Siperianhuskyn Rotumääritelmä

Siperianhuskyn rotumääritelmän suomennos
Alkuperämaa: Yhdysvallat Siberian Husky nro 270 FCI:n ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset tyypit (alaryhmä 1) (hyväksytty FCI 2.2.1995, käännös SKL-FKK 23.10.95)
KÄYTTÖTARKOITUS: Rekikoira
YLEISVAIKUTELMA:
Siperianhusky on keskikokoinen, nopeasti ja keveästi liikehtivä käyttökoira, jonka liikkeet ovat vapaat ja joustavat. Sen kohtuullisen tiivis runko, tiheä karvapeite, pystyt korvat ja tuuheakarvainen häntä viittaavat rodun pohjoiseen alkuperään. Sen luonteenomainen liikunta on sulavaa ja ilmeisen vaivatonta. Se työskentelee alkuperäisessä tehtävässään valjaissa erittäin kyvykkäästi, vetäen kevyttä kuormaa kohtalaisella nopeudella pitkiä matkoja. Voiman, nopeuden ja kestävyyden tasapaino näkyy rungon mittasuhteissa ja rakenteessa. Urokset ovat urosmaisia, mutta eivät koskaan karkeita, nartut narttumaisia, olematta kuitenkaan rakenteeltaan heiveröisiä. Hyvässä kunnossa oleva, kiinteä- ja hyvälihaksinen siperianhusky ei ole ylipainoinen.
MITTASUHTEITA:
Sivusta katsoen rungon pituus mitattuna olkanivelestä istuinluun kärkeen on hieman säkäkorkeutta suurempi.
KÄYTTÄYTYMINEN / LUONNE:
Ystävällinen ja lempeä, mutta myös valpas ja seurallinen. Rodulla ei ole vahtikoiran omistushalua, se ei ole liian epäluuloinen vieraita kohtaan eikä tappelunhaluinen. Täysikasvuinen koira voi olla jossain määrin pidättyväinen ja omanarvontuntoinen. Sen älykkyys, käsiteltävyys ja innokkuus tekevät siitä miellyttävän seuralaisen ja työskentelyhaluisen käyttökoiran.
PÄÄ
ILME:
Valpas, mutta ystävällinen ja tarkkaavainen, jopa ilkikurinen.
KALLO:
Keskikokoinen ja suhteessa runkoon, päälaki hieman pyöristynyt. Kallo kapenee leveimmästä kohdasta silmiä kohden.
OTSAPENGER:
Selvästi erottuva. Kuononselkä on suora otsapenkereestä kuonon kärkeen asti.
KIRSU:
Harmailla, ruskeansävyisillä ja mustilla koirilla musta, kuparinvärisillä koirilla maksanruskea. Puhtaanvalkoisilla koirilla kirsu voi olla lihanvärinen. "Lumikirsu" vaaleanpunaisin merkein on sallittu.
KUONO-OSA:
Keskipitkä, etäisyys kuonon kärjestä otsapenkereeseen sama kuin etäisyys otsapenkereestä niskakyhmyyn. Kuono on keskileveä kaveten vähitellen kirsua kohti, kuononkärki ei ole terävä eikä neliömäinen.
HUULET:
Hyvin pigmentoituneet ja tiiviit.
PURENTA:
Leikkaava purenta.
SILMÄT:
Mantelinmuotoiset, kohtalaisen kaukana toisistaan ja hieman vino- asentoiset. Silmät voivat olla väriltään ruskeat tai siniset, keskenään eriväriset tai sekaväriset silmät sallitut.
KORVAT:
Keskikokoiset, kolmion muotoiset, lähellä toisiaan ja korkealle kiinnittyneet. Paksut, tiheäkarvaiset, takaosastaan hieman kaartuvat, tanakasti pystyssä, kärjet hieman pyöristyneet ja suoraan ylös suunnatut.
KAULA:
Kaula keskipitkä ja kaartuva, koiran seistessä ylväästi ylhäällä kannettu. Koiran ravatessa kaula ojentuu eteen siten, että pään asento on hieman edempänä.
RUNKO
YLÄLINJA:
Selkälinja on vaakasuora säästä lantioon.
SELKÄ:
Suora, vahva ja keskipitkä, ei lyhyt ja tukeva, eikä notko mikä johtuu liiasta pituudesta.
LANNE:
Kiinteä ja hoikka, rintakehää kapeampi.
