg man dem vandra omkring, nöjda och nytra." Lehti toistaa vielä, että järjestys oli erinomainen eikä järjestyshäiriöitä esiintynyt, vaikka kaupunkilaiset olivat Negerin kuulemien huhujen mukaan pelänneet, että "sydösterbottningarna komma att ha en revolver i högra byxfickan och en liter brännvin i den vänstra".[23] 

Vasa-Postenia näyttää huolestuttavan enemmän juuri ennen marssia tapahtunut kahden kommunistikansanedustajan sieppaus perustuslakivaliokunnan istunnosta. Talonpoikaismarssia ei ole mainittu uutisosaston otsikoissa lainkaan. Sen sijaan suurimpana uutisena kerrotaan, ehkä hiukan osoittelevastikin, että "Den nya regeringen tar i tu med laglöshetens bekämpande".

Syystä tai toisesta Bondetidning raportoi marssista vasta torstaina 10.7. Sisältö on lähes sama kuin muidenkin lehtien, ero löytyy jälleen painotuksista: lehti siteeraa presidentti Reladerin puheen ja osan Kosolan puheesta. Lisäksi lehti julkaisee Lapuan liikkeen ruotsinkielisten kannattajien marssin aikana antaman viisikohtaisen lausunnon, jonka kolmessa kohdassa käsitellään lehdistön suhtautumista Lapuan liikkeeseen. Lausunnossa syytetään lehdistöä liikkeen mustamaalaamisesta ja Suomen maineen vahingoittamisesta ulkomailla sekä vaaditaan sananvapautta liikkeen ruotsinkielisille kannattajille sillä: "Våra svenska tidningar ha på några undantag när hänsynslöst censurerat alla uttalanden i Lappofrågan som gå emot Svenska Folkpartiets riksdagsgrupps majoritets åsikt."[24] Uuden Suomen mukaan Hufvudstadbladetin harjoittamasta sensuurista johtuen Lapuan liikkeen ruotsinkieliset kannattajat joutuivat käyttämään Uutta Suomea julkaisukanavanaan.[25]

Ruotsinkielisten osanottajien määrä mainitaan suoraan vain Vasabladetin 10.7. julkaistussa artikkelissa. Marssin 12 600 osallistujasta 2270 oli ruotsalaisia, joista 450 oli Pohjanmaalta, 1520 Uudeltamaalta ja 300 Turun seudulta. Suhteutettuna väkilukuun on suomenruotsalaisten osuus marssijoista ollut siis huomattava. Jos vertaa näiden kolmen paikallislehden uutisointia marssista Hufvudstadbladetin artikkeliin on ero melkoinen - tosin niin varmasti olivat resurssitkin. Pääkaupunkilaislehti julkaisi artikkelin etusivullaan runsaan kuvamateriaalin kera otsikolla "Tolvtusen deltagare i bondetåget" ja yksi alaotsikoista kertoo heti ruotsinkielisten lukumäärän: "En femtedel av tåget svenskar." Artikkeli jatkuu vielä lehden sisäsivuilla.[26] Koska Vasabladet on lainannut materiaalinsa 10.7 julkaistuun artikkeliin suoraan Hufvudstadbladetin artikkelista, olisi luullut että myös suomenruotsalaisten runsas lukumäärä olisi mainittu näyttävämmin, nyt se sen sijaan oli piilotettu artikkelin loppuun.

