15.1. Eilen oli Kajaanin tamminäyttely. Näyttelypäivä onnistui hienosti:) Aloitetaan pennuista. Sijoitusnarttumme Liinu esiintyi pentuluokassa. Liinu on varsin eneginen nuori neiti ja kehässäkin energisyys näkyi;) Liinu sai hyvän arvostelun ja siitä on hyvä jatkaa seuraaviin näyttelyihin. Tässä arvostelu: "7.5 month. Long feminine head, scissor bite, nice eyes. Good neck & topline. Well set tail. For the age good body. Well angulated in the rear. Could have more drive in rear movement. Not in coat condition. Nice temperament. Most promising."

Tässä tulokset kasvateistamme:
Remu- Boogie Woogie ERI SA, SERT 
Jesse ERI SA
Remu- Jumpin Jack EH
Sara ERI SA, SERT 
Dana ERI

Milla (9 vuotias) esitti Mandin ja hienosti Milla onnistuikin. Mandi sai ERI SA ja oli PN3. Roxin tulokseen olen myös tyytyväinen. Roxi sai ERI ja SA. Roxi sai hyvän arvostelun.

Päivän kruunasi kasvattajaluokka. Sain ensimmäistä kertaa ilmoittaa kasvattajaluokan ja kun kasvatit menestyivät niin hyvin niin saimme myös esittää kasvattajaluokan. Hulivilin kennel oli ROP kasvattaja, onnittelut heille:) Novamian kennel sai KP:n. Tässä tuomarin arvostelu kasvateista: " 2 combinations. Fine heads. I'd like more filled-out under the eyes. Dark eyes. Sufficient neck Good body. Well angulated. Moves well. Nice temperament." :)




22.12. Jymy oli haukkunut tänään AVO1 -tuloksen Kannuksessa:)

Pimu kävi lonkkakuvissa. Lonkat näyttivät terveiltä, mutta... ensin pitää odotella vielä Kennelliiton näkemys asiasta. Odottelemme myös Roxin PRA tulosta. Joulupyhät varmasti viivästyttävät tuloksia.


11.12. Niinhän siinä kävi, että tässä on alettava niitä valiojuhlia järjestelemään. Pimu sai kolmannen VOI1 tuloksen eilen ja tuli käyttövalioksi:) Perjantaina alkanut lumimyräkkä jatkui lauantai aamupäivään ja odotukset eivät olleet kovin hyvät. Mutta toisin kävin kun pikku Pirpana onnistui löytämään hirven. Pimu tuli suoraan neljällä kokeella valioksi! Kaiken kruunaa se, että Pimu on oma kasvatti.

1.12. Eipä ole kerennyt tänne kuulumisiin kirjoitella. Kirjoitin mitä muistin, joitakin asioita varmasi jäi pois....

Terveystuloksia Jazz pentueesta: Salli lonkat A/A, Remu (Jumpin Jack) lonkat A/A & kyynärät 0/0, Ani lonkat C/C & kyynärät 0/0.

Ronjan ja Tikon pennut ovat nyt puolen vuoden ikäisiä. Hirvi tuntuu kiinnostavan ja jotkut ovat jo saaneet varovaisia haukkujakin, Rockylle jopa jo ensimmäinen kaatokin. Nuoren koiran kanssa kannattaa kuitenkin pitää malttia, ettei vain tulisi vahinkoja.

Viikingit ovat nyt reilun vuoden ikäisiä. Virtaa tuntuu olevan kaikilla hurjapäillä, välillä ehkä liikaakin. Varsinaisia pitkiä haukkuja ei ole monikaan saanut, mutta sitkeyttä tuntuu seuraamiseen kyllä riittävän. Hieman on ollut epäonnea hirvien kanssa ja hirvet ovat hieman säikäytelleet nuorikoita. Toivottavasti Viikingeistä löytyy sisua ja rohkeutta niin paljon että säikähdykset unohtuvat.

Mandin ja Luigin pennut ovat kohta vuoden ikäisiä. Elmo ja Jekku ovat päässeet jo metsästykseen mukaan. Luonteeltaan pennut ovat tasapainoisia ja energisiä, vaikkain omapäisyyttä tuntuu jonkin verran olevan... Jekku ei harmittavasti pääse tulevaisuudessa näyttelyihin, nimittäin toinen kives ei laskeutunut. Kehitys ja kasvu ei kaikilla ole mennyt niin kuin pitäisi. Viuhtilla on diagnosoitu lievä kondystrofia. Hippukin on vielä varsin pieni. Hippua en ole vielä käyttänyt eläinlääkärissä kyseisen asian tiimoilta, joten eläinlääkärin mielipidettä minulla ei vielä ole. Kunhan vien Hipun lonkka- ja kyynärkuvaukseen, niin sitten selvitän mikä on eläinlääkärin mielipide Hipun pienikokoisuuteen. Riistaviettiä pennuilla tuntuu olevan. Hippu on ollut todella helppo kouluttaa noutamiseen. Hippu ei ole nirsoillut riistojen suhteen ja variksetkin ovat kelvanneet hyvin. Meinasin jo syksyllä ilmoittaa Hipun taippareihin, mutta sitten ajattelin että kun Hippu on sellainen minitolleri ja jos siellä laahausjäljen päässä sattuukin olemaan Hipun kokoinen kani ;)

19.11. Jyväskylän KV -näyttely. Roxi sai ERI :) ja Mandi ERI, mutta kumpikaan ei pärjännyt luokassaan. Kasvatteja oli myös paikalla. Elmo ERI ja JUK3 :) Maxi ei oikein viihtynyt näyttelyssä ja olimme jo aavistelleet miten voisi käydä. Tuloksena EVA, koska Maxi ei antanut tunnustella kiveksiä. Käyttöluokassa oli Remu (Boogie Woogie), Remu sai ERI ja voitti luokkansa ja sai myös SA:n :) Remu ei kuitenkaan pärjännyt paras uros kehässä. 

12.11. Pimu sai toisen VOI1 tuloksen (70 p) ja nyt enää yksi puuttuisi, niin pääsisimme juhlimaan valiojuhlia;)

Syksyn aikana olemme saaneet kuulla mukavia uutisia noutajien metsästysrintamalta. Kuvat kertonevat kaiken:) Lisäksi Nanni ja Rysky ovat olleet apuna hirvenmetsästyksessä. Varsinkin Nannilla on ollut työnsarkaa haavakkohirvien jäljestyksessä ja Nanni on toiminut todella hyvin. 

Mandi pääsi useana viikonloppuna tuttavamme mukaan kanalintumetsälle. Syksy on kiireistä aikaa kun hirvenmetsästys ja linnustus ovat samaan aikaan, niin itsellä ei aina riitä aika kaikkeen. Mandi tietää jo sanat: Sami tulee kohta hakemaan:) On mukava että Mandia voi lainata, sillä Mandi tottelee käskyt myös muilta. Kerran kun Mandi oli metsällä niin Sami oli yrittänyt ampua teeren, mutta ei ollut onnistunut. Sami oli lähtenyt jatkamaan kulkemista ja ihmetellyt mihin Mandi katosi. Mandi oli kohta tullut perässä teeri suussaan! Mandi oli ajatellut, että kun tuli laukaus niin täytyyhän siellä maastossa myös riistaa olla... Teeri ei kylläkään ollut sama jonka Sami näki, vaan Mandi oli löytänyt muun haavakon.

