2004

25.10.2004
Käytimme Japea ja Lentoa Oulussa klinikassa, koska molemmat ovat olleet niin tukkoisia koko syksyn. Reissu meni muuten hyvin, saatiin lääkkeet ja hevoset käyttäytyivät erittäin hyvin, mutta paluumatkalla Ruukin ja Vihannin välillä hajosi kopista akselin laakerit ja toinen rengas lensi huitsin nevadaan. (Maijalle sattui juuri samanlainen onnettomuus puoli vuotta aiemmin. Hän oli juuri palauttamassa lainakoppia, kun pyörä lensi irti liikenneympyrässä, onneksi koppi oli tyhjä silloin.) Vauhtia ei  onneksemme ollut kovin paljon, koska mietin, että onkohan tie märkä, vai jäinen. Yhtäkkiä kuului vain kolahdus ja koppi alkoi jurrata perässä, kuin olisi ollut jarrut pohjassa. Aika äkkiä sain sitten auton pysähdytettyä ja hieman toinnuttuamme säikähdyksestä ja tarkistettuamme, että hevoset ovat kunnossa aloimme soittelemaan kotiinpäin ja miettimään eri vaihtoehtoja kotiinkuljetukselle. Hevoset olivat koko tämän ajan hyvin rauhallisia, vaikka koppi oli aika pahasti vinossa ja niiden oli varmaan hankalaa seistä siellä. Veimme varoituskolmion tielle ja vedimme kallellaan olevaa koppia lähemmäs tien reunaa. Heidi ja isänsä lupasivat tulla kopin kanssa avuksemme (olivat tulleet juuri Oulusta raveista kotiin Oulaisiin). Pasi ja Rauno tulivat myös paikalle katsomaan tilannetta. Onneksi saimme kuitenkin kopin lastaussillan auki, että pystyimme siirtämään hevoset toiseen koppiin. Siinä odotellessamme ja värjötellessämme osa autoilijoista painoi vain kaasua kohdallamme, mutta muutama pysähtyi kysymään voisivatko auttaa jotenkin. Aivan erityisesti mieltämme lämmitti eräs ylivieskalainen taksimies, joka pysähtyi kysymään voiko auttaa ja antoi myös hyviä neuvoja meille. Kotiin saavuimme sitten yöllä yhden jälkeen lainakopilla. Oma koppi jäi sinne tieviereen odottelemaan hinausta. Aamulla soitin sitten eräälle huoltoasemalle Vihantiin ja sovin kopin poishakemisesta ja korjaamisesta. Joka maksoi kyllä maltaita (koko akseli jouduttiin uusimaan), mutta palvelu oli hyvää!

4.8.2004 Menin aamulla tallille, pihalla vähän nauratti, vettä oli noin 5 senttiä ja vain tie oli kuivana. Edellisenä yönä oli nimittäin satanut tosi rankasti ja läheinen iso oja oli alkanut nousta yli äyräidensä. Soitin Maijallekin, että tulepas katsomaan, täällä on vettä pihalla. Mutta pian kyllä hymyt alkoivat hyytymään kun vesi nousi nousemistaan aika nopeaan tahtiin. Onneksi olin lomalla ja tallityttömme Heinikin saapui paikalle. Aloimme nostelemaan tavaroita pois tallin lattialta varmuuden vuoksi, vaikkei tilanne aamulla niin kovin uhkaavalta näyttänytkään.
	Muutamassa tunnissa vesi oli noussut niin paljon, ettei henkilöautolla enää uskaltanut ajaa tallin pihalle. Hevoskoppikin pitää käydä vetämässä kuiville traktorilla, kun ei enää muulla ajoneuvolla pihalle päässyt. Kävimme ajelemassa autolla kierroksen ympäri Ylivieskaa ja näytti että kaikki alikulkutunnelit olivat veden vallassa ja ojat tulvivat. Onneksi kolmas hevosemme Hillan Lento on Oulaisissa, ties miten olisi käyttäytynyt oudossa tilanteessa. Näiden kahden konkarin kanssa varmaan kuitenkin pärjää.
Hevoset olivat edelleen tallissa, ei niitä oikein voinut pellolle uimaankaan päästää. Entä jos vesi nousee edelleen, talliin saakka, vaikka se onkin vähän korkeammalla? Eipä aikaakaan, niin vesi tosiaan alkoi tulvia yli 10 senttisten kynnysten yli ja pulputa myöskin lattianraoista kuin suihkukaivoista. Ei muuta kuin omalle takapihalle rakentelemaan hätäapuaitausta ja hevoset sinne. Ensin tosin piti kahlailla veden peitossa olevalla laitumella ja kerätä lasikuitutolpat ja langat, että saadaan tehtyä uusi aitaus!

