Talven mittaan alkoi pakkanen helpottamaan ja minuakin kävivät laumani vanhat kamut, jotka olivat minulle kyllä ihan uusia tuttavuuksia.

Vilman, Marin ja Oton kanssa käytiin katsomassa Ressua.

Sitten ne veivät minut karmean katin selkään.

Koko talven isäntäväkeni on puhunut, että minua katsomaan tulee yksi kaunis vesikoiratyttö. Väittävät vielä ettei minua olisi heillä jos eivät olisi tavanneet tätä neitokaista. Pötyä, sanon minä. Totta kai minä olisin kotonani, missä muualla ?!?!

Ylivieskan näyttelypäivänä hän sitten tuli meille.

Tässä minä vähän pidän kuria tuolle vieraalle. Ai, pitääkö teille näyttää, minkälainen otus se on.

Tämän verran annan nähdä. Vai haluatte kokonaan ? Olkoon sitten.

Onhan tuo ihan nätti. Ja miten sosiaalinen, ymmärsi minuakin heti. Ja niin hyvätapainenkin - tulisi varmaan hyvä miniä emännälleni sitten kun alan niitä asioita miettimään. Tuosta Zorrazon Milizzasta.

PALAA KLIKKAAMALLA 'Pienenä poikana -sarja'-nappia tai valitse selaimen 'Edellinen'