12.10. Sikelle kaato:)

9.10. Mandi ja Roxi olivat Lohjan näyttelyssä. Roxille EH. Milla tyttömme halusi esittää Mandin (rohkea tyttö) ja Mandi sai ERI:n.

14.8. Rysky sai Pyhäjärvellä mejästä kolmannen VOI1 tuloksen (46p.), joten Ryskystä tuli jälkivalio:)

Roxille mejästä AVO2. Olin lupautunut järjestämään koetta ja ajattelin, että en lähde ilman koiraa. Kerkesin tehdä Roxille neljä jälkeä ja eikun kokeeseen. Harmittavasti viimeisessä treenissä joku eläin (luultavasti supikoira) oli syönyt makupalat makauksilta ja Roxi hieman oudoksui metsää. Tämä näkyi myös kokeessa eli hieman empien lähti matkaan, mutta alkuhämmennyksen mentyä ohi Roxi jäljesti varsin mallikkaasti. Toisen kulman jälkeen hirven jäljet sekoittivat Roxin täysin ja siitä hukka. Kaikki makaukset Roxi merkkasi! Kyllä Roxista mejäkoiran saa jos vain aika riittäisi... 

13.8. Jymylle ensimmäisestä näyttelystä EH.

7.8. Ryskylle mejäkokeesta VOI1, 43p.

23.7. Femmalle ensimmäisestä näyttelystä H.

21.7. Sissille syntyi pentue:) Pentueessa 5 urosta ja yksi tyttö.

11.7. Hymyilevä Shakki ystävämme nukutettiin ikiuneen:(
Shakki oli "Persoona" joka varmasti säilyy muistoissamme. Shakki tuli meille ensimmäiseksi hirvikoiraksi, muttei koskaan innostunut hirvestä. Shakki hoiti meillä pihavahdin virkaa ja pysyi pihapiirissä irti. Tutut tiesivät Shakin olevan lempeä jättiläinen joka oli ystävällinen kaikkia kohtaan, mutta vieraat hieman kavahtuivat Shakin ilmestystä. Muistan, että kun Shakki otettiin meille niin kasvattaja sanoi, että siitä ette kyllä vahtikoiraa saa. Kasvattaja oli varsin oikeassa. Shakki ei koskaan ollut vihainen kenellekkään ihmiselle ja lapset olivat Shakille rakkaita ystäviä. Shakin virnistävä hymy säilyy varmasti kaikkien tuttujen muistoissa. Syy, miksi Shakki nukutettiin ikiuneen: Shakki loukkasi takajalan ristisiteet sekä ilmeisesti myös muita jänteitä oli mennyt poikki, sillä polven liikerata oli todella laaja. Hoitona olisi ollut leikkaus, jonka laajuudesta ei tarkaan tiedetty. Tein sitten raskaan päätöksen, joka ei ole helppo tehdä. Ensin kun ajattelee asian järjellä niin sitten se on varsin mutkatonta, mutta sitten kun tunteet valtaavat niin päätös ei olekkaan niin helppo:(

10.7. Roxille NOU1 taippareista.:) :)  Yleisvaikutelma: Rauhallisella tavalla, hyvässä yhteistyössä oleva koira, joka selviytyy päivän tehtävistä vaivattomasti. Roxi sai erityismainintaa rauhallisesta luonteestaan.

27.-29.5. Järjestimme tollerikasvateillemme tapaamisen. Mukana oli suuri joukko osallistujia. Vietimme oikein mukavan viikonlopun:) Ensi vuonna sitten uudestaan. Samana viikonloppuna oli myös taipparit ja Nome koe Nivalassa. Roxille NOU0. Jesselle Nomesta ALO3 :) Jekulla ja Ryskyllä oli terveyshuolia keväällä ja oli todella kiva nähdä että molemmat olivat toipuneet leikkauksistaan varsin hyvin.

Tässä pari kuvaa varsin samannäköisistä kasvateista Remusta ja Jessestä.



22.5. Ronjan pennut syntyivät: 5 urosta ja 2 narttua:)

Jekku -pennulle sattui tapaturma maaliskuun lopussa. Aluksi eläinlääkäri arvioi, että kyseessä olisi luultavasti vain venähdys, mutta kun jalka ei alkanut paranemaan, Jekkua käytettiin uudestaan lääkärissä ja röntgenissä. Takajalassa oli murtuma ainakin pohjeluussa ja parissa muuussakin kohtaa. Jekun jalka jouduttiin leikkaamaan. Kontrolliröntgenissä luutuminen ja jalan asento näyttäisi hyvältä. Nyt toivomme, että jalka kasvaisi normaalisti.

Sitten erittäin huolestuttavia uutisia Ryskystä. Ryskyllä halvaantuivat takajalat pääsiäisenä. Syy sama kuin Mandilla eli välilevytyrä. Rysky leikattiin ja leikkaus onnistui hyvin. Vaikka leikkaus meni hyvin ja Rysky sai liikuntakyvyn takaisin, niin murheena on ollut leikkauksen jälkeen pissiminen. Rysky ei itse pystynyt pissimään ja reilun viikon Ryskyllä oli katetri. Eilen sain lohduttavia uutisia Ryskystä ja Rysky on pissinyt itse joitakin kertoja.

Ronja -jämptimme astutus onnistui. Ronjan masu on pyöristynyt ja pentujen syntymään on enää vajaa kaksi viikkoa.

Viikonloppuna olimme Oulaisten ryhmänäyttelyssä. Roxi sai EH:n  ja Pimu H:n. Näyttelyssä olivat myös kasvattimme Dana ja Remu. ja oikein mahtavalla menestyksellä: Dana sai SERTin ja oli ROP sekä Remu sai SERTin ja oli VSP :) :) :)


27.3. Korpilahden näyttelystä Boogie Woogie alias Remu sai ensimmäisestä näyttelystään EH:n. Ani -sisko sai ERI, SA ja oli PN2 ja sai VARA-SERTin :)


18.3.  Meille on tulossa ensimmäinen jämtlanninpystykorvapentue. Ronja on astutettu FIN KVA Flötmarkens Zicolla . Lisätietoja pennut -sivulta.

Teveystuloksia harmajista: Venkun lonkat A/A ja silmät terveet:) Venku pääsi jalostustarkastukseen .SHHJ:n -sivuilta löytyy jalostustarkastukset Tässä linkki Venkun jalostustarkastuksen pöytäkirjaan.

Tollerikasvattimme Remu valittiin Pieksämäen Palveluskoirayhdistyksen vuoden 2010 parhaaksi tokokoiraksi sekä vuoden 2010 tokotulokkaaksi:)

Mandi ja Roxi ovat opetelleet etsimään eri homelajeja. Uskomattoman äkkiä molemmat ovat tajunneet mitä pitää etsiä. Tolleri on rotuna siinä mielessä mahtava, että tollerin saa helposti innostumaan myös uusista asioista. Mandi on ollut noutohullu, nyt sitten homehullu...eli innokkuutta etsimiseen on (välillä liikakin, sillä keskittyminen kärsii). Vielä kuitenkin on paljon opeteltavaa ja opittavaa, mutta ihan hyvältä vaikuttaa molempien innokkuus etsimiseen. Tiedoksi kaikille tutuille, että tarvitsemme useita harjoitus/treenikohteita, joten ilmoitelkaa jos tiedätte mihin voisi mennä treenaamaan homeiden etsintää. Vielä emme tarvitse treenipaikaksi home-epäily kohteita, vaan tällä hetkellä harjoittelemme siis siten, että piiloitamme itse etsittävät homekapulat yms. huoneisiin.

