Johdanto
1 Vaaliliittoon vai ei?
2 "Rösta i dag - rösta
svenskt!"
3 "Dåligt start för Lappo"
Loppulause
Lähdeviitteet
Lähdeluettelo
Syksyn 1930 vaalit käytiin Lapuan liikkeen varjossa. Kolmen vaasalaislehden, Vasa-Postenin, Vasabladetin ja Österbottens Bondetidningin, perusteella yritän selvittää, millä argumenteilla suomenruotsalaiset puolustivat tai vastustivat osallisuutta liikkeeseen. Miten suhtautumisessa näkyi pelko oman vähemmistöaseman menettämisestä? [1]
Syyt syksyn 1930 eduskuntavaalien järjestämiseen ja kiihkeään "Lapuan hengessä" käytyyn vaalitaisteluun löytyvät edellisen kesän tapahtumista. Lapuan liike oli ajanut voimakkaasti kommunisminvastaisia lakiesityksiä ja heinäkuun alussa järjestetty suuri yli 12 000 miehen talonpoikaismarssi oli osa painostuspolitiikkaa. Kallion hallitus oli valmistellut lakiesitykset, jotka tulivat eduskunnan käsiteltäviksi heti marssin jälkeen. Lakiesitykseen kuuluivat tasavallan suojelulaki, muutokset valtiopäiväjärjestykseen, kunnallis- ja vaalilakeihin sekä muutokset painovapauslakiin. Tasavallan suojelulaki antoi presidentille mahdollisuuden torjua poikkeusasetuksin valtakuntaa uhkaavat vaarat ohi kansalaisvapauksien, mutta asetukset oli alistettava välittömästi eduskunnan hyväksyttäviksi. Valtiopäiväjärjestyksen muuttamisella pystyttiin epäämään vaalikelpoisuus henkilöltä, joka kuului valtionvastaisiin yhdistyksiin. Vaalikelpoisuusrajoitukset sisällytettiin kunnallis- ja vaalilakeihin: keskusvaalilautakunnat saivat valtuudet hylätä vaalilistat, jotka sisälsivät vaalikelpoisuuden menettäneitä henkilöitä. Muutos painovapauslakiin mahdollisti enimmäislakkautusajan pidentämisen kolmesta kuukaudesta vuoteen.[2]
Hallitus oli nojautunut lakiesityksessään kokoomuksen ja maalaisliiton ehdotuksiin, sen sijaan Lapuan liikkeen esityksiä ei oltu otettu huomioon. Niinpä liike julkaisi omat muutosesityksensä heti heinäkuun alussa. Lapualaisten esityksen mukaan äänioikeuden saamisen ehtona oli, että henkilö olisi maksanut veroa kahtena edellisenä vuonna. Ehdotus vaalitavan muuttamisesta suhteellisesta enemmistövaaliksi tähtäsi puoluevallan vähentämiseen. Vaikka Kosola peruikin lakiesitykset vedoten siihen, että valtuuskunta ei ollut niitä lopullisesti hyväksynyt, keskusteltiin erityisesti vaalitavan muutosehdotuksesta vilkkaasti ruotsalaislehdissä.[3]
Hallituksen esityksen mukaan vaalikelpoisuudesta päättäisi vaalilautakunta, mutta sosiaalidemokraatit ja liberaalit katsoivat esityksen olevan liikaa ristiriidassa maan oikeusjärjestelmän kanssa. Jotta asiasta päästäisiin yksimielisyyteen, muokkasi puolueiden eduskuntaryhmien valitsema neuvottelukunta niin sanottuna Kivimäen linjana tunnetun ehdotuksen. Sen mukaan vaalioikeuden menettämisestä päättäisi tuomioistuin. Pääministeri Svinhufvud ei kuitenkaan halunnut hyväksyä kompromissiratkaisua. Kun vielä sosiaalidemokraatit ruotsalaisten tuella äänestivät vaalilain muuttamista vastaan, seurauksena oli, että lait hyväksyttiin lepäämään yli vaalien ja eduskunta hajotettiin; uudet vaalit järjestettäisiin lokakuun 1. ja 2. päivä.[4]
Lakiesityksen hyväksymiseen tarvittaisiin kahden kolmasosan enemmistö ja niinpä kokoomus ja etenkin Lapuan liikkeen kannattajat eri puolueissa yrittivät muodostaa vaaliliittoja tarpeellisen enemmistön varmistamiseksi.[5] Ruotsalainen kansanpuolue jätti vaaliliitoista päättämisen piirikokouksille.[6] Allmogeförbundet ei kannattanut yhteistä vaaliliittoa suomalaisten puolueitten kanssa, koska pelättiin, että äänestäjät joko jättävät menemättä uurnille kokonaan tai äänestävät vaaliliiton ulkopuolisia. Bondeförbundet olisi ollut kiinnostunut niin kutsutusta isänmaallisesta, suomalais-ruotsalaisesta vaaliliitosta, mutta hävisi äänestyksessä äänin 26-5. Seurauksena oli yhteinen ruotsalainen vaaliliitto: Allmogeförbundetin ja Bondeförbundetin ehdokkaat sekä kolmantena muut alueen ruotsinkieliset ehdokkaat.[7]