LANTIO:
Hieman viisto, mutta ei koskaan niin jyrkkä, että se rajoittaisi takaraajojen työntöä.
RINTAKEHÄ:
Syvä ja vahva, mutta ei liian leveä. Syvin kohta on kyynärpäiden tasalla heti niiden takana. Kylkiluut kaartuvat hyvin selkärangasta lähtien, mutta kaarevuus vähenee kyljissä mahdollistaen vapaat liikkeet.
ALALINJA:
Vatsaviiva hieman kohoava.
HÄNTÄ:
Tuuheakarvainen ja ketun hännän muotoinen. Hännän kiinnityskohta on aivan selkälinjan tason alapuolella. Tarkkaavaisen koiran hännän asento on tavallisesti selän päällä kauniilla sirpin muotoisella kaarella. Koholla oleva häntä ei kierry rungon kummallekaanpuolelle eikä makaa litteästi selkää vasten. Koiran ollessa levossa on normaalia, että häntä riippuu. Hännän karvapeite on keskipitkää ja suunnilleen saman pituista yläpuolella, sivuilla ja alapuolella, jolloin häntä muistuttaa pyöreää harjaa.
ETURAAJAT
YLEISVAIKUTELMA:
Seisovan koiran raajat ovat edestä katsottuna kohtuullisen etäällä toisistaan, yhdensuuntaiset ja suorat. Luusto on luja, ei koskaan raskas. Kyynärpää sijaitsee hieman ylempänä kuin säkäkorkeuden puoliväli. Eturaajojen kannukset voidaan poistaa.
LAVAT:
Taakse sijoittuneet ja viistot. Hyvin kehittyneet lihakset ja jänteet kiinnittävät lavat tiiviisti rintakehään.
OLKAVARRET:
Suuntautuvat taaksepäin olkanivelestä kyynärpäähän, eivätkä koskaan ole kohtisuorassa alustaan nähden.
KYYNÄRPÄÄT:
Tiiviisti rungon myötäiset, eivät sisä- eivätkä ulkokierteiset.
RANTEET:
Voimakkaat ja joustavat.
VÄLIKÄMMENET:
Sivusta katsottuna hieman viistot.
KÄPÄLÄT:
Soikeat, mutta eivät pitkät, keskikokoiset ja tiiviit. Varpaiden ja päkiöiden välit ovat tiheäkarvaiset. Päkiät sitkeät ja paksut. Koiran seistessä vapaasti käpälät eivät käänny sisään- eivätkä ulospäin.
TAKARAAJAT
YLEISVAIKUTELMA:
Takaa katsottuna koiran seistessä takaraajat ovat kohtuullisen etäällä toisistaan ja yhdensuuntaiset.
REIDET:
Lihaksikkaat ja voimakkaat.
POLVET:
Hyvin kulmautuneet.
KINTEREET:
Kinnerkulma selvä. Kinner matala. Mahdolliset kannukset tulee poistaa.
KÄPÄLÄT:
Kuten etukäpälät.
LIIKKEET:
Luonteenomainen liikunta on sulavaa ja ilmeisen vaivatonta. Koira liikkuu nopeasti ja keveästi. Näyttelykehässä se tulisi esittää talutin löysänä, kohtalaisen nopeassa ravissa, jolloin eturaajojen pitkä askel ja takaraajojen hyvä työntö tulevat esiin. Edestä katsottuna koiran kävellessä käpälät eivät astu samalle linjalle, mutta nopeuden lisääntyessä käpälät vähitellen siirtyvät lähemmäksi toisiaan, kunnes päkiät astuvat rungon pituusakselin alla olevalle linjalle. Kun käpälien jäljet yhtyvät, etu- ja takaraajat liikkuvat suoraan eteenpäin, kyynärpäät tai polvet eivät käänny sisään eivätkä ulos. Kumpikin takaraaja astuu samaan kohtaan kuin samanpuoleinen eturaaja. Koiran liikkuessa selkälinja pysyy kiinteänä ja tasaisena.