Hippu on varsin energinen tollerinalku, mutta onneksi Roxi telmii Hipun kanssa ja naskalihampaiden isku ei kohdistu meidän jalkoihin. Mandi on yllättäen myös leikkinyt Hipun kanssa, tietenkään ei samanlaisella kärsivällisyydellä kuin Roxi.

Mandi kävi hieronnassa pitkästä aikaa. Mandin selkä on kunnossa, mutta takajaloissa on kireyttä. Roxi sai myös pienoisen hieronnan ja Roxi aristi vasenta takajalkaa hieronnassa. Silloin muistin, että Roxi ontui tammikuun lopussa pari päivää takajalkaansa, mutta ontuminen meni varsin pian ohi. Toivottavasti kyseessä oli vain venähdys eikä mitään vakavampaa.

2.2.Kuulumisia Mandin pennuista. Mandin pennut lähtivät vajaa viikko sitten maailmalle. Meidän iloksi jäi Hippu -tyttö. Pennut saivat nimensä Luigii -isän mukaan sekä teemana satu, sillä Mandin toteutunut pentuesuunnitelma tuntuu sadunomaiselta sillä vuosi sitten Mandi sairastui (välilevyn pullistuma) ja luulimme jo menettävämme Mandin. Mandi tervehtyi ja haaveemme toteutui eli saimme Mandin tytön. Luigi on Hulivilin Happy Hour ja pennut ovat sadusta kolme iloista rosvoa: Kasper, Jesper ja Joonatan & Kultahippu (rosvojen oma aarre).

Sitten murheellisia uutisia pentueesta. Yksi poikapennuista kuoli viiden viikon iässä. Tämä pentu oli pieni jo syntyessään, mutta muuten virkeä ja eloisa. Kuitenkin aloin kiinnittämään huomiota siihen, että kun pentu kävi nisällä imemässä niin se lähti "vaeltelemaan" pentulaatikkoon levottomasti. Sitten alkoi ilmetä sitä, että pentu imemisen jälkeen alkoi selvästi haukkomaan henkeä. Lisäksi pentu ei kasvanut samassa tahdissa muiden kanssa. Soitin eläinlääkärille ja kysiyin hänen mielipidettään ja diagnoosia mikä pennulla voisi olla kyseessä. Eläinlääkäri ei osannut arvioida, ainoa mikä hänelle tuli mieleen, oli pehmeä kitalaki sekä keuhkojen kehittymättömyys. Vein pennun neljä viikkoisena eläinlääkäriin ja halusin että eläinlääkäri tutkii pennun, sillä selvästi pennun olo ei ollut enää niin hyvä, levossakin hengitti niin nopeasti. Eläinlääkäri tutki pennun ja totesi, että sydänäänet olivat normaalit, kitalaki normaali (ei kitalakihalkiota), mutta syke liian nopea levossa. Lisäksi keuhkoista kuului rohinaa. Pentu sai kipupiikin ja antibioottikuurin ja toivoimme että pentu oli vain saanut esim. maitoa keuhkoihin ja tulehdus laantuisi. Aluksi näytti siltä että pennun olo paranee, mutta sitten ajoittain hengenahdistukset pahenivat. Pikkupoika oli meidän erikoiskohtelussa, nimittäin se oli ainoa joka karkasi pentulaatikosta ja tuli pesuhuoneen ovelle vinkumaan että päästäkää minut pois. Niinpä pikkupojasta tuli meidän lellikki ja se sai nukkua sohvalla meidän sylissä ja sai erityisen paljon huomiota. Sen luonne oli aivan mahtava sellainen reipas ja iloinen. Sitten yhtenä aamuna pikkupoika ei jaksanut enää taistella ja nukkui ikiuneen syliini. Siinä pesuhuoneen lattialla sitten itkeä tuhrustin ja surin urhean pikkupojan lyhyttä elämää. Tämä kasvatustyö on iloa ja surua sekä pelkoa. Aina toivoo parasta, mutta kaikki ei aina mene niin kuin suunnittelee ja toivoo. Täytyy myöntää että tulee otettua tämä kasvatustyö välillä liiankin syvällisesti, mutta jotka minut tuntevat, niin en voisi muulla tavoin tehdä tätä työtä kuin täydellä sydämelläni.

Sitten kasvattien terveystuloksia ja näyttelykuulumisia:. Dana lonkat A/A, kyynärät 0/0 :)
29.1.  Dana Raahen näyttelyssä EH
8.1. Jesse  Kajaanin näyttelyssä ERI SA PU3 VASERT

Jämptimme Ronja lonkat A/A :)

Roxi kävi ensimmäisessä näyttelyssä ja tulos EH. Olen tyytyväinen Roxin käyttäytymiseen kehässä, koska hieman jännitin ja ajattelin Roxin aristelevan, mutta Roxi suoriutui mielestäni mallikkaasti. Roxista ja Danasta on kuvia Punaturkki.net -sivuilla. Kiitos Kati Jussilalle kuvista.

Pimu ja Ronja olivat myös Raahen näyttelyssä, tuloksena molemmille H.





28.12. Ronja sai eilen Viitasaaren kokeessa kolmannen VOI1 -tuloksen ja tuli käyttövalioksi:) :) :) Juu, olemme erittäin tyytyväisiä tästä saavutuksesta. Suuret kiitokset Reijolle Kannukseen mahtavasta syksystä! Reijon ansiosta Ronja sai mahdollisuuden onnistumisiin hirvityöskentelyssä. Reijon avulla saimme käytyä kokeissa sekä  Ronjan ja Reijon hyvällä yhteistyöllä myös lopulta sitten onnistuimme saamaan tarvittavat ykköstulokset. Hirvikoetoiminta vaatii yhteistyötä ja uhrauksia myös tutuilta, sillä kun ilmoittaa koiran kokeeseen, niin täytyy myös ilmoittaa kaksi tuomaria ja usein myös koemaasto. Kiitokset tuomaroinneista ja maastoja lainanneille seuroille.

Mandin pennut taapertelevat pentulaatikossa jo melkoisesti. Pennut ovat varsin erinäköisiä ja kokoisia. On tummaa ja vaaleeta ja siltä väliltä, mutta kaikki yhtä suloisia.

Nanni kävi kyynärkuvissa ja tulos 0/0 sekä silmäpeilauksessa, silmät ok.