Vasabladetin Neger tuumaa pakinassaan, että Lapuan liike näyttää jakaneen ruotsinkieliset kahteen ryhmään, niihin jotka ilman mitään varauksia ovat mukana toiminnassa ja niihin, jotka epäluuloisesti seuraavat sen kehittymistä: "Då nu lapporörelsen runnit in i lugna och lagliga fåror bör kivet kunna avblåsas." Neger on sitä mieltä, että koska hallitus ja eduskunta ei ole kahdentoista vuoden aikana saanut kommunismia kitkettyä kansan tahdosta huolimatta "måste resultatet bli vad det blivit: folket måste resa sig mot sina egna sant demokratiska styresmän! Det har jag många gånger sagt. Nu har det skett och nu blir det väl bra."[27]

Pääkirjoituksissa käsiteltiin Lapuan liikettä ennen ja jälkeen talonpoikaismarssin seuraavasti: Vasabladet ajalla 12.6.-12.7. pääkirjoituksia 25, joista 17 käsitteli jollain tavalla Lapuan liikettä; Vasa-Posten ajalla 14.6.-17.7. pääkirjoituksia 13, joista kahdeksan käsitteli Lapuan liikettä; Bondetidning ajalla 14.6.-15.7. pääkirjoituksia 13, joista vain neljä Lapuan liikettä koskevaa. Bondetidningiä näytti huolestuttavan enemmän viljan hinta, maatalouden suojatullit ja maatalous ylipäätään. Koska lehti ja sen taustalla oleva Bondeförbundet suhtautuivat myönteisesti kansanliikkeeseen, ei sitä koettu uhaksi, ja näin ollen on ymmärrettävää, että liike ei herättänyt yhtä paljon polemiikkiakaan. Sen sijaan Vasabladetissa oli niinäkin päivinä, jolloin pääkirjoitus ei käsitellyt Lapuan liikettä, pääkirjoituksen vieressä lähes poikkeuksetta liikettä tavalla tai toisella käsittelevä artikkeli tai sitä koskeva sanomalehtikatsaus.[28] Liberaalin ja vasemmalle suuntautuneen Allmogeförbundetin edustajana Vasa-Posten näyttää suhtautuneen kaikkein nihkeimmin kansanliikkeeseen. Edes häiriöittä sujunut talonpoikaismarssi ei saanut liiemmin kiitosta lehden palstoilla.

Kuten Perälä huomauttaa, Lapuan liike oli talonpoikaismarssin aikana valtansa huipulla ja täytti lehtien palstat,[29] niin myös ruotsinkielisessä lehdistössä. Vasabladetin Neger huokaakin: "Lyckliga människor, som ha möjlighet att tänka på något annat än politik och lapporörelse!"[30]

[Sisällysluetteloon]

Loppulause

Suomenruotsalaisten kasvava kiinnostus Lapuan liikettä kohtaan sai paljon huomiota lehtien palstoilla. Liikkeen saamaa kannatusta ruotsinkielisillä alueilla yritettiin ensin vähätellä laillisuusrintaman taholta. Edes lukuisat uutiset järjestetyistä kokouksista ja Kosolalle lähetetyistä sähkeistä, joissa ilmaistiin ruotsalaisten tuki liikkeen asialla, eivät heti saaneet Vasabladetin ja Vasa-Postenin kantaa järkkymään. Suomenruotsalaisten runsas osanotto heinäkuun alussa järjestettyyn talonpoikaismarssiin hiljensi kuitenkin puheet. Marssin 12 600:sta osanottajasta yli 2000 oli suomenruotsalaisia. 

Tieto tulevasta, jopa monia kymmeniätuhansia miehiä käsittävästä marssista herätti levottomuutta. Pelättiin järjestyshäiriöitä ja verenvuodatusta. Liikkeen johtajien ei uskottu pystyvän pitämään sellaista miesmäärää kurissa, lehdissä väläyteltiin jopa vallankaappauksen mahdollisuutta. Liikkeeseen myönteisesti suhtautuva Bondetidning kovisteleekin vastustajia siitä, että nämä kirjoittelullaan vain lisäävät yleistä rauhattomuutta ja epävarmuutta. 

