Kuulumiset

Alkutalvi ja kevät 2008

23.5.2008
Kävin kylvämässä Freijan haudalle varsinaisen kukkameren. Toivottavasti edes osa itää. Keräsin kaikki uudet ja vanhat pussit mitä kaapista löytyy ja sekoitin mukavaksi sillisalaatiksi, kääpiöauringonkukkaa, tuuliunikkoa, kesäkukkaseosta 2 pussia, myskimalvaa myös 2 pussia, kehäkukkaa, kukkaniittyseosta, punakosmosta, kuivakukkaseosta ja idänkukonkannusta. Saapa nähdä mitä sieltä nousee, vai nouseeko mitään?
Tallilla päästin Japen ja Hildan vähäksi aikaa vihreälle ja hyväuskoisena kuvittelin että nehän tulevat miltei juoksujalkaa kun vähän ruokakuppia heiluttelee. Eikö mitä, edes korvaansa lotkauttaneet!
Hilda kävi vähän ajan kuluttua portin kohdalla, vaan kääntyi äkkiä takaisin ja alkoi hypellä pukkihyppyjä. Sitten kävin hakemassa pitkän risun ja sidoin sen päähän muovisuikaleen. Jape juoksikin kiltisti tallille, mutta sillä aikaa kun yritin saada Hildankin sinne, niin Jape ryökäles tuli takaisin laitumelle.
Sitten kävin hakemassa vähän lankaa ja lasikuitutolpan ja tein 'nielun' portin kohdalle. Nyt vuorostaan Hilda juoksi kiltisti tallille Japen jäädessä laitumelle.
Edellisestä vahingosta viisastuneena laitoin portin kiinni, ettei nyt Hilda vuorostaan karkaisi kun yritän saada Japen kiinni. Vaan eikös neitokainen huomannutkin että porttilanka on toisesta päästä aika korkealla ja ali vaan!
Nyt suivaannuin niin, että hain tallilta pitkän langan ja hätistin molemmat hevoset aitauksen pienempään päähän ja vedin langan pikkuhiljaa toista aitaa kohti, jolloin niiden oli pakko mennä tallille päin. Hilda mokoma kävi vielä monta kertaa juoksemassa kohti porttia, vaan virittelin siihen alalangan, ettei tule toista kertaa alitse. Saivatpa siinä molemmat juosta aika mukavasti, minusta puhumattakaan ja nyt on toisen jalan akillesjänne taas niin kipeänä että.

20.5.2008
Hilda reppana yritti maanantai-iltana saada päätään kastelukannun sisään,
eihän se onnistunut kun siinä on niin pieni reikä ja vielä kahva edessä. Raukka luuli, että siellä olisi jotain hyvää...
Saivat nimittäin aiemmin illalla uutta rehua, Marstallin Sinfonieta (haisi tooosii hyvälle ja yrttiselle), joka maistui hyvin molemmille.
Jape on nimittäin alkanut yskimään aika paljon. Heinä mitä hevoset ovat syöneet on ollut varmaan aika homeista tai muuten aika pölyistä, ja tämän uuden rehun pitäisi avata hengitysteitä ja irrottaa limaa.

Heinien kastelu on auttanut hieman tuohon yskimiseen, mutta on pitemmän päälle aika mahdoton homma, kun vesi pitää viedä kotoa ämpäreissä tallille. Juomavesissä on jo aivan tarpeeksi kantamista. Eivätkä nuo huonolaatuiset heinät kastelusta huolimatta varmaan ole hevosille hyväksi.
Tänään haettiin sitten iso heinäpaali naapuripaikkakunnalta. Miltei kuin kuivaa heinää, vain ihan vähän säilöntäaineita, näytti ja haisi hyvältä, eikä varmaankaan pölise. Riittänee pariksi kolmeksi viikoksi ja sitten hevoset voikin varmaan jo päästää vihreälle. Varasin vielä 4 isoa paalia tuota heinää. Taidanpa laittaa 'kierrätykseen' nuo huonot heinät.

5.5.2008
Äkkiäpä nuo säät muuttuu, eilen 23,5 astetta varjossa, tänään hädin tuskin viittä astetta
ja ajoittain sataa lunta tai vettä ja tuulee kovasti!
Hevosetkin on viihtyneet melkein koko päivän katoksessa suojassa, vasta illalla tulivat pois sieltä.
Jape on kasvattanut tosi komean harjan ja otsatukan, liehuvat mukavan näköisesti tuulessa.
Onneksi Jape ja Hilda viihtyvät hyvin yhdessä, ei näytä olevan mitään ongelmaa vaikka heinät laittaisikin vain yhteen kasaan,
säästyypä multakin hieman vaivannäköä ;-)

1.5.2008
Hellettä riittää, ulkona 21 astetta ja sisällä liki 26 astetta. Oikein kunnon vappuilma!
Japen karvanlähtö on ihan hillitöntä, vaikka kuinka harjaisi, niin aina lähtee yhtä paljon. Eikä talvikarva tunnu kuitenkaan ohenevan juuri ollenkaan.