Viikkoa myöhemmin kirjoittaa Vasa-Posten Bondeförbundetin pitämästä kokouksesta otsikolla "Lappo vållar allvarsam politisk söndring inom högern i vår landsdel". Vilkkaan keskustelun jälkeen Bondeförbundet päätti lähteä vaaleihin "med rena listor" eli vain lapualaiset ehdokkaat hyväksyttiin. Niinpä Ernst Estlander, J. E. Hästbacka ja J. Inborr pudotettiin pois vaalilistoilta - kaikki olivat olleet aikaisempien vaalien ääniharavoita. Lapuanmielisten ehdokkaiden valitseminen heidän tilalleen ei ollut aivan helppoa. Kokous päättyi erimielisyyden vallitessa; eräs päätöksen vastustajista lausuikin, että "det här kommer att bli Bondeförbundets grav".[8] Päätöksellä tuli olemaan kauaskantoisia seurauksia, kuten Långbacka huomauttaa.[9] Vasa-Postenin pakinoitsija Post-Janne saa Hästbackan ja muiden hylkäämisestä tilaisuuden irvailla, että Suomessa näyttää olevan pystyviä ja kunnioittamisen arvoisia kommunisteja.[10]
Vasa-Postenin pääkirjoitus käsittelee samaa asiaa otsikolla "Bondeförbundet spricker?". Kirjoittaja katsoo hajoamisen olevan käytännössä jo totta, jos äänestäjät eivät tyydy asetettuihin ehdokkaisiin vaan äänestävät muita, ja näin tulee tilaisuudessa lausutuista protesteista päätellen käymään.[11] Vasa-Postenin ilkkuminen ei tietenkään jäänyt ilman vastausta. Muutamaa päivää myöhemmin toteaa Bondetidning pääkirjoituksessaan, että koska RKP:n fraktiot ovat voineet esiintyä omilla listoillaan ilman puheita hajoamisesta, niin miksi ei Bondeförbundet voisi tehdä niin; Allmogeförbundetin vahingonilo on aivan liian aikaista.[12] Allmogeförbundetin vaalijulistuksesta käy sittemmin ilmi, että Bondeförbundetin listoiltaan poistamat henkilöt esiintyvät siinä varsinaisten ehdokkaiden ohella muina Allmogeförbundetin tukemina ehdokkaina.[13] Bondetidningin pakinoitsija Friskytt huomauttaakin, että jo on aika vinksahtanut sijoiltaan, kun vasemmisto halailee Estlanderia, joka on ollut "vänsterns kanske värsta skräck och stötesten".[14]
Lapuan liikettä puolustavat vetosivat usein kahteen seikkaan: kommunistien maanpetoksellisen toiminnan lopettamiseen ja liikkeen puhtaaseen, isänmaalliseen ytimeen. Bondetidning toteaa pääkirjoituksessaan: "Man stirrar sig blind på de våldshandlingar, som företagits i Lapporörelsens namn, och på samma gång glömmer man att Lappoledningen tagit avstånd från dessa övergrepp."[15] SILTALA on teoksessaan kyseenalaistanut ns. lievemiesteorian, jonka mukaan kyyditykset ja muu huliganismi olisi Lapuan liikkeen liepeille pesiytyneiden ääriainesten aikaansaannoksia.[16] Selitys oli erittäin suosittu erityisesti oikeistolehdissä ja alkuun myös keskustalehdissä: tällä tavalla voitiin hyväksyä kommunismin vastainen toiminta ja kiistellä menetelmistä hylkäämättä liikettä.[17]