Remu (Boogie Woogie) sai kolmannen ALO1 -tuloksen tokokokeesta!  Mahtava saavutus niin nuorelta koiralta. Hienoa yhteistyötä Jyriltä ja Remulta. Nyt uusia haasteita kohti....;)

13.12. Mandi ja pennut voivat hyvin:) Mandin lääkekuuri loppui tänään. Lisäsin kuvia pentuja -sivulle.

11.12. Pimu sai tänään ensimmäisen VOI1 -tuloksen Kärsämäellä, pistein 71 p:)

8.12. Kaikki ei sittenkään mennyt hyvin Mandin synnytyksessä. Mandi oli muuten hyvävointinen ja virkeä, mutta ruokahalu ei oikein palautunut ja juominenkin oli varsin vähäistä. Lisäksi jälkivuoto oli runsasta ja eilen aamulla vuodon pistävä ja voimakas haju sai minut huolestumaan. Lisäksi kun tunnustelin Mandia niin olin tuntevani pennun vasemmalla puolella. Soitin eläinlääkärille ja saimme ajan heti aamupäivälle. Eläinlääkäri tunsi myös heti pennun ja ultrassa myös näkyi pentu. Pennun sydän ei enää sykkinyt, joten se oli jo kuollut. Eläinlääkäri sanoi, että Mandi on leikattava ja mahdollisesti kohtu on poistettava. Leikkauksen riskit olisivat suuret sillä kohdussa oli jo märkivää eritettä ja tulehdusvaara varsin suuri. Lisäksi maidoneritys saattaisi loppua. Järkytys oli varsin suuri kun tajusin tilanteen vakavuuden.  Eläinlääkäri joutui ottamaan toisen koiran tutkittavaksi ja sanoi meille, että käykää välillä ajelulla ja tulkaa puolen tunnin päästä takaisin ja hän valmistelee sillä välin leikkakseen tarvittavat välineet valmiiksi. Autossa Mandi hoiti pentujaan kuin mitään huolen aihetta ei olisikaan. Siinä murheissani katsoessani Mandia ja suloisia pentuja, näin aivan ihanan asian (jota en aluksi ihan uskonut todeksi), Mandille tuli polttoja ja näytti siltä, että Mandi yrittäisi työnnättää pentua ulos. Kun työntöjä oli useampia aloin todella uskoa, että Mandi todellakin itse yrittää synnyttää pentua. Menimme eläinlääkärille ja hän tunnusteli kohdunsuun, että pystyisikö Mandi vielä synnyttämään pennun.  Kohdunsuu oli auki ja pentu jo tuntui  synnytyskanavassa. Mandi sai kalsiumpiikin ja ilmeisesti kipulääkettä. Sitten juoksutin Mandia hieman, jotta supistukset voimistuisivat. Autossa Mandi aloitti petaamisen ja työntöpoltot voimistuivat. Loppujen lopuksi Mandi sai itse synnytettyä pennun. Pentu ei ollut täysin kehittynyt, ilmeisesti pennulla oli ns. vesipää.

Mandi on nyt antibioottikuurilla ja toivomme parasta, että olimme ajoissa liikenteessä ja Mandi ei saanut kohtutulehdusta. Mandi on ollut aivan uskomattoman reipas. Kaikesta huolimata vaikka Mandilla ei itsellään ole ollut hyvä olo, niin Mandi on hoitanut pennut hyvin. Pennut ovat olleet tyytyväisiä koko ajan ja ovat kasvaneet ja pulskistuneet. Toivomme, että pääsimme vain säikähdyksellä, mutta vielä emme pysty olemaan levollisin mielin, lähipäivät näyttävät miten Mandi toipuu. Tällä hetkellä Mandi voi hyvin.

6.12. Mandin pennut syntyivät eilen, 1 tyttö ja 4 poikaa:) Synnytys meni  hyvin vaikka alku olikin hidasta. Kiitos Agenetalle henkisestä tuesta:) Mandi ja pennut voivat hyvin.

1.12.  Täällä vielä odotellaan... Vielä ei ole varsinaisia merkkejä synnytyksen alkamisesta.


29.11.  Meidän pikku pirpana eli Pimu  haukkui  AVO1 -tuloksen hirvenhaukkukokeessa, pistein 84. Pimun koe onnistui kaikin puolin hyvin. Koekuume nousee ja taitaa Pimu tänä vuonna vielä startata VOI luokassakin...

28.11.  Viivin pennut lähtivät maailmalle, paitsi siis Tytti jäi meille. Yhdistelmä on sen verran lupaava, että on erittäin mielenkiintoista jäädä odottelemaan pentujen kasvua ja kehitystä. Nimesin pentueen Viikingit -pentueeksi. Nimi on lyhenne Viivistä ja Kingiksestä sekä halusin teeman joka liittyy Kingis sanaan, joten viikinki sopi siihen hyvin.  Nämä urheat viikingit ovat pärjänneet hyvin uusissa kodeissaan.

Moni varmasti haluaa kuulla uutisia Mandin tiineyden sujumisesta. Mandi on voinut hyvin. Synnytykseen ei ole enää kovin kauan. Edellinen pentue syntyi 65 vrk ensimmäisestä astutuksesta, joten voi olla että ensi viikko menee odotellessa ja synnytys käynnistyy vasta viikonloppuna. Pentulaatikko on jo valmiina ja Mandi on käynyt tutustumassa siihen. Nyt on 59 vrk ensimäisestä astutuksesta. Aluksi näytti, että Mandin vatsa ei ole kovin suuri, mutta nyt masu on pyöristynyt ja on aika lailla samannäköinen kuin edellisen tiineyden aikana. Nämä viimeiset päivät ovat varsin piiiiitkiä ja malttamattomana jo toivoisi synnytyksen käynnistyvän (vaikkakin se tietää taas yövuoroa pesuhuoneessa....) Lisäsin pari kuvaa Mandista Pentuja -sivulle.

Mandi on aloittanut aivan uuden koulutuksen. Pekka aloitti marraskuussa homekoiraohjaaja koulutuksen, jonka avulla Mandi koulutetaan haistamaan kosteus- ja homevaurioita. Aika näyttää onko Mandista kyseiseen työhön.

Ronjan kuulumiset!!!: Ronjalle tuli siis alkusyksystä voimakas valeraskaus Viivin takia. Metsä ei oikein kiinnostanut. Päätimme antaa Ronjan lainaan Reijolle, sillä Jässi kuoli juuri ennen hirvenmetsästyksen alkua. Ronjan valeraskaus ei olisi mennyt varmasti täällä kotona kovin helpolla ohi. Lisäksi Ronja pääsi hirvirikkaammalle alueelle. Aluksi Ronja ei oikein irtautunut metsässä Reijosta, mutta kun pari viikkoa oli kulunut niin sitten alkoi tapahtua. Ronja alkoi osoittamaan todellisia hirvikoiran merkkejä. Ensimmäinen kaato saatiin  Ronjalle lokakuun puolivälissä (16.10.) ja nyt tähän mennessä on Ronjalle ammuttu 8 hirveä tänä syksynä. Lisäksi useita sitkeitä haukkuja ja pitkiä seuraamisia.

Ronja on käynyt myös hirvenhaukkukokeissa:
Reisjärvellä 17.11. Ronja haukkui VOI1-tuloksen (70 p.). Ronjalla oli aamulla ollut hyppyhirvi edessään ja n. 10 km seuraamisen jälkeen hirvi oli mennyt jokeen ja Ronja oli kytketty. Ronja onnistui kuitenkin löytämään vielä toisen hirven ja haukkui ykköstuloksen. Haukussa ollut hirvi oli ollut hieman levoton ja karkkomatkoja oli yli 14 km, kiinteää haukkuaikaa ei siis kertytynt riittävästi hyviin pisteisiin. Lisäksi Ronja jäi vielä erän päättyessä hirvelle, joten yhteistyö- ja tottelevaisuuspisteet kärsivät. Olemme kuitenkin erittäin tyytyväisiä tulokseen.