Lapuan liikkeen kannattajat näkivät liittymisessä kansanliikkeeseen mahdollisuuden haudata kieliriidat asettumalla yhteiseen kommunisminvastaiseen rintamaan valtaväestön kanssa. Yksi tavallisimpia (aito)suomalaisten ruotsinkielistä väestöä kohtaan esittämiä syytöksiä oli näiden yhteistyö kommunistien kanssa. Suomenkielisten lehtien ylistäessä suomenruotsalaisten liittymistä Lapuan liikkeeseen, huomautettiin lähes aina, kuinka talonpojat ovat näin sanoutuneet irti "lehmänkauppoja" harrastavista kansanedustajistaan. RKP:n eduskuntaryhmän taktikointi äänestyksissä oli herättänyt närää myös puolueen oikeistosiivessä. Kosolan lausunnolla siitä, että suomalaiset ovat painostuksellaan pakottaneet ruotsalaisten eduskuntaryhmän hakemaan tukea äärivasemmistosta, saattoi olla hyvinkin suuri merkitys. 

Tutkimani lehdet saattoi jakaa vasemmisto-oikeisto akselilla seuraavasti: Vasa-Posten edusti liberaalia vasemmistosuuntausta, Vasabladet kokoavaa keskustaa ja Bondetidning oikeistoa. Tästä huolimatta lehtien uutisointi ei ollut aivan yksioikoista. Vasabladetin pääkirjoitukset olivat pääasiassa kielteisiä. Kansanliike sai toki kiitostakin kommunisminvastaisesta taistelustaan, mutta menetelmiä kritisoitiin. Samaten oltiin pettyneitä liikkeen tyhjiin lupauksiin väkivaltaisuuksien lopettamisesta. Lehden pakinoitsija Neger suhtautui myönteisemmin, hän jopa hyväksyi liikkeen käyttämät arveluttavat keinot - ainakin jossain määrin. Kansa oli ottanut lain omiin käsiinsä, koska hallitus ei ollut saanut asioita kuntoon kahdentoista vuoden aikana: "Nu har det skett och nu blir det väl bra." Bondetidningin Lapuan liikkeelle myönteiseen kirjoitteluun toi särmää kansanedustaja Johan Inborr, joka eduskuntakirjeissään kritisoi liikettä hyvinkin kovin sanoin. Vasa-Posten pysytteli kaikkein sinnikkäimmin omalla, jyrkän kielteisellä kannallaan. Lehden linjasta poikkeavat äänet pääsivät esiin vain silloin tällöin yleisönosastolla ja sanomalehtikatsauksissa.

[Sisällysluetteloon]