Vasabladetin Neger suhtautuu aluksi hiukan huvittuneesti tapahtuneisiin kyydityksiin, mutta väkivaltaisuuksien jatkuessa hän selittää ne Pikku-Kosoloiden tekosiksi, joista itse Herra Kosola ei ole tietoinen ollenkaan - näin mm. kun eduskunnan sosialidemokraattinen puhemies Väinö Hakkila oli kyyditetty. Toisaalta Neger ihmettelee, eikö pääkaupungista löydy Pikku-Kosoloita, kun kommunistit saavat ottaa osaa Helsingin kaupunginvaltuuston kokoukseen. Negerin Lapuan liikkeelle osoittama myönteisyys ei jäänyt Vasa-Postenin Post-Jannelta huomaamatta. Hänen mielestään Negerin antidemokraattiset ajatukset paljastuvat, kun tämä valittaa ihmisten heikosta äänestyshalukkuudesta ja alhaisista äänestysprosenteista: yleinen ja yhtäläinen äänioikeus ei näy kiinnostavan ihmisiä paljonkaan. Post-Janne toteaa, että vaalipinnareita tulee aina olemaan, mutta se ei tarkoita sitä, että yleinen äänioikeus voitaisiin poistaa. Tätä tuskin Negerkään tarkoitti, sillä samassa pakinassa hän kehottaa voimakkaasti kaikkia ruotsalaisia vaaliuurnille.[18]
Vasabladetin pääkirjoitukset ja artikkelit olivat pääsääntöisesti Lapuan liikkeen vastaisia. Hyvin usein kirjoituksissa viitattiin aitosuomalaisten ruotsalaisvihaan ja siihen, ettei suomalaisten lupauksiin ole ennenkään voinut luottaa - kauniit puheet kun eivät velvoita mihinkään. Otsikot ovat jo hyvin kuvaavia: "Fascismen, lagarna och friheten", "Man räknar fel", "Lägets allvar", "Lapporörelsens Janus-anlete".[19] Artikkelissa "Inför valurnan" kirjoittaja osoittaa pettymyksensä Lapuan liikkeen tyhjiin lupauksiin väkivaltaisuuksien lopettamisesta. Artikkelista käy ilmi, että vaikka osa rikoksista olisikin yksittäisten henkilöiden tekemiä, osa on tehty johdon järjestäminä. Lapuan liike muodostaa uhan järjestäytyneelle valtiovallalle Kosolan omien sanojenkin mukaan, toteaa kirjoittaja siteeraten Kosolan Aktivistille antamaa haastattelua.[20]
Bondetidningissa ilmestyneessä artikkelissa "Nationen i kamp för sin tillvaro" E. R. Gummerus käyttää puolestaan hyväkseen kaikkia mahdollisia aseita houkutellessaan ruotsalaisia vaaliuurnille. Hän todistelee, että nyt on kyse kansallisesta olemassaolosta: "Vi måste välja mellan det kommunistiska rådsväldet och den demokratiska folkstate." Artikkeli päättyy mahtipontisesti toteamukseen, että kyse ei ole vain Suomen vaan koko Euroopan kohtalosta - jopa vanhat iskulauseet lännen viimeisestä etuvartiosta otetaan käyttöön:[21] Men spelet har ännu högre insatser. Icke endast måste vi bevara vår sekelgamla roll som den europeiska civilisationens yttersta utpost i nordost, vi måste även intaga vår plats i den oförsonliga striden mod den röda hydran, vars armar hota att förkväva Europa och förverkliga den dystra framtidssynen om "västerlandets undergång". Vi kämpa för tusenåriga kulturtraditioner, för den västerländska civilisationen. Här är icke fråga om lag och olag. Här gäller liv och död.
Yksi tavallisimpia suomalaisten heittämiä syytöksiä oli ruotsalaisen kansanpuolueen eduskuntaryhmän harjoittama yhteistyö vasemmiston kanssa. Kun säätyvaltiopäivistä luovuttiin, huomasivat ruotsalaiset jääneensä vähemmistöön uudessa yksikamarisessa eduskunnassa. Ainoa mahdollisuus vaikuttaa asioihin ja vastustaa suomalaisten porvarillista yhteisrintamaa oli liittoutua äänestyksissä sosiaalidemokraattien ja kommunistien kanssa.[22] Tähän vetosivat useat Lapuan liikkeen suomalaiset johtomiehet kiittäessään ruotsalaisten mukanaoloa: ruotsinkielinen kansa on aina katsonut karsaasti edustajiensa veljeilyä vasemmiston kanssa.[23]
Vaalitaistelun aikana myös ruotsalaiset ottivat aseekseen tämän vanhan syytöksen ja siitä närkästyivät puolestaan laillisuusrintaman edustajat. Vasabladetin etusivulla julkaistussa artikkelissa Ernst Estlander huokaa, että joko näitä syytöksiä "lehmänkaupoista kommunistien" kanssa on kuultava omalta puoleltakin. Estlander toteaa, että koska suomalaiset porvarilliset puolueet ovat omaksuneet aitosuomalaisten ohjelman, ei kansanedustajilla ollut muuta vaihtoehtoa kuin yhteistyö sosiaalidemokraattien kanssa - kukaan ei olisi voinut toimia toisin. Esltander kysyy vielä: "Huru ämna laporörelsens svenska anhängare bedriva svensk politik i riksdagen?" Lupausten ja alkuihastuksen aika kun näyttää olevan jo ohi, eikä linnarauhasta ole tietoakaan.[24]