KARVAPEITE
KARVA:
Kaksinkertainen ja keskipitkä. Koira vaikuttaa tiheäturkkiselta, mutta karvapeite ei ole koskaan niin pitkä, että selvät ääriviivat häviäisivät. Pohjavilla on pehmeää ja tiheää sekä tarpeeksi pitkää tukemaan peitinkarvaa. Peitinkarva on suoraa ja melko rungonmyötäistä, ei koskaan karkeaa eikä ulospäin törröttävää. On huomattava, että pohjavillan puuttuminen karvanlähtöaikoina on normaalia. Siistimmän vaikutelman aikaansaamiseksi on sallittua trimmata viiksiä sekä karvaa varpaiden väleistä ja käpälien ympäriltä. Karvapeitteen trimmaaminen muista kohdista ei ole sallittua ja trimmattu karvapeite on vakava virhe.
VÄRI:
Kaikki värit mustasta puhtaan valkoiseen ovat sallittuja.Monenlaiset merkit päässä ovat yleisiä, mukaanluettuna monet huomiota herättävät kuviot, joita ei esiinny muissa roduissa.
KOKO JA PAINO
SÄKÄKORKEUS:
Urokset 53-60 cm (21-23,5 tuumaa) ja nartut 51-56 cm (20-22 tuumaa).
PAINO:
Urokset 20-27 kg (45-60 paunaa) ja nartut 16-23 kg (35-50 paunaa). Paino on suhteessa korkeuteen. Yllämainitut mitat ovat korkeuden ja painon ylä- ja alarajat, eikä kumpaakaan äärimmäisyyttä tulisi asettaa etusijalle.
On virhe, jos koira antaa vähääkään liian raskasluustoisen tai ylipainoisen vaikutelman.
TIIVISTELMÄ:
Tärkeimmät rotuominaisuudet ovat keskikokoisuus, kohtuullinen luusto, tasapainoiset mittasuhteet, vapaat ja vaivattomat liikkeet, oikeanlaatuinen karvapeite, rodunomaiset pää, korvat ja häntä sekä hyvä luonne.
Raskasluustoisuus, ylipainoisuus, rajoittuneet tai kömpelöt liikkeet, pitkä- tai pörrökarvaisuus ovat virheelliset. Siperianhusky ei koskaan vaikuta niin raskaalta tai rotevalta, että se toisi mieleen kuormajuhdan, eikä niin kevyeltä ja heiveröiseltä, että se toisi mieleen pikajuoksijan. Molemmat sukupuolet antavat erittäin kestävän vaikutelman. Myöskään yleiset rakennevirheet eivät ole toivottuja, vaikka niitä ei ole tässä erikseen mainittu.
VIRHEET:
Kaikki poikkeamat edellämainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuna virheen vakavuuteen.
PÄÄ:
Liian kömpelö, raskas tai liian kevyt.
OTSAPENGER:
Liian vähäinen.
KUONO:
Liian suippo, liian karkea, liian lyhyt tai liian pitkä.
PURENTA:
Muu kuin leikkaava.
SILMÄT:
Liian vinot tai liian lähekkäin olevat.
KORVAT:
Liian suuret suhteessa päähän, haja-asentoiset tai eivät tanakasti pystyssä.
KAULA:
Liian lyhyt ja paksu tai liian pitkä.
RINTAKEHÄ:
Liian leveä, tynnyrimäinen, liian litteä tai heikko.
SELKÄ:
Heikko, notko tai köyry, laskeva selkälinja.
HÄNTÄ:
Selkää myötailevä, tiukasti kiertynyt, liian liehuvakarvainen, liian alas tai liian korkealle kiinnittynyt.
ETURAAJAT:
Liian raskas luusto.
Edestä katsottuna liian kapea tai liian leveä rinta.
LAVAT:
Pystyt tai löysästi kiinnittyneet.
RANTEET:
Heikot.
KYYNÄRPÄÄT:
Ulkonevat.
KÄPÄLÄT:
Pehmeät tai haravarpaat. Liian suuret ja kömpelöt tai liian pienet ja hennot käpälät, käpälälien sisä- tai ulkokierteisyys.
TAKARAAJAT:
Suorat polvikulmaukset, pihtikinttuisuus, liian kapea tai liian leveä takaosa.
LIIKKEET:
Lyhyet, hypähtelevät, epävakaat askeleet.
Kömpelöt tai keinuvat liikkeet.
Ristiinastunta, vinot liikkeet.
KARVAPEITE:
Pitkä- tai pörrökarvaisuus. Karhea tai silkkimäinen karvanlaatu. Muualta kuin edellä mainituista kohdista trimmattu karvapeite.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET:
Urokset yli 60 cm ja nartut yli 56 cm.
HUOM:
Uroksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespusseihin.