Haapajärvellä 27.11. Ronja sai toisen VOI1 -tuloksen (85 p.)! Nyt tavoitellaan sitä viimeistä ykköstä.....

Ronja on ollut ajoitellen hyvä, mutta nyt Ronja on lopullisesti "syttynyt" hirvityöskentelyyn. Olemme varsin tyytyväisiä, sillä Ronjan luonne on niin mahtava, sellainen symppistyyppi ja kaikkien kaveri ja nyt Ronja vielä toimii myös metsästyksessä. Hieman on sellainen ähäkutti asenne, sillä kaikki eivät ole oikein uskoneet Ronjan kykyihin;)

Kiira kävi maailmalla ja tuli takaisin. Syy yksinkertaisesti sanottuna: Kiira ei hauku hirveä. Kiira menee hirvelle ja on jonkin aikaa hirvellä ja saattaa seuratakin, mutta se tärkein puuttuu eli haukku! Siihen saattaa olla yksi selitys viime syksyltä: Kiira tuli hirvihaukulta pois suu veressä. Kiiran kieli oli haljennut ja sitä ei koskaan saada tietää mikä sen aiheutti.  Jos Kiira yhdistää tapahtuneen hirveen, niin se voi olla selitys haukkumattomuuteen.

20.11. Venkusta tuli tänään KVA!!!! Venku haukkui kolmannen VOI1 -tuloksen Larsmossa ja voitti samalla koko kisan.

Remu (Boogie Woogie) sai tänään Pieksämäellä Tokossa toisen ALO1 -tuloksen huimilla 190 pisteellä. Remu oli samalla alokasluokan paras! Todella hieno suoritus niin nuorelta koiralta. Remu pääsi myös lehteen:)

14.11. Ani kävi ensimmäisessä näyttelyssä Jyväskylässä. Tuloksena H.

28.9. Pimulle saatiin ensimmäinen kaato seisontahaukkuun:)

23.9. Ensimmäiseksi täytyy kertoa erittäin surulliset uutiset Jässi -kasvatistamme :( Jässi kuoli 19.9. sunnuntaiyönä. Jässi oli lauantaina hirvikokeessa Kannuksessa ja sai toisen VOI1 -tuloksen tälle syksylle, hienolla tuloksella 85 pistettä. Pitkään emme saanet iloita asiasta, sillä sunnuntai aamuna saimme kuulla, että Jässi oli sitkeästi haukkunut hirviä ja jatkanut yöhön. Hirvet olivat menneet junaradan läheisyyteen ja Jässi ilmeisesti haukkui niitä junaradalta. Juna oli töytäissyt Jässiä niin pahoin, että Jässi menehtyi heti saamiinsa vammoihin. Jässilä oli niin lupaava hirvikoiran ura edessä, viime syksynä 10 kaatoa ja tänä syksynä 2 x VOI1 -tulosta sekä sitkeitä hirvihaukkuja. Jässi oli meillä pennnuista pisimpään ja siksi siihen ehti jo kiintyä, lisäksi Jässi oli persoona, sellainen "nallekarhu" iso ja paksuturkkinen veijari.  Jässi säilyy muistoissamme.

Sitten iloisempia uutisia. Viivi synnytti  20.9. maanantaina 10 pentua, 5 urosta ja 5 narttua, yksi narttupentu syntyi elottomana.  Viivillä on nyt hoidettavana yhdeksän palleroa. Pennut olivat varsin tasakokoisia ja painoivat 350 g - 400 g välillä. Synnytys tuntui varsin pitkältä, sillä Viivin viimeinen viikko oli varsin tukala, sillä vatsa oli niin suuri. Ajattelimme synnytyksen käynnistyvän jo aikaisemmin ja nukuin monta yötä levottomasti ja Viiviä tarkkaillen. Maanantaina aamulla oli sitten selvät merkit synnytyksen alkamisesta. Sikiövettä tuli runsaammin klo 11.27, joten synnytys alkoi käynnistyä. Toinen pentu syntyi elottomana ja se todennäköisesti pitkitti synnytyksen alkua. Kun synnytys lähti kunnolla  käyntiin niin pentuja tulli tasaiseen tahtiin. Viivi oli varsin hyvävoimainen koko synnytyksen ajan. Huolen aihetta oli istukoiden puuttuminen, sillä jokaisen pennun jälkeen ei tullut istukkaa. Juoksuttelin Viiviä aamuyöllä, että supistukset voimistuisivat ja kaikki istukat tulisivat pois. Yksi istukka tulikin aamuyöllä ja seuraava vasta päivällä. Soitin heti tiistaiaamuna eläinlääkärille hieman hädissäni ja olin aivan varma että Viivi kyllä saa tulehduksen istukoiden takia. Eläinlääkäri rauhoitteli ja sanoi että jos Viivi voi hyvin syö ja juo ja jaksaa hoitaa pentuja, eikä lämpö nouse liikaa niin voin tarkkailla tilannetta rauhassa. Nyt näyttäisi siltä , että Viivi on kunnossa. Siinä aamuyöllä tuli vain mietittyä tätä harrastusta, että mikähän tässä oikein kiehtoo. Muiden nukkuessa makoisasti vuoteessa niin minä istun pesuhuoneessa vuorokauden ja juoksentelen koiran kanssa sysipimeässä syysyössä..... 

Syntymäajat:
klo 16.41 tyttö
(klo 18.15 tyttö)  menehtyi
klo 18.29 tyttö
klo 18.43 tyttö
klo 19.07 poika
klo 19.27 tyttö
klo 20.39 poika
klo 21.00 poika
klo 21.29 poika
klo 22.49 poika

19.9. Venku sai toisen VOI1 -tuloksen.

Sitten tapaus Ronja. Ronja on ollut ailahtelevainen koko ikänsä. Välillä oikein mahtavaa hirvityöskentelyä. Alkusyksystä taas näytti hyvältä, mutta sitten ihmeellisesti metsä ei oikein kiinnostanutaan, vaan Ronja mieluummin seurusteli ihmisen kanssa. Viikonloppuna sitten asia selvisi. Mittasin aluksi lämmön ja ajattelin, että kyseessä voisi olla jokin tulehdus, mutta lämmöt olivat normaalit. Sitten huomasin, että Ronjan nisät punoittavat ja kun kokeilin niin niistä herui maitoa. Siis Ronjalla on valeraskaus, todennäköisesti Viivin takia!

17.9. Mandin juoksut alkoivat ja astutusreissua suunnitellaan viikolle 39.

15.9. Pimu on alkanut osoittaa todellisia hirvikoiran merkkejä :) Tämäm syksyn ensimmäinen hirvihaukku kesti tunnin, joka oli ehkä Pimun elämänsä toinen haukku. Mutta entäpä sitten seuraava hirvityöskentely, siinä sitten riittääkin ihmettelemistä. Pimu aloitti haukun tiistai aamupäivällä klo 11.15 ja saatiin lopettamaan seuraavana aamuna n. klo 7.45. Pimu olisi kyllä jatkanut, mutta silloin oli jo pakko puuttua ja antaa kunnon karkko hirvelle ja houkutella Pimu jättämään työ kesken. Molemmat yritimme vuorotellen saada Pimua tulemaan haukulta, mutta ei siinä auttanut muuta kuin odotella. Pitkän haukkutyön jälkeen Pimun ääni katosi joksikin aikaa, mutta on palautumassa. Mielenkiintoinen syksy tulossa Pimun kanssa...