Negeriä Vasabladetissa Bondetidningin suunsoitto Lapuan liikkeestä, "lappogläfsande", alkaa lopulta jo ärsyttää. Hän kysyy, eivätkö kaikki muka halua samaa asiaa: kommunismin vastaisten lakien hyväksymistä. Kysymys on vain menetelmistä, ja koska Kosola on itse tuominnut väkivaltaisuudet useampaan kertaan, on kritiikki ollut oikeutettua. Lapuan liikkeen pitäisi olla tyytyväinen aikaansaannoksiinsa: "Kommunisternas tidningar åro indragna, tyckerierna stängda, kommunisternas föreningar upplösta, deran hus tillbommade och allt kommunistisk deltagande i det politiska livet stoppat." Nyt olisi aika "vara nöjd och gå hem och lägga sig".[25]
Hauskasti sanottu vanhalta sanomalehtineekeriltä, tuumaa muutamaa päivää myöhemmin Friskytt Bondetidningissä. Mutta eikö nyt ensin tule käydä vaalit läpi ja sitten vasta levätä, hän kysyy. Toisaalta Negerin lausunnosta käy kirjoittajan mielestä ilmi, että porvarilliset tullaan vihdoin saamaan yhteiseen lapualaisrintamaan.[26]
Aivan viime hetkillä saavat Lapuan liikkeen vastustajat erinomaisen aseen käsiinsä. Sekä Vasa-Posten että Vasabladet julkaisevat etusivuillaan sanomalehtikatsauksessa Akateemisen Karjala-Seuran painaman kiertokirjeen, jossa selvennetään liikkeen suhdetta Lapuan liikkeeseen. AKS osoittaa lapualaisille kolme vetoomusta, joista viimeisessä käsitellään ruotsalaisia: kansallisuuskysymystä ei saa unohtaa eikä liikkeessä mukana oleville ruotsalaisille saa antaa mitään lupauksia etuoikeuksista. Lapuan liikkeen vastaus kolmanteen kohtaan on: "de svenskpårkiga ha tagits med i rörelsen utan förbindelser." Useat kirjoittajat Vasa-Postenissa ja Vasabladetissa varoittelivat, että kieliriita ja kansallisuuskysymys on vain tilapäisesti jätetty rauhaan. Vasa-Postenissa todetaan heti saman numeron pääkirjoituksessa, että emmekö ole sanoneet jo tarpeeksi selvästi, "att talet om nationalitetsfreden är rena bluffen". Suomalaisesta kansallisvaltiosta eivät haaveile vain yltiöpäiset opiskelijat vaan myös suurin porvarillinen puolue. Jos valittujen, ruotsalaisten kansanedustajien joukossa on kielipolitiikkaa ajavia, "julistetaan heidät pannaan" erään lapualaismiehen mukaan. Vasabladet liittää mukaan toimituksen vakavan varoituksen hyväuskoisille ruotsalaislapualaisille. Pääkirjoituksessaan lehti lainaa kiertokirjeen kohtaa, jossa todetaan, että kommunistilakien hyväksyminen vaatii kahden kolmasosan enemmistön ja siihen tarvitaan myös ruotsinkielisten apua - siinä syy miksi kiistaa ei saa kärjistää vielä tässä vaiheessa.[27]
Aitosuomalaisten julistukset saavat Vasabladetin Negerin voimaan pahoin. Eikö Lapuan liikkeen pitänyt tehdä loppu kieliriidasta? Eikö Kosola itse tunnustanut, että aitosuomalaisten painostus oli pakottanut ruotsalaiset yhteistyöhön vasemmiston kanssa? Entäpä ruotsalaisten runsas osanotto talonpoikaismarssiin? Tilanne on jälleen sama kuin vuonna 1918, jolloin kohta vapaussodan päätyttyä lehdissä vaadittiin maan puhdistamista myös ruotsalaisista. Tuskin on vaalikampanja saatu läpi, kun "den ena äktfinska hydran efter den andra åter reser sitt huvud och tjuter grymt efter en tid av nödtvungen tystnad".[28]