--------------------------------------------------------------------------------

Siperianhuskyn rotumääritelmän selitykset
SEPP-testi / tarkennettu epävirallinen rinnakkaisrotumääritelmä laatineet: Roland "Doc" Lombard DrVetMed; Charles Belford, DrVetMed; Rickhard Moulton ja Vincent Buoniello (ulkomuototuomari) - Lorna Demidoff (Monadnock-kennel) Historialliset lähteet: Bogoras, Jochelson
YLEISVAIKUTELMA
Pyrkimys keskikokoon, joustavaan liikuntaan, voiman, nopeuden ja kestävyyden tasapainoon sekä molempien sukupuolien kyvykkyyteen toimia rekikoirina, osoittaa että koiran alkuperäinen tehtävä oli kyetä sisukkaasti vetämään keveää ( = noin puolet koiran omasta painosta ) kuormaa aina liki 160 km/pvä. Sitä ei siten ole tarkoitettu vain pikamatkalle tai raskaan kuorman vetoon. Mikä tahansa rakenteen jykevyys yhtälailla kuin ylijalous olisi täten rajoite kestävyyden, nopeuden ja voiman tasapainolle.
Siperianhuskyjen rakenne vaihtelee suhteellisen tiiviistä (compact), muttei koskaan raskas (cobby) melko linjakkaisiin (rangy). Kaikissa rakennetyypeissä luuston täytyy olla keskivahva ja suhteessa koiran kokoon.
LUONNE
Luonne on erittäin tärkeä osa-alue siperianhuskylla. Aggressiivinen koira ei ole ryhmään eikä valjakkotyöskentelyyn soveltuva. Koska siperianhusky on rekikoira, pitäisi pienintäkin oiretta tappelunhalun tai hyökkäävyyden suuntaan tuomita mitä ankarimmin. On väitetty, että tsuktsien koirat olivat tappeluiden välttämiseksi usein kastroituja mutta tulkinta on väärä. Kastroitu koira, jolla on alentunut aineenvaihdunta tarvitsee vähemmän ruokaa. Kastroiminen myös varmisti, että vain luonteeltaan parhaat (johtaja)koirat saivat jatkaa sukua.
Koiraa tulisi voida vaikeuksitta siirtää valjakosta toiseen.
PÄÄ
Koko, rungon mittasuhteet, turkinlaatu sekä pään piirteet ovat tärkeitä rotuominaisuuksia puhdasrotuiselle koiralle. Usein väitetään, että pään jalostaminen on vain esteettistä hömppää ja sillä ei ole mitään tekemistä rodun käytön kannalta. Tämä ei ole täysin totta. Käytännön tiede on osoittanut, että hyvin kehittynyt otsapenger ja pitkähkö kuono antavat nenän onteloille erittäin suuren tilan, jolloin sisäänhengitetty kylmä ilma lämpiää tarpeeksi ja suojaa täten arkoja silmien ja aivojen rakenteita, samalla se toimii tehokkaana jäähdyttimenä koiran työskennellessä. Kyky työskennellä suu suljettuna estää osaltaan keuhkoja saamasta kylmää.
Mantelinmuotoiset silmät ovat useimmilla villeillä koiraeläimillä ja ne ovat myöskin edullisimmat ja parhaiten suojatut vammoilta ja viimalta.
Voidaan myös osoittaa, että keskikokoinen, pysty ja hieman pyöristynyt korvan malli on vähemmän altis kylmälle, kuin suuri tai luppakorva. Leikkaava purenta on normaali koiraeläimen purenta.
Voidaankin todeta, että ainoastaan silmien lievä vino-asentoisuus ja korvien korkea asento ovat ainoat esteettisyyteen viittaavat. Koska suurimmalla osalla ensimmäisistä Siperian tuonneista kuitenkin oli nämä piirteet, voidaan niitä pitää erittäin perusteltavina. Samalla nämä piirteet erottavat siperianhuskyn "serkuistaan" alaskanmalamuutista, samojedinkoirasta ja grönlanninkoirasta. Siperianhuskyn ilme on valpas, ystävällinen jopa ilkikurinen. Raskas syvä pää voi olla vaikuttava ja kevyt elegantti mutta kummankaan ilme on tuskin ilkikurinen.
KAULA
Kaula tasapainottaa liikettä. Liikkeessä pystyssä kannettu kaula aiheuttaa lyhyet, sidotut liikkeet, ja viittaa suoraan lapaan.