Lähdeviitteet

[1] Kommunistista Nya folkbladet -lehteä painettiin Työn ääni -kirjapainossa, jonka lapualaiset kävivät rikkomassa maaliskuun 1930 lopulla. Lehti olisi joka tapauksessa lakkautettu kesäkuussa 1930, kun hallitus kielsi kommunistilehtien ilmestymisen. (Suomen lehdistön historia 6, 167.) Tämän vuoksi tutkimuksessani ei ole mukana kommunistisia lehtiä. 
[2] Suomen lehdistön historia 2, 324. 
[3] Perälä 1998, 86-87. 
[4] VP 5.4.1930.
[5] VP 26.6.1930; Vbl 22.6.1930; BT 26.6.1930. Vasa-Posten mainitsee lähteeksi Svenska Pressenin. Ilmeisesti kaikkien uutinen on samasta lähteestä, koska teksti on lähes sanasta sanaan sama.
[6] VP 26.6.1930; Vbl 22.6.1930. Koska Vasa-Posten edusti Allmogeförbundetia, tuli tässä kannanotossa selville myös lehden tuleva linja lapuanliikkeen suhteen.
[7] VP 26.6.1930.
[8] Siltala 1985, 119-120.
[9] Maalaisliiton vahvistetun keskushallituksen päätöslauselma oli julkaistu Vasa-Postenissa 21.6.1930 ja Bondetidningissä 26.6.1930. Maalaisliitto varoittaa kannattajiaan kansanliikettä hyväkseen käyttävistä demokratian vastaisista voimista ja kehottaa odottamaan hallituksen ja eduskunnan toimenpiteitä. Perälä (1998, 113) toteaa, että vedoten tähän julkilausumaan maalaisliiton lehdet (Suomenmaa ja Liitto) kehottivat lukijoitaan jäämään kotiin. Vasa-Posten kertoo vielä 28.6 etusivullaan otsikolla "Lapporörelsen och bondetåget till Helsingfors" Rovaniemellä pidetystä kokouksesta, jossa maalaisliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja K. A. Lohi esittää puheessaan epäilynsä, että kansanliikkeellä olisi taka-ajatuksia. Kokous suhtautui levottomuuksien pelossa tulevaan marssiin epäilevästi.
[10] "Ett betänkligt företag" pk., Vbl 26.6.1930. Päätoimittajana Vasabladetissa oli vuosina 1913-1962 Edvin Sundqvist muutaman vuoden keskeytyksiä lukuun ottamatta (Suomen lehdistön historia 7, 244). 
[11] "Lugn och besinning" pk., VP 28.6.1930. Vasa-Postenin päätoimittaja oli vuosina 1928-32 kansakoulunopettaja Ernst Holm, joka teki myöhemmin pitkän uran Vasabladetin palveluksessa (Suomen lehdistön historia 7, 249; Thölix 1996, 51-53).
[12] Viereisellä palstalla on otsikkona "Lapporörelsen och bondetåget till Helsingfors". Perälän (1998, 305) mukaan Hufvudstadsbladet käytti termejä Lapporörelsen ja folkrörelsen, suomenkielisellä puolella terminologia oli huomattavasti värikkäämpää. 
[13] BT 19.6.1930.
[14] Vbl 4.7.1930.
[15] Koska RKP oli nimenomaan kieliryhmän edustaja, myös eduskuntaryhmän sisällä ilmeni niin vasemmisto kuin oikeistosympatioita. Puolueen ja eduskuntaryhmän oikeistomieliset kritisoivat 1920-luvun alusta lähtien eduskuntaryhmän harjoittamaa yhteistyötä vasemmistopuolueiden kanssa. Puolustukseksi mainittiin usein suomalaisten porvarillisten puolueiden ruotsalaisvastaisuus. (Federley 1974, 249-251, 261)
[16] "'Glädjande tecken'" pk., Vbl 2.7.1930.
[17] Myös Perälä (1998, 131-133) viittaa teoksessaan lehdistön kirjoitteluun kommunistien paosta Ruotsiin - asiaan suhtauduttiin tietysti hyvin ironisesti. Siltala (1985, 357-358) on huomauttanut, että osa kommunistien katoamisista johtui siitä, että he joko piiloutuivat tai pakenivat Neuvostoliittoon. Ilmeisesti paossa Ruotsiin oli jonkin verran perää, sillä Bondetidning viittaa sanomalehtikatsauksessaan ruotsalaisen Nya Dagligt Allehandan kirjoitukseen, jossa todetaan ettei suomalaisille kommunisteille tulla myöntämään turvapaikkaa. Ilmeisesti lisääntyneiden kyyditysten vuoksi oli ruotsalaislehden mukaan odotettavissa "invasion av finländska bolsjeviker till Sverge". (BT 1.7.1930.)
[18] Neger, "Ur dagboken". (pak.) Vbl 4.7.1930. Nimimerkin Neger takana oli Einar Hagman, joka oli Vasabladetin palveluksessa vuodet 1906-55. Alun perin muun työn ohella kirjoitetuista pakinoista, jotka ilmestyivät otsikolla "Ur dagboken", tuli legendaarisia. Thölix kertoo, että hän oli niin suosittu, että kirje Amerikasta tuli perille osoitteella Neger, Finland. (Thölix 1996, 47-48.)
[19] Bonde, "Praktiska råd och teoretiska rön IV" pk., BT 1.7.1930. 
[20] J. I-r, "Riksdagsbrev XI" pk., BT 5.7.1930. Inborr kannatti laillisia menetelmiä kommunismin vastaisessa taistelussa. Koska hän vastusti Lapuan liikettä, Bondeförbundet pudotti hänet syksyn 1930 vaalilistoilta. Inborr ilmestyi sitten listoille kilpailevan Allmogeförbundetin tukemana ehdokkaana ja tuli valituksi. (Långbacka 1985, 456). Kyseessä ei ollut ilmeisesti pysyvä välirikko, sillä lokakuun lopulta alkaen ilmestyvät hänen eduskuntakirjeensä jälleen Bondetidningin etusivulle (ks. BT 28.10.1930; BT 1.11 1930; BT 11.11.1930). 
[21] Perälä 1998, 112-114.
[22] Ks. esim. "Sunt förnuft" pk., Vbl 21.6.1930; "Dagens frågor" pk., VP 26.6.1930; "Lugn och besinning" pk., VP 28.6.1930.
[23] Vbl 10.7.1930; Neger,"Ur dagboken". (pak.) Vbl 4.7.1930.
[24] BT 10.7.1930.
[25] Perälä 1998, 127.
[26] Hbl 8.7.1930.
[27] Neger, "Ur dagboken". (pak.) Vbl 12.7.1930.
[28] Ks. esim. Vbl 19.6.1930, 4.7.1930 ja 10.7.1930.
[29] Perälä 1998, 127-129
[30] Neger, "Ur dagboken". (pak.) Vbl 16.7.1930.