"Dålig start för Lappo" otsikoi Vasa-Posten ensimmäisen uutisensa vaalien tuloksista. Väliotsikko kertoo, että suuri enemmistö ruotsalaisista oli äänestänyt lapualaisia vastaan. Varsinaiset vaalitulokset saatiin myöhemmin, mutta tilanne Bondeförbundetin osalta pysyi katastrofaalisena. Allmogeförbundet sai Vaasan pohjoisessa vaalipiirissä läpi neljä ehdokasta ja eteläisessä neljä Bondeförbundetin yhtä vastaan. Jos alueen ruotsalaisäänestäjät jaetaan lapualaismielisyyden mukaan, oli Lapuan liikkeen kannattajia 844 ja vastustajia 2634. Bondeförbundet kertoo tulokset 7.10., mutta ei kommentoi ehdokkaita vielä tässä vaiheessa. [29]
Friskytt tarttuu pakinassaan aiheeseen ja ilmaisee närkästyksensä Vasabladetin ja Vasa-postenin tavasta erotella ehdokkaat: "'Lappo-orienterade' = Bondeförbundet, och 'icke-Lappo-orienterade' = Allmogeförbundet". Friskytt todistelee kaikkien valituksi tulleiden ehdokkaiden olevan siinä mielessä "lappo-orienterade", että he ovat aikoneet äänestää kommunistilakien puolesta.[30] Negerin vastaus tähän on, että Friskytt on aivan oikeassa, ehdokkaita ei tulekaan jakaa fraktioiden mukaan vaan sen mukaan, ovatko he lapuanmielisiä vai eivät. Mutta totuus on, että vaalien aikana ehdokkaita arvosteltiin kovin sanoin, vaikka nyt todistellaankin heidän erinomaisuuttaan. Bondeförbundetissa on varmasti kaduttu sitä, että ehdokkaat rankattiin pois listoilta: "större dumhet har Bondeförbundet aldrig gjort."[31]
Vaalitulokset puolueittain ehtivät viikonlopun lehtiin. Helpotuksen huokaus lehtien palstoilla oli kuuluva; sosiaalidemokraatit saivat "vain" 66 ääntä, yksi ääni lisää ja he olisivat halutessaan voineet estää lakien hyväksymisen. Vaalit toivat myös suomalaisille porvaripuolueille odotetun enemmistön: 113 edustajaa.[32] Kaikki eivät tietenkään ole aitosuomalaisuuden kannattajia, mutta aika näyttää, miten suomalaiset tulevat valta-asemaansa käyttämään.[33] RKP:n kansanedustajien määrä putosi 23:sta 21:een.[34] STEINBY huomauttaa artikkelissaan, että erityisesti Uudenmaan ja Turun seudun suomenruotsalaiset olivat ottaneet innokkaasti vastaan Lapuan liikkeen tarjoaman sovinnonmahdollisuuden kieliryhmien välillä, koska heidän alueensa olivat joutuneet järjestelmällisten suomalaistamisyritysten kohteiksi.[35]
Syyskuun aikana vaalivalmistelujen ollessa kiihkeimmillään lehtien pääkirjoituksissa käsiteltiin Lapuan liikettä seuraavasti: Vasabladet: pääkirjoituksia 25, joista 14 käsitteli jollain tavalla Lapuan liikettä; Vasa-Posten: pääkirjoituksia 14 (ylimääräinen sunnuntainumero 28.9.), joista kymmenen käsitteli Lapuan liikettä; Bondetidning: pääkirjoituksia 13, joista viisi Lapuan liikettä koskevaa. Lisäksi kaikissa lehdissä käsiteltiin kansanliikettä muissa artikkeleissa, sanomalehtikatsauksissa ja yleisönosaston kirjoituksissa.
Bondetidningin kirjoittelu poikkesi paitsi myönteisen sävyn vuoksi, myös siinä että artikkelit hyvin usein käsittelivät kommunismia, joko yksin tai Lapuan liikkeen yhteydessä. Lisäksi asia tuotiin vielä esiin sanomalehtikatsauksissa. Vasabladetin ja Vasa-Postenin kirjoittelu oli pääosin kielteistä. Vasabladetin "kokoava keskustalinja" näkyi oikeastaan vain siinä, että lehti julkaisi sivuillaan myös joitain vastustajien mielipiteitä ja vaali-ilmoituksia, sen sijaan pääkirjoituksissa suhtauduttiin liikkeen toimintaan hyvinkin jyrkkään sävyyn. Lehden valitsemasta linjasta kertoo myös se, että Eirik Hornborgin poleemiset artikkelit julkaistiin sellaisenaan lehden palstoilla.[36] Virkistävän poikkeuksen lehden linjaan toi Neger pakinoineen. Vasa-Postenin Post-Jannen mielestä hän oli jopa antidemokraattinen lapualaissympatioineen, tosin ei Negerkään ollut valmis hyväksymään laittomuuksia, vaikka saattoikin hymähdellä hiukan huvittuneesti kyydityksille.