RUNKO
"Selkä suora ja vahva, selkälinja suora" on vaikutelma, joka tulee saada kun koira liikkuu, jolloin selkälinja pysyy tasaisena ja kiinteänä. Itse asiassa selkäranka kaartuu hieman ennen lannetta, jolloin säkä on hieman korkeammalla kuin lantio. Lievä kaarevuus, joka sijoittuu lantion ensimmäisen kolmanneksen kohdalle (wheelback) on selkärangan voimalle ja kestävyydelle välttämätön. Tämä pyöreys on myös tärkeä energian siirrolle ja säästölle. Noin 30 - 35 ° kulma vastaa lähinnä voiman, nopeuden ja kestävyyden vaatimuksia.
RINTAKEHÄ
Kestävyyttä vaadittaessa on rintakehän syvyys erittäin tärkeää, mutta leveys ei tällöin saa olla jalkojen välissä. Tila elintärkeille elimille saadaan rintakehän pituudesta ja syvyydestä, ei leveydestä. Pitkä rintakehä aiheuttaa suhteessa lyhyehkön lanneosan, mutta lanteen liika lyhyys taas liikkeiden jäykkyyttä.
Täten hieman pitempi lanneosa on parempi kuin hieman liian lyhyt.
HÄNTÄ
Usein sanotaan ettei koira juokse hännällään, mutta kun lantion asento vaikuttaa suuresti hännän kiinnitykseen ja lantion asennolla on suuri vaikutus koiran liikkeisiin, ei häntääkään voi pitää pelkkänä koristeena. Oikein asettunut häntä viittaa lantion oikeaan asentoon ja koiralla, jolla on hyvät liikkeet on useimmiten myös hyvä hännän kiinnitys ja kanto. Usein koholla oleva häntä liittyy myös koiran mielialaan, tarkkaavainen koira pitää häntäänsä koholla, kun taas liikkeessä häntä tavallisesti myötäilee tasapainottaen askellusta. Koira, joka työskennellessään pitää häntää koholla ei todennäköisesti tee kovastikkaan töitä.
Karvoituksen pituus taas viittaa oikeaan turkinlaatuun. Pitkät karvajouhet kesäturkkisella koiralla viittaavat liian pitkään turkinlaatuun (woolie), mikä ei ole toivottavaa.
RAAJAT
Siperianhuskyn eturaajojen väli ei saa olla olla liian leveä (liika leveys viittaa tynnyrimäiseen tai liian leveään rintakehään, joka estää eturaajojen vapaata liikettä).
Raajojen pituuden ollessa hieman yli puolet koiran säkäkorkeudesta (55%) ja kyynärpään sijoittuessa hieman yli puolenvälin viittataan jälleen optimaaliseen nopeuteen, voimaan ja kestävyyteen.
Mikä tahansa pitempi viittaisi sprintteriin, mikä tahansa lyhyempi olisi liian hidas ja jäyhäliikkeinen.
Lavan tulisi olla noin 30-40 ° kulmassa. Mikään ei ole parempi indikaattori kuin lavan asento. Taakseasettunut viisto lapa on joustavin liikkeessä. Suora lapa ja olkavarsi ovat kovasti energiaa kuluttavia. Lapaluun, olkavarren, lantion ja reisiluun tulisi olla yhtäpitkät ja tasapainossa.
Sivusta katsottuna välikämmenet ovat hieman viistot, noin 10-15 asteen kulmassa. Joustavat rannenivelet ja väli-kämmenet estävät tehokkaasti vammautumista kovalla uralla ja ovat tärkeät myös liikkeen keveydelle ja sulavuudelle.
Usein koira, jolla on hyvä etuosa kääntää seistessään tassuja hieman ulospäin (n.10 astetta), jolloin vauhdissa tempon lisääntyessä ja raajojen siirtyessä lähemmäksi tasapainopistettä rungon keskiviivan alle, liikkeen aiheuttama rasitus kohdistuu kahdelle keskimmäiselle varpaalle, jolloin liikunta on tehokkainta. Itse asiassa koirat, joilla on tassut seistessä aivan suoraan eteenpäin, pyrkivät kääntämään ne vauhdissa sisäänpäin (toe-in). Käpälien sitkeys ja paksuus estävät tehokkaasti vammautumissia ja ontumisia.
