Kuvien alla juttua koiristamme.
Etsimme pitkään koirarotua joka olisi sopivasti vahtiva ja kuitenkin mukava perhekoira. Yhtenä toiveena oli myös, että se tulisi hyvin toimeen ulkona joka säällä. Netin kautta löysimme Owczarek Podhalanskit ja kasvattajien luona tutustuttuamme rotuun, päätimme että tämä on meidän rotu. Omat valkoturkkimme ovat ihanan persoonallisia koiria ja rotu on meille juuri sopiva. Päivääkään ei ole rotuvalintaa tarvinnut katua.
Kaikki kolme podhalanskiamme elelevät sulassa sovussa keskenään. Taru on vanhimpana joukon johtaja. Kaikki ovat helposti käsiteltäviä sekä sosiaalisia ihmisiä ja muita eläimiä kohtaan. Ne nauttivat kaikesta yhdessä tekemisestä ja päivän touhuissa mukana olemisesta.
Päivän kohokohtia ovat aamu- ja iltalenkit. Silloin on ihanaa juosta lujaa pitkin läheisiä peltoja ja metsiä. Ihmisten liikkeitä seurataan kuitenkin tarkasti ja aina kaikki mennään samaan suuntaan.
Vahtihommat hoidetaan yhteistuumin. Kaikkia pihaan tulijoita tervehtii tomera haukkukuoro. ;) Haukkumisessa on selkeä sävyero riippuen siitä, onko tulija tuttu vai tuntematon. Taru vanhimpana ei aina viitsi vaivautua haukkumaan tuttujen liikkuessa. Vilkaisu kopin ikkunasta riittää.
Jokaisella koiristamme on hauskoja persoonallisia erityispiirteitä. Kekseliäisyyttä löytyy... Erään kerran talvella Tatran vuoristokoiramme harrastivat sikalan katolla kävelyä. Katolta tippuneen lumen kautta koirat olivat päässeet katolle. Vuoristokoiran päätä ei huimaa viiden metrinkään korkeus. Peltikaton harjannetta pitkin kävellessä näkee kauas. =) Katolla voi jopa ottaa pienen leikkimatsin. Vaikka homma koirista näytti olevan hauskaa, kulkuyhteys katolle katkaistiin turvallisuussyistä. =)