[Sisällysluetteloon]

Lähdeluettelo

I Lähteet

Vasabladet 5.6.1930 - 16.7.1930, 13.9.1930
Vasa-Posten 5.4.1930, 21.6.1930 - 12.7.1930
Österbottens Bondetidning 19.6.1930 - 10.7.1930

II Hakuteokset

Suomen lehdistön historia 2. Sanomalehdistö suurlakosta talvisotaan. Päätoimittaja Päiviö Tommila. Kustannuskiila, Kuopio 1988.

Suomen lehdistön historia 6. Hakuteos Kotokulma - Savon lehti. Päätoimittaja Päiviö Tommila. Kustannuskiila, Kuopio 1988.

Suomen lehdistön historia 7. Hakuteos Savonlinna Övermarks tidning. Päätoimittaja Päiviö Tommila. Kustannuskiila, Kuopio 1988.

II Tutkimuskirjallisuus

Federley 1974 Berndt Federley, "Opinionsbildning och tidningspress." Historiska och litteraturhistoriska studier 49, s. 245-275. Utgivna genom Torsten Steinby. Svenska Litteratursällskapet i Finland, Helsingfors 1974.

Långbacka 1985 Karl-David Långbacka, "Fraktionsstriden inom Svenska folkpartiet i Österbotten 1919-1935", s. 447-462. Historisk tidskrift för Finland. Historiska föreningen, Helsingfors 1985.

Perälä 1998 Reijo Perälä, Lapuan liike ja sanan mahti. Studia Historica Septentrionalia 33. Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys, Rovaniemi 1998.

Press och publicister Press och publicister i Svenska Finland. Finlands svenska publicistförbund, Helsingfors 1951.

Siltala 1985 Juha Siltala, Lapuan liike ja kyyditykset 1930. Otava, Helsinki 1985.

Steinby 1983 Torsten Steinby, "Hufvudstadsbladet och lapporörelsen". - Historiska och litteraturhistoriska studier 58, s. 147-181. Utgivna genom Torsten Steinby. Svenska Litteratursällskapet i Finland, Helsingfors 1985.

Thölix 1996 Birger Thölix, Alla våra gårdagar. Tidningen som historia och efterglöd. Vasabladet, Vasa 1996.

"Tolvtusen deltagare i bondetåget." Hufvudstadsbladet 8.7.1930.

[Sisällysluetteloon]

Työ on lyhennetty versio Suomen ja Skandinavian historian opintojen yhteydessä tekemästäni Historian metodien jatkokurssin työstäni. (7.11.2004/MH)

[Pääsivulle]

[Kehyksettömän version aloitussivulle]