Syksyn 1930 eduskuntavaalit käytiin kiihkeissä lapualaistunnelmissa. Kommunistilait oli kesällä äänestetty lepäämään yli vaalien ja uudet vaalit järjestettiin lokakuun alussa. Lapuan liike oli esittänyt yhtä aikaa hallituksen lakiesitysten kanssa omat rinnakkaislakiehdotuksensa. Suhteellisen vaalitavan muuttaminen enemmistövaaleiksi herätti ruotsalaislehdissä ristiriitaisia tunteita: toisaalta tiiviin ruotsalaisasutuksen omaavat alueet, kuten Pohjanmaa, ruotsinkielinen Uusimaa ja Ahvenanmaa, saisivat ruotsalaiset edustajat läpi, toisaalta muilla alueilla vähemmistöpuolueet tulisivat häviämään.
Porvarilliset puolueet pyrkivät vaaliliittoihin taatakseen tarvittavan kahden kolmasosan enemmistön lakien taakse uusintaäänestyksessä. RKP jätti vaaliliitoista päättämisen vaalipiirien päätettäväksi. Vaasan vaalipiiri päätti äänestyksen jälkeen mennä vaaleihin RKP:n sisällä. Bondeförbundet päätti lähteä vaaleihin puhtaasti lapualaislistoilla, toisin sanoen entiset ääniharavat, Ernst Estlander, J. E. Hästbacka ja J. Inborr, pudotettiin pois listoilta. Päätös osoittautui kohtalokkaaksi, sillä Bondeförbundet sai läpi vain yhden ehdokkaan. Allmogeförbundet sen sijaan sai läpi kahdeksan ehdokasta; fraktion tukemia ehdokkaita olivat myös Bondeförbundetin hylkäämät Estlander, Hästbacka ja Inborr. Lapuan liikkeen kannatus ei siis ollut eduskuntavaaleilla mitattuna läheskään niin suuri kuin ennakkohälyn perusteella olisi voinut olettaa.
Lapuan liikkeen kannattajat vetosivat kommunisminvastaiseen taisteluun: vapaussodassa aloitettu työ on vietävä loppuun. Toinen syy liikkeen kannatukseen ruotsalaisten keskuudessa oli se, että siinä nähtiin mahdollisuus haudata kieliriidat ja päästä yhteistyöhön suomalaisten porvarillisten puolueiden kanssa. Vastustajat puolestaan yrittivät todistella, että rauha on vain väliaikainen. Kunhan vaalit ovat ohi ja kommunistilait hyväksytty, ei ruotsalaisia enää tarvita: aitosuomalaisten hydra nostaa heti päänsä ja ulvoo vihaansa pakollisen hiljaisuuden jälkeen. Ruotsalaiset Lapuan liikkeen kannattajat ottivat aseekseen suomalaisten usein esittämän syytöksen puolueen eduskuntaryhmän yhteistyöstä vasemmistopuolueiden kanssa. Tämä ärsytti suunnattomasti liikkeen vastustajia, olihan jo suomalaisten lehtienkin puolelta todettu syytösten olevan aiheettomia: ruotsalaiset olivat toimineet pakon edessä ja toisaalta kaikki puolueet harrastivat "lehmänkauppoja" omien etujensa ajamiseksi.
Ajanjakso on liian lyhyt, jotta lehtien yleislinjassa olisi voinut nähdä mitään muutoksia. Liberaalia Allmogeförbundetia edustava Vasa-Posten vastusti alusta alkaen Lapuan liikettä ja sen kirjoittelu on koko ajanjakson jyrkän kielteistä. Vasabladet tasapainoilee laajemman lukijakunnan vaatimusten mukaan, mutta on laillisuusrintaman ehdoton kannattaja: kommunisminvastainen kansanliike on tervetullut, kunhan laittomuuksista luovutaan. Lehden pakinoitsija Neger suhtautui myönteisemmin, hän jopa hyväksyi liikkeen käyttämät arveluttavat keinot - ainakin jossain määrin. Hän oli sitä mieltä, että kansa oli ottanut lain omiin käsiinsä, koska hallitus ei ollut saanut asioita kuntoon kahdentoista vuoden aikana. Konservatiivisen Bondeförbundetin lehti Bondetidning edusti toista äärilaitaa: lehti suhtautui Lapuan liikkeeseen myönteisesti tutkimuksen kohteena olevan ajanjakson.