11.9. Olin hirvikokeessa tuomarina ja pääsin ensimmäistä kertaa haukulle ja näkemään hirven aivan läheltä. Haukussa oli nuori tappisarvi, joka tuli oikein kurkkaamaan puskan takaa, että keitäs sieltä tuleekaan. Haukussa ollut hirvi oli sen verran kesy, ettei karkonnut millään vaikka kuinka annoimme huutokarkkoja. Oli erittäin mielenkiintoinen päivä kaiken kaikkiaan.

4.9. Sara nousi agilityssä maxi3 -luokkaan ja voitti radan Joensuussa.

30.8. Jesselle tulossa jälkikasvua Hunajan -kenneliin. 

29.8. Kiira lähti kokeilulle Etelä-Pohjanmaalle hirvirikkaammalle alueelle.

22.8. Kesä alkaa olla lopuillaan ja odotamme innolla syksyä ja kuulumisia hrivikoirarintamalta sekä noutajien metsästyssaavutuksia. Elokuun 20. päivä on meille varsin odotettu päivä, sillä silloin alkaa sorsastus sekä hirvikoirien "koulutuskausi".   

Viivi on nyt tiineyden puolivälissä ja voi oikein hyvin. Näyttäisi hieman siltä kuin vatsan seutu olisi jo hieman pyöristynyt.

Sorsastus alkoi perjantaina ja Mandi pääsi uurastamaan koko päiväksi. Kiitos hienosta "työtilaisuudesta" kuuluu Jounille ja kumppaneille:) Täytyy sanoa, että kyllä Mandi kunnossa on, sillä sellaisen työpäivän jälkeen olisi kyllä näkynyt selvästi jos Mandi olisi toipilas leikkauksesta. Olemme todella tyytyväisiä ja onnellisia että saimme Mandin tervehtymään niin rankasta leikkauksesta.  Juoksuliikkeet eivät aivan ole samanlaiset kuin aikaisemmin, varsinkin kun Mandi spurttaa kovaan juoksuun, mutta muuten kaikki on entisellään.

Olemme päättäneet edetä uudelleen Mandin pentusuunnitelmissa. Mandi on tarkoitus astuttaa seuraavaan juoksuun. Mandin sulhanen tulee olemaan komea ja riistaviettinen Luigi . Mandilla oli juoksut tammikuun lopussa, joten juoksut voivat alkaa lähiaikoina.

Roxista on kehkeytynyt nuori neiti. Luonnetta Roxilla tuntuu olevan enemmän kuin Mandilla. Roxi on välillä varsin itsepäinen ja lujatahtoinen (olemme välillä vitsailleet , että se johtuu kielimuurista, sillä Roxi on norjalainen;)). Vaikka Roxi on lujatahtoinen niin on se myös oikein symppis -tyyppi. Mandi ei ole kosaan ollut sylikoira, mutta Roxi taasen on oikea sylikoira ja haluaisi tulla syliin useita kertoja päivässä... Roxi on varsin lupaava noutajanalku, sillä päivät se kantelee lelujaan (ja kaikki muukin tavara kelpaa). Noutotreeneissä on hieman ongelmana se, että Roxi omii damia itselleen. Luulen, että tämä johtuu siitä, että Roxi ja Mandi kisaavat leluilla ja kun toinen ottaa lelun niin toinen jahtaa saadakseen kiinni. Mandistakin nimittäin tuli pentu ja pehmolelut alkoivat kiinnostaa kun Roxi niillä leikkii.  Mielenkiinnolla kuitenkin odotamme Roxin kehitystä ja uskon että Roxin vahva luonne on vain eduksi.

14.8. Jesse sai Puolangan näyttelystä SERTin ja oli VSP.  Vilma Raisiossa ERI. Venku sai ERI ja oli PU3 sekä Jässi sai H.

18.7. Rysky sai Kuhmon mejäkokeesta VOI1 -tuloksen ja 48 pistettä.

22.6. Moni on varmaan jo odotellut päivityksiä...  ja kuvia uudesta tulokkaasta. 

Roxi siis kotiutui meille toukokuun lopussa. Pentu on aivan ihana:). Jännitin turhaan pitkää automatkaa, sillä Roxi viihtyi autossa todella hyvin eikä ikävöinyt ollenkaan. Mandilla oli pentuna auton kyydissä oksentelua, mutta Roxi ei onneksi oksentanut kertaakaan. Roxi on luonteeltaan iloinen, tasapainoinen ja rohkea sekä aika itsepäinen. Roxi on nyt löytänyt paikkansa laumastamme varsin nopeasti. Mandikin on hyväksynyt Roxin osaksi perhettämme ja turhat ärhentelyt ovat jääneet. Mandi on Roxin esikuva ja on ihana katsoa kun Mandi juoksee pihalla niin Roxi seuraa perässä. Energiaa Roxissa kyllä riittää, mutta onneksi asumme maalla ja Roxi voi olla vapaana pihalla. Tässä kuvia Roxista.

Kokeilimme hirvikoirille karhunrasvajälkeä eli vedetään karhun rasvalla jälki maahan ja katsotaan miten koira reagoi. Jotkut koirat pelkäävät jo rasvan hajua. No tietenkinhän siitä keksittiin että kokeillaanpas myös Roxille. Roxi haisteli hieman varovaiseti jälkeä mtta erittäin kiinnostuneena ja pienellä avustuksella Roxi pääsi rasvan luokse. Roxi ei ainakaan pelännyt karhun hajua vaan ahmaisi rasvapalasen vatsaansa;)

Wikin lonkka ja -kyynärkuvaustulos C/B ja 0/0. Kuvaustuloksesta tehdään valitus, sillä kuvannut eläinlääkäri oli arvioinut että lonkat olisivat A/lievä B. Katsotaan nyt millainen päätös sieltä sitten aikoinaan tulee.

30.5.Jesse sai  Haukiputaan näyttelystä ERI:n ja oli PU4.

23.5.Kiuruvedellä oli Mandin ensimmäinen mejäkoe sairauden jälkeen. Tulos VOI1 ja 47 pistettä! Aivan uskomaton suoritus, sillä emme oikein tienneet miten Mandi on palautuntut sairastelun jälkeen. Mutta nyt siis tiedämme, että jäljestys onnistuu. Lisäksi Rysky jäljesti todella hienosti ja sai  toisen AVO1 -tuloksen (48 pistettä), joten siiryy seuraavaksi VOI -luokkaan.

14.5-16.5. Järjestimme ensimmäisen Novamian -kennelin pentutapaamisen Tähti ja Jazz -pentueille. Sää suosi ja tunnelma oli leppoisa ja oli ihana tavata suurin osa kasvateistamme. Treenasimme viikonloppuna aika paljon ja oli mukava huomata että treenaaminen kiinnostaa. Kuvia laitan myöhemmin...