Tallitie 4.8.2004 aamupäivällä	4.8.2004 Illalla, tässä pitäisi olla alikulkutunneli...

4.8.2004 Illalla vesi ulottui jo tielle asti.

Onneksi palomiehet ilmestyivät paikalle ja kantoivat kanit häkkeineen turvaan tulvan tieltä. Häkki oli korokkeen päällä, eikä lattialla, olisivat muuten saaneet kanitkin kylmän kylvyn. Iltapäivällä tallin tie näytti jo tältä. Pitkin päivää siirtelimme kahta rekeä aina vaan ylemmäs, etteivät ne kastuisi kovin pahasti. Purukasa kuitenkin kastui ja osan siitä vei tulva, samaten iso turvepaali kastui kokonaan, myös useampi heinäpaali kastui, kuten myös ruokia yms. tarpeellista tavaraa, vaikka kuinka yritimme nostella tavaroita ylemmäksi. Ruoka-astioiden ja vesisaavien perässä saimme myös kahlailla vetisellä laitumella. (Kävimme ostamassa kahluusaappaat Kärkkäiseltä, eivätkä nekään meinanneet riittää!) Siinä vaiheessa kun pystyimme ottamaan hevoset pois tallista, siellä oli jo 30 - 40 senttiä vettä. Pyry polki kavioitaan ja räiskytti vettä kuin pikkulapset konsanaan. Jape taas peräytyi kansinansa perimmäiseen nurkkaan ja silmäili vettä hyvin epäluuloisen näköisenä. Ulos päästyään ja saatuaan satulat selkäänsä ne kuitenkin ravailivat vedessä hyvin innokkaina, ilman pelon häivääkään. Ratsastimme ne meille vajaan puolen kilometrin päähän kotipihallemme tehtyyn hätäaitaukseen.

Hevoset olivat yön yli kotipihallamme, mutta seuraavana päivänä vesi nousi yhä ja alkoi jo uhata tätä uutta aitaustakin. Onneksi Jape ja Pyry pääsivät Maijan ja Pasin vuokraisännän luokse evakkoon. Hän ystävällisesti luovutti yhden pellon käyttöömme niin pitkäksi aikaan kuin tarvitsisimme. Viikon kuluttua tulvasta pääsimme viimeinkin siivoamaan tallia ja kuivattelemaan sitä. Hevosia ei kuitenkaan voinut tuoda talliin ennen kuin syksyllä, koska pellon olivat ihan pehmeitä, ja ties mitä likavesiä oli tulvan mukana tullut. Kaikki talliin jääneet varusteet olivat homekerroksen peitossa ja lattialla viiden sentin kerros moskaa. Kenkänaulatkin olivat kaikki ruostuneet piloille. Karsinat olivat kauheassa siivossa, märkää purua ja lionneita lantakasoja... Lennon piti alkuperäisen suunnitelman mukaan kotiutua Oulaisista elokuun alussa, mutta se jouduttiin jättämään sinne vielä toistaiseksi tämän tulvaongelman vuoksi.

 

Takaisin Kuulumiset-sivulle