Materiaalia Lapuan liikkeestä löytyi näinkin lyhyeltä aikaväliltä aivan liikaa, ainakin näin pieneen työhön. Pakinoitsijat ottivat innokkaasti kantaa tapahtumiin ja olisikin mielenkiintoista tutustua tarkemmin heidän kirjoituksiinsa. Lisänäkökulmaa työhön saisi ottamalla mukaan suomenkielisen, kokoomuslaisen Vaasan, jonka pakinoitsija Vaasan Jaakkoo muisti jutuissaan silloin tällöin vanhaa tappelukaveriaan, "Vasaplarin hirttämätöntä 'Neekeriä'".[37]
[1] Ks. työn yleinen esittely, lehtien ja niiden taustalla
olleiden fraktioiden esittely: Talonpoikaismarssi vaasalaislehtien silmin
[2] Siltala 1985, 124-125; Perälä 1998, 121.
[3] Siltala
1985, 125; Perälä 1998, 121.
[4] Siltala 1985, 129-134.
[5] Siltala 1985, 143.
[6]
VP 26.7.1930.
[7] VP 29.7.1930; VP 5.8.1930. Muut, fraktioihin kuulumattomat RKP:läiset
asettivat omia ehdokkaitaan ("allmänna kandidater", "stadskandidater")
(Långbacka 1985, 450).
[8] VP 12.8.1930.
[9] Långbacka 1985, 456.
[10] VP 12.8.1930.
Post-Janne oli opettaja J. A. Brommels, joka oli Långbackan mukaan Allmogeförbundetin
pääideologi (Långbacka 1985, 450).
[11] "Bondeförbundets spricker?"
pk., VP 12.8.1930.
[12] "För tidig skadeglädje" pk., BT 14.8.1930. Päätoimittajana
oli vuosina 1926-32 J. Alfred Strandberg eli sama mies kuin Friskytt-nimimerkin
takana.
[13] "Svenskfolk, upp till val!" VP 18.9 1930 ja VP 30.9.1930.
[14] Friskytt, "I Förbifarten". (pak.) BT 23.9.1930.
[15] Observator,
"Inför riksdagsmannavalen" pk., BT 4.9.1930.
[16] Siltala 1985, 366.
[17]
Perälä 1998, 126-127.
[18] Neger, "Ur dagboken". (pak.) Vbl 28.5.1930
ja Vbl 23.7.1930 ja Vbl 30.8.1930. Post-Janne, "Ur dagskrönikan. Mixtura".
(pak.) VP 9.9.1930; Neger, "Ur dagboken". (pak.) Vbl 6.9.1930.
[19] Yrjö
Hirn, "Fascismen, lagarna och friheten". (art.) Vbl 7.8.1930;
"Man räknar fel" pk., Vbl 6.9.1930; "Lägets allvar" pk.,
Vbl 10.9.1930.; Eirik Hornborg, "Lapporörelsens Janus-anlete". (art.
Ur Nya Argus). Vbl 6.9.1930.
[20] "Inför valurnan" pk., Vbl 25.9.1930.
Päätoimittajana Vasabladetissa toimi vuosina 1913-1962 Edvin Sundqvist
muutaman vuoden keskeytyksiä lukuun ottamatta (Suomen lehdistön historia 7,
244).
[21] E. R. Gummerus, "Nationen i kamp för sin tillvaro". (pk.) BT
9.9.1930. Kommunismin ja toisaalta myös aitosuomalaisuuden (ks. s. 17)
vertaaminen hydraan oli kirjoittajien suosikkikielikuvia. Hydra oli monipäinen
myrkkykäärme, jonka päät kasvoivat heti takaisin, vaikka ne hakattiin
poikki. Hydran surmaaminen oli yksi Herakleksen kahdestatoista urotyöstä.
(Suuri tarukirja, 152.)
[22] Koska RKP oli nimenomaan kieliryhmän edustaja, myös
eduskuntaryhmän sisällä ilmeni niin vasemmisto kuin oikeistosympatioita.
Puolueen ja eduskuntaryhmän oikeistomieliset kritisoivat 1920-luvun alusta lähtien
eduskuntaryhmän harjoittamaa yhteistyötä vasemmistopuolueiden kanssa.
Puolustukseksi mainittiin usein suomalaisten porvarillisten puolueiden
ruotsalaisvastaisuus. (Federley 1974, 249-251, 261)
[23] Ks. esim. "'Glädjande
tecken'" pk., Vbl 2.7.1930.
[24] Ernst Estlander, "Beskyllningar mot
svenska riksdagsguppen". (art.) Vbl 30.9.1930.
[25] "Ur dagboken",
Neger. (pak.) Vbl 25.9.1930.
[26] Den sure, "I förbifarten". BT
27.9.1930. Selityksenä allekirjoitukseen mainittakoon, että Neger haukkui 25.9
julkaistussa pakinassaan nimimerkkiä Friskytt hapannaamaksi, jonka kanssa ei
viitsi edes riidellä. Negerin leikittelevän ironinen asenne kilpailijaan ja tämän
lehteen näkyi siinäkin, että hän käytti kyseisessä pakinassa viittä eri väännöstä
sekä nimimerkistä että lehden nimestä. "Nåja, visst ler man",
kuittaa Friskytt Negerin hauskanpidon vastauksessaan.