Samana viikonloppuna oli myös kokeita. Sara onnistui Kuopiossa agilitykokeessa ja sai maxiI -luokassa kaksi nollaa, joten siirtyy II-luokkaan (toivottavasti kirjoitin oikein, sillä agility on minulle aivan uusi laji ja termit vielä hakusessa).

Mandi ja Jesse olivat Nivalan nome -kokeessa. Molemmat saivat ALO0 -tuloksen. Mandi käy nyt liian kuumana riistaan ja palauttaessaan oli liian kovasuinen ja  tuomari keskeytti kokeen.  Jessellä oli kokeessa riistanpudotteluja.

9.5. Mandi jahtaa pikkulintuja entiseen malliin. Äkkikäännöksissä ja jarrutuksessa huomaa, ettei takajalatt vielä ole täysin palautuneet entiselleen sekä juokseminen on ajoittain jänislaukkaa. Mutta muuten Mandi on entisellään.


Käytin Mandia kolme kertaa hieronnassa ja siitä oli varmasti apua. Ensimmäisellä kerralla Mandin takajalkojen lihakset olivat tosi kireät.  Sain kuntoutusvinkiksi tikapuukävelyn (tikapuut laitetaan maata vasten ja koira kävelee tikapuiden yli ja joutuu nostamaan takajalkoja). Tämä varmasti oli hyvää treeniä ja Mandin oli pakko käyttää takajalkojaan kunnolla. Seuraavassa hieronnassa huomasi, että eri lihakset olivat kireällä. Kolmannella hierontakerralla takajalat eivät enää olleet kireät vaan selkälihaksissa tuntui selvää jännitystä. Edistystä on siis tapahtunut.

Jesse kävi silmäpeilauksessa ja silmät olivat terveet. Wiki on käynyt myös lonkkakuvissa ja terveeltä lonkat olivat näyttäneen, nyt odotamme virallista tulosta.

Sara sai 24.4. Pyhäjärven näyttelystä Vara-Sertin ja oli PN2. :)

Treenikausi on alkanut ja moni onkin jo todella innokkaasti aloittanut treenaamisen. Tällaisia kuvia on kiva saada.

Siitä pentukuumeesta en sitten päässyt eroon (en kyllä varsinaisesti yrittänytkään) ja nyt siis kolmen viikon päästä meille on tulossa tollerivauva Tollerricc -kennelistä Norjasta :) En muistanutkaan miten piinaavaa aikaa on odottaa pentujen syntymää ja tietoa siitä onko saamassa pentua...  Nyt innolla odotamme hetkeä kun pääsemme hakemaan tytön kotiin.

Tulevana viikonloppuna järjestämme ensimmäisen kerran pentutapaamisen tollerikasvateillemme. Tosi ihana nähdä lähes kaikki kasvattimme yhdessä.

6.3. Ensimmäiseksi Mandin kuulumiset. Leikkauksesta on nyt seitsemän viikkoa. Voisi sanoa että välillä parantuminen näyttää ottavan takapakkia ja välillä näyttää että kyllä Mandi siitä paranee. Itse olin niin hyväuskoinen ja ajattelin, että kun tyrä on leikattu niin Mandi liikkuu oitis paremmin. Mutta on muistettava että kyseessä on hermoihin kohdistunut paine ja se vie aikaa parantua ja olihan leikkaus kuitenkin aika suuri.

Leikkaushaava ei ole kipeä ja Mandi jo kellii selällään ja kiehnää selkää maata vasten. Muutenkin Mandi näyttäsi kivuttomalta ja se on todella ihana juttu. Kun päästin Mandin ensimmäsitä kertaa irti lepojakson jälkeen niin olin järkyttyä Mandin juoksutyylistä: Mansi loikki takajaloillaan kuin jänis ja näytti siltä kun Mandi olisi unohtanut miten oikein juostaan, mutta onneksi muisti on palautunut ja nyt juokseminen jo onnistuu, kunhan Mandi muistaa käyttää "kaasua" maltillisesti. Jos kuvailisin Mandin juoksemista jotenkin, niin, kun Mandi spurttaa ulkona vauhtiin, niin se näyttää samalta kun auton perä  lähtee liukkaalla kelillä luistoon, kunhan Mandi muistaa vähentää kaasua niin takapää oikenee... Siis ajoittain ei takajalat tottele entiseen malliin, mutta sehän ei Mandia näytä haittaavan ollenkaan vaan menohaluja piissaa. Huomaa, että takajalkojen lihakset eivät ole kunnossa vaan niissä on selvästi kankeutta ja kun käymme pidemmällä kävelylenkillä niin näyttää että loppumatkasta jalat ovat kuin puupökkelöt. Kyllähä lihakset ovat jo rapistuneet tässä ajassa ja nyt Mandi tarvitsee siis maltillisen kuntokuurin.

Sitten muita kuulumisia. Nanni kävi lonkkakuvissa ja tulos A/A.  Sara sai Kajaanin KV-tamminäyttelyssä Vara-Cacib ja oli PN3. Sissin pennut ovat jo puolen vuoden ikäisiä. Pennut ovat jo taitavia noutajanalkuja. Laitoin uusia kuvia  Jazz- pentuesivulle.

Itselläni meinaa pentukuume jyllää... Suunnitelmissa oli ottaa pikku-Mandi kasvamaan, mutta suunnitelmat muuttuivat ikävällä tavalla. Tiedän, että maltti on valttia....ja kyllähän Mandi voi vielä saada pentuja. Kysyin Mandin pennuttamisesta eläinlääkäriltä ja hänen mielestään ei ole estettä Mandin pennuttamiselle. Mandi pitää olla kaikin puolin kunnossa, jotta voin ajatella pennutusta. Täytynee ottaa disperiiniä jotta kuume laskee... onhan meillä näitä koiria.

26.1. Mandi siis leikattiin 15.1. perjantaina. Sain soiton eläinlääkäriltä perjantaiaamuna. Mandin selkää oli kuvattu uudestaan ja  tyrä oli painunut syvemmälle selkäytimeen, joten jatkoivat samalla nukutuksella leikkaukseen. Leikkauskohta on viimeisen rintanikaman ja ensimmäisen lannenikaman välistä. Odottavan aika oli todella pitkä, kun odottelimme tietoa leikkauksen onnistumisesta. Leikkaus oli kestänyt kolmisen tuntia. Leikkaus ei ollut niin helppo, sillä lääkäri oli joutunut katkaisemaan jonkun hermon ennen kuin pääsi leikkaamaan tyrää, sekä tyrä oli ollut tiukasti selkäytimessä. Toipuminen voi kuulemma kestää hieman kauemmin kun selkäydin joutuu koetukselle leikkauksessa. Muuten leikkaus oli sujunut hyvin. Lääkärin mielestä paranemisennuste on hyvä, sillä Mandilla oli vielä kipuaisti ja refleksit tallella ennen leikkausta.