Takaosallaan koira kehittää voimaa. Nopeimmilla eläimillä on korkea kinner, joka kehittää suurimman eteen-päin vievän nopeuden, kun taas matala kinner tarvitsee vähemmän energiaa ja on siten kestävämpi.
Reiden lihaksiston kehittyneisyys ja hyvä kulmautuminen polvissa ja kintereissä viittaavat voimaan ja voiman siirtoon.
LIIKKEET
Kaikki viittaa jälleen voiman, nopeuden ja kestävyyden tasapainoon ja pieneen energian kulutukseen. Etu- ja takaosien kulmauksien tasapaino on avain väsymättömään ja kestävään liikuntaan. Oikein kulmautunut koira pyrkii saavuttamaan liikkeen tasapainon ja tehokkuuden siirtämällä raajansa rungon pituusakselille.
Virheellinen kulmautuminen, tasapainottomuus ja ylipainoisuus aiheuttavat tehottomat ja väsyttävät liikkeet. On muistettava, että rotumääritelmän mukaan voiman, nopeuden ja kestävyyden tasa-painoa ilmentää koira, joka on "nopeasti ja keveästi liikehtivä" ja "jonka liikunta on sulavaa ja ilmeisen vaivatonta". Kommentti "tuo koira kykenee vetämään rekeä!" sanotaan aivan liian usein koirasta, joka on raskasluustoinen, vahva ja suurilihaksinen ja joka vain liikkuessaankin näyttää vetävän 90 kg:n kuormaa.
KARVAPEITE
Siperianhuskyn turkki on ainutlaatuinen arktisten rotujen joukossa. Sekä alaskanmalamuutilla että samojedilla on pitempi ja pörröisempi turkki.
Ero johtuu pääasiassa alkuperäisten koirakantojen elinalueiden sääoloista. Pitkään ja tuuheaan turkkiin muodostuvat lumi- ja jääkokkareet olivat vaara hengissä pysymiselle ankarissa tuiskuisissa sääolosuhteissa. Koillis-Aasian koirien turkit olivat täten kehittyneet ihonmyötäisiksi ja hieman rasvaisiksi vastustamaan jään muodostumista. Pientä variaatiota turkin pituudessa on rodun eri yksilöillä, kuitenkin siten etteivät koiran sulavat linjat hämärry ja turkinlaatu on oikea.
Varsinkin uroksilla on usein kaulan ja säkän seudulla tuuhea "kaulus" talviturkissa. Keskimääräinen turkin pituus on n. 2-7cm. Trimmaus on ehdottomasti kiellettyä, jotta turkin luonnollisuus säilyisi.
VÄRIT
Kaikki värit ja väriyhdistelmät sallittuja. Siperianhuskylla on aina esiintynyt epäsymmetrisiä kuviointeja eikä ne ole virheellisiä. Ihmissilmää tuntuu kuitenkin, - ikävä kyllä - miellyttävän enemmän symmetria kuin epäsymmetria. Värillä ei ole mitään merkitystä siperianhuskylle ja on sen ominaisuuksista tärkeysjärjestyksessä viimeisellä sijalla, eikä mitään väri diskriminointia saa esiintyä. Joskus koira voi vaikuttaa epäedulliselta värinsä puolesta, mutta muut koiran ominaisuudet täytyy aina asettaa arvoasteikossa etusijalle.
KOKO
Koko on siperianhuskylla keskeinen ominaisuus rakenteen toimivuudelle. Määritelmää pienemmältä koiralta puuttuisi tarvittavaa voimaa, kun taas suuremmalta puuttuisi kestävyyttä ja nopeutta. Koon variaatiot täytyy sallia, mutta kumpaakaan ääripäätä ei saa asettaa toista paremmaksi, sillä pyrkimys keskikokoon tulisi olla ohjenuorana.
Siperianhusky on kokoonsa nähden suhteellisen kevyt koira ja tästä koon ja painon suhteesta johtuen se on säästynyt monilta saman korkuisten, mutta painavampien koirien luusto- ja nivelsairauksilta. Luuston lujuus on osoitus nopeuden, voiman ja kestävyyden tasapainolle. Siperianhuskyn luusto on koiran kokoon nähden huomattavasti kevyempi kuin alaskanmalamuutin.
Suhteessa koiran kokoon siperianhuskyn luustoa voidaan verrata collien, dobermannin tai länsisiperianlaikan luustoon.