[27] Pressröster, VP
30.9.1930; "Vad det gäller" pk., VP 30.9.1930; Blick på pressen, Vbl
1.10.1930; "Lappos kommando" pk., Vbl 1.10.1930.
[28] Neger, "Ur
dagboken". (pak.) Vbl 4.10.1930.
[29] VP 4.10.1930; VP 7.10.1930; BT
7.10.1930.
[30] Friskytt, "I Förbifarten". (pak.) BT 9.10.1930.
[31]
Neger, "Ur dagboken". (pak.) Vbl 11.10.1930.
[32] VP 11.10.1930; Vbl
10.10.1930; BT 11.10.1930.
[33] "Urornas vittnesbörd". pk., VP
11.10.1930.
[34] "Utgången" pk., VP 9.10.1930.
[35] Steinby 1983, 175.
[36]
Eirik Hornborg aloitti Lapuan liikkeen vastaisen kampanjan toimittamansa Nya
Arguksen sivuilla 16.4.1930. Lehden elokuussa 1930 julkaistua numeroa olisi
voinut Steinbyn mielestä kutsua Lapuan liikkeen vastaiseksi teemanumeroksi.
Siinä useammat kirjoittajat protestoivat Lapuan liikettä vastaan. Myös heidän
kirjoituksiaan julkaistiin Vasabladetin sivuilla (ks. esim. Yrjö Hirn, "Fascismen,
lagarna och friheten". (art.) Vbl 7.7.1930). (Steinby 1983, 148, 168.)
[37]
Neger 1981, 78.
Vasabladet 28.5.1930, 2.7.1930 - 12.11.1930
Vasa-Posten 5.7.1930 - 12.11.1930
Österbottens Bondetidning 15.7.1930 - 13.11.1930
Suomen lehdistön historia 2. Sanomalehdistö suurlakosta talvisotaan. Päätoimittaja
Päiviö Tommila. Kustannuskiila, Kuopio 1988.
Suomen lehdistön historia 6. Hakuteos Kotokulma - Savon lehti. Päätoimittaja
Päiviö Tommila. Kustannuskiila, Kuopio 1988.
Suomen lehdistön historia 7. Hakuteos Savonlinna Övermarks tidning. Päätoimittaja
Päiviö Tommila. Kustannuskiila, Kuopio 1988.
Suuri tarukirja. Toim. Alf Henrikson, Disa Törngren & Lars
Hansson. Suom. Toimituskunta Jorma O. Tiainen ... et. al. Suom. Hannu Hiilos,
Antti Nuuttila & Kari Nenonen. Koko kansan kirjakerho, Helsinki 1983.
Federley 1974 Berndt Federley, "Opinionsbildning och tidningspress."
Historiska och litteraturhistoriska studier 49, s. 245-275. Utgivna genom
Torsten Steinby. Svenska Litteratursällskapet i Finland, Helsingfors 1974.
Hyvämäki 1971 Lauri Hyvämäki, Sinistä ja mustaa. Tutkielmia Suomen
oikeistoradikalismista. Otava, Helsinki 1971.
Långbacka 1985 Karl-David Långbacka, "Fraktionsstriden inom Svenska
folkpartiet i Österbotten 1919-1935", s. 447-462. Historisk tidskrift för
Finland.
Neger 1981 Neger, Ur dagboken. Krönikor och kåserier skrivna i Vasabladet. K.
Hagman, Vasa 1981.
Perälä 1998 Reijo Perälä, Lapuan liike ja sanan mahti. Studia Historica
Septentrionalia 33. Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys, Rovaniemi 1998.
Press och publicister Press och publicister i Svenska Finland. Finlands svenska
publicistförbund, Helsingfors 1951.
Siltala 1985 Juha Siltala, Lapuan liike ja kyyditykset 1930.Otava, Helsinki
1985.
Steinby 1983 Torsten Steinby, "Hufvudstadsbladet och lapporörelsen".
- Historiska och litteraturhistoriska studier 58, s. 147-181. Utgivna genom
Torsten Steinby. Svenska Litteratursällskapet i Finland, Helsingfors 1985.
Thölix 1996 Birger Thölix, Alla våra gårdagar. Tidningen som historia och
efterglöd. Vasabladet, Vasa 1996.
Työ on lyhennetty versio Suomen ja Skandinavian historian opintojen yhteydessä tekemästäni proseminaarityöstä. (7.11.2004/MH)