Mandi pääsi kotiin lauantaina. Päivystävä eläinlääkäri oli aamupäivällä soittanut ja kertonut  että Mandi ei oikein vielä pysty pissaamaan, joten joutuu jäämään vielä tarkkailtavaksi. Viiden aikaan oli vierailuaika ja pääsimme katsomaan Mandia. Näky oli kyllä sydäntäriipaiseva, sillä Mandi uikutti ja läähätti stresssaantuneena häkissään ja kaiken lisäksi leikkaushaava oli yllättävän pitkä, joten turkkia oli pitänyt poistaa reilusti. Saimme Mandin mukaamme, sillä Mandi piristyi meidät nähtyämme ja suostui pissimään meidän kanssa ja osasin avustaa Mandia kävelyssä (Pyyhe laitetaan vatsan alta ja kannatellaan pyyhkeellä takapäätä.). Lähdimme kotimatkalle onnellisin mielin, mutta kuinkas sitten kävikään. Autosta hajosi vesipumppu Vierumäen kohdalla. Siis kello oli silloin n. 21.00, joten hieman aluksi huolestutti miten siitä jatketaan. Hyvää tuuriakin oli, sillä auto hajosi n. 15 km päästä setäni luota. Soitto sedälle ja saimme auton hinattua korjaamolle. Jouduimme lainaamaan sedän autoa, jotta pääsimme jatkamaan kotiin. Siinä aamuviiden aikaan sunnuntaina sitten olimme vihdoin kotona. Kyllä elämä sitten välillä koettelee. 

Tänään Mandilta poistettiin tikit ja haava on parantunut todella hienosti. Mandi on tällä hetkellä vielä toipilas, nimittäin kolme viikkoa leikkauksesta pitää käyttää ulkona hihnassa ja vain tarpeiden tekemisen ajan. Lepojaksoa seuraavan kolmen viikon aikana siirrytään pikkuhiljaa normaaliin elämään. Mandilla on palautuntut takajalkoihin asentotuntoreaktiot, jotka puuttuivat täysin ennen leikkausta. Mandi kävelee jo aika hyvin. Äkkinäiset liikkeet eivät vielä onnistu ja takajalat ovat vielä hieman kankeat. Tärkeintä on nyt tällä hetkellä se että Mandi on pirteä ja reipas ja elinvoimainen. Ulkona energiaa olisi jo lintujen jahtaamiseenkin, mutta nyt on vain Mandin maltettava olla lomalla.



Kiitokset kaikille kannustavista viesteistä ja soitoista:)  Kiitokset myös lastenhoitajille, koiranruokkijoille, kissanhoitajalle, autonlainaajille.... siis kun meidän perheessä tulee lähtö jonnekkin, niin melkein koko kylä joudutaan kutsumaan apuun:) Tämä aika on ollut yllättävän rankkaa niin henkisesti kuin fyysisesti, sillä univelkaa tuli roppakaupalla. Nyt ajattelemme positiivisesti ja uskomme Mandin parantuvan.

14.1. Murheellisia uutisia. Mandi sairastui/loukkaantui viikko sitten perjanataina. Mandi käveli selkä köyryssä ja kun olin alkamassa tutkimaan Mandia niin Mandi vinkaisi jo minun lähestyessä. Käytin heti eläinlääkärillä tutkittavana, mutta mitään varsinaista vikaa Mandista ei löytynyt. Kuitenkin varmuuden vuoksi aloitimme Mandille antibioottikuurin ja kipulääkityksen. Oireet pahenivat viikolopun aikana, sillä Mandin takajalkojen toiminta ei ollut normaalia. Maanantaina kävely alkoi olla jo todella huteraa ja Mandi liikkui vain pakolliset ulkoilukäynnit. Tiistaina käytin Mandin Iisalmessa pieneläinklinikalla röntgenkuvauksessa ja eläinlääkäri suositteli magneettikuvauksia, sillä eläinlääkärillä oli vahva epäilys, että kysessä on selän välilevytyrä.  Mandi sai onneksi heti keskiviikoksi ajan magneettikuvauksiin Helsingin yliopistolliseen eläinsairaalaan. Kuvaus  vahvisti eläinlääkärin epäilyn. Mandilla todettiin välilevytyrä. Tyrä painaa selkäytimeen ja aiheuttaa takajalkojen toimimattomuutta. Jouduin jättämään Mandin raskain mielin eilen sairaalaan tarkkailtavaksi ja ajamaan kotiin ilman koiraa:( Vaikka Mandi on varmasti hyvässä hoidossa, niin silti on surullista että Mandi joutuu kärsimään siellä oudossa paikassa ilman omaa perhettä. Huomenaamulla on Mandlla leikkaus edessä. Nyt vain toivomme että leikkaus onnistuu ja saamme eloisan tollerimme takaisin piristämään päiväämme.

Viikonloppuna oli täällä Pyhäjärvellä ryhmänäyttely. Ilmoitin Mandin, sillä tiesin että näyttelyyn tulisi Mandin kolme pentua. Olikin todella onnistunut päivä. Nanni ja Jesse saivat EH:n , molempien arvostelut olivat varsin hienot. Sissi sai ERI, PN3 ja Vara-SERT. Mandi -mamma oli ROP ja kaiken kruunasi Mandin RYP-2 -sijoitus ryhmäkehässä!

Ja miten kaikki sitten menikään..... Olimme päättäneet jo ennen näyttelypäivää, että treenaamme riistalla näyttelyn jälkeen. Mandin ROP -saavutus hieman muutti suunnitelmia. Päätimme treenata ennen ryhmäkehiä. Treenissä Sissi ei oikein innostunut variksesta, mutta kania kantoi jo lyhyen matkan. Jesseä kiinnosti varikset ja pienen innostamisen jälkeen variksen noutaminen jo onnistui. Kanin kantaminen ei heti Jesseä kiinnostanut (oli muut metkut mielessä), mutta onneksi järki voitti hormoonit ja kani lopulta palautui ohjaajalle. Olihan se henkisesti rankkaa nuorille koirille, sillä ensin oli ollut näyttely, mutta varsin energisiä molemmat olivat. Mandille teimme hakuruudun ja täytyy itsekin sanoa, että Mandi selviytyi siitä mallikkaasti.

Niin siitä näyttelystä vielä. Kun olimme lähdössä takaisin näyttelypaikalle, niin auto ei lähtenytkään käyntiin. Soitin tutulle, että milloinkahan ne ryhmäkehät alkavat. Vastaus oli: esiarvostelu meneillään, jos tulet nopeasti niin kerkeät. Pienen tuumailun jälkeen, mennäkkö vaiko eikö mennä... keretäänkö vaiko eikö... lopulta päätin, että ainahan voi yrittää. Pääsimme Jessen porukoiden kyydillä näyttelypaikalle ja juoksin kehään. Eikä siinä kaikki, olin ollut siinä käsityksessä, että Mandi oli minulla hihnassa, hieman ihmettelin jossakin vaiheessa, että kovin kepeältä hihna tuntuu... Pääsin lopulta kehään ja rivistöön kun huomasin, että Mandi oli tottelevaisesti seurannut minua ilman hihnaa... olisi se ollut varsin noloa seisoa siinä ilman koiraa. Kehä alkoikin heti meidän saavuttua. Ja hienostihan siinä sitten kävi, sillä Mandi sijoittui ryhmän kakkoseksi. Mandi sai todella ison pokaalin Keski-Suomen kennelpiiriltä :) :) Mitäpä muuta voisi tästä sanoa  kuin huumoria kehään... 


6.4. Saran lonkka- ja kyynärtulos: lonkat B/A ja kyynärät 0/0 :)