26.4.2008
Haettiin heinää 60 paalia heposille. Sitten käytiin katsomassa isännän veljen telkkaria, kun maksukanavat ei näy? Just kun oltiin menossa sisälle, näin sivusilmällä Hildan vedättävän keskelle aitausta entiset porttilangat perässään. Oli varmaan saanut sätkyt aidasta.
Ennen katosta siinä nurkalla oli portti ja kun katos tehtiin, niin ne porttilangat vaan vedettiin sivuun eikä purettu, sillä taka-ajatuksella, että jos Freijasta tulisi vaikka kantava, niin siihen saisi nätisti pikkuisen aitauksen katoksen yhteyteen
. Menin aika äkkiä aitaukseen -  pistokkaat jalassa, onneksi tarha on jo aika kuiva tallin seinustalta. Eristimet oli lennellyt ties minne ja yks lanka ja ohut muovitolppa oli katkennut, ei onneksi sen vakavampaa. Hilda sitten seisoi keskellä aituusta puhkuen ja puhisten, ne kamalat langat oli varmaan hyökänneet sen kimppuun. Jape oli mennyt sen perässä varmaan vaan ihan myötätunnosta. Hilda-reppana ei mainannut uskaltaa tulla aidan lähellekään, vaikka leivällä houkuttelin, ei tosin uskaltanut Japekaan.
Ai niin, tuli se telkkarikin kuntoon. En tosin tiedä mitä isäntä sille teki, kun olin itse ulkona, siis ihan pihalla.

24.4.2008
Ja taas ihmetyttää. Tänään katoksesta löytyi noin 30 cm pituinen valkoinen, halkaisijaltaan muutaman sentin paksuinen, muovitolpan pätkä! Mistä ihmeestä ne semmoisen on löytäneet. Ja miksi se oli tuotu katokseen? Kiersin koko aitauksen ja tuon näköiset tolpat oli kyllä ihan ehjinä paikoillaan.

22.4.2008
Mitä liet ovat hummat hommailleet päivän.
Katoksessa ovat olleet hyvin ahkerasti ja illalla tallilla käydessäni huomasin, että katoksessa olevat puru oli kasattu sievään puolimetriseen kasaan katoksen perälle!

20.4.2008
Miksihän ihmeessä sitä pitää harjata hevosia tummat verkkarit jalassa?

19.4.2008
Olen nähnyt Hilda-neidin....Ah, ihanaa....
Hilda neiti kävi vähän luvattomilla teillä lauantaina. Menin hakemaan heiniä hevosille ja luikahdin liukuovesta oikein kapeasta välistä heinätilaan/puuliiteriin. Eiköhän kohta kuulunut kolahdus ja Hilda-neiti seisoikin heinätilassa. Toinen takajalka oli heinäharavan päällä ja pää orresta roikkuvien pressujen peitossa. Meinas tulla vähän hiki mullekin.
Vähän aikaa näytti että neiti hyppää pystyyn. Siinä on niin pieni tila, ettei hevonen mahdu oikein mitenkään päin siihen. Puhelin siinä sille sitten rauhoittelevasti ja varovasti työnsin toista jalkaa, että saisin haravan pois kavion alta. Jos se olisi kovin heilunut olisi haravan varsi saattanut paukauttaa sitä persuuksille. Onneksi se siirsi jalkaansa ja harava lähti nätisti pois ja nakkasin sen heinäkasan päälle, sitten vedin pään pois pressuista ja taisi hevonenkin helpottua kun näki jotain. Sitten vaan talutin sen kapeasta väliköstä kohti ulko-ovea, missä sen saisi käännettyä takaisin päin. Käännös onnistuikin oikein hyvin, mutta sitten Hilda löi stopin päälle. Vähän aikaa seisoi kuin liimattuna paikoilleen, mutta onneksi lähti sitten kiltisti seuraamaan minua ulos. Ihmettelin vaan että kuinka se mahtui niin kapeasta raosta tulemaan heinäpuolelle?
 Tämä heinäpuoli näyttää olevan Hildalle varsin suuren kiinnostuksen kohde, aina kun ovi vaan on vähänkin raollaan niin Hilda-neidin pää siitä kurkistaa.
Illalla kävin vielä antamassa lisää heinää yöksi ja naureskelin taas neidille. Mennessäni olivat molemmat, sekä Jape että Hilda, aivan laitumen toisessa päässä. Heti kun Hilda huomasi minut, se juoksi kohti tallia niin että rapa vaan roiskui. Kävi kääntymässä ja juoksi takaisin Japen luokse laitumen toiseen päähän. Tätä edestakaisin juoksentelua se jatkoi muutaman minuutin ja hauskaa näytti olevan. Jape vaan katseli hieman huvittuneena että mitä tuo nyt tuossa oikein juoksentelee.

Perjantaina tuli tilaamani kirjapaketti, jossa oli mm. kirja Tunne islanninhevosesi. Vaikuttaa oikein mielenkiintoiselta kirjalta, kohta jo luettu alustavasti läpi.

Lyhyeksi jäi haaveeni issikkalaumasta, mutta jäihän sentään iki-ihana herrasmies Jape ja Maijan Hilda-neiti. Jape ei vaan oikein tykkää rapsuttelusta ja harjaamisesta, vaan lähtee karkuun. Miten lie vanhaa herraa joskus aikoinaan kohdeltu, kun se pelkää niin kovasti huitovia käsiä ja äkkiliikkeitä, eikä herran korviin ole koskemista. Freija ei välittänyt mitään vaikka kuinka huitoi ja heilui sen vieressä ja lisäksi se nautti suunnattomasti kun sitä harjailtiin ja rapsuteltiin, se seisoi aina ihan hievahtamatta koko harjauksen ajan.
Koko viikon olen puhutellut Hildaa Freijaksi, nyt vasta alkaa mennä kaaliin, että eihän se Freija ole...

15.4.2008
Hilda-neiti pelkäsi porakonetta, kun kävin tallilla korjailemassa paikkoja ja ruuvailemassa ruuveja sinne sun tänne. Liukuoven alalaitaan oli viime viikolla ilmestynyt iso reikä, varmaan joku vähän potkaissut. Olisko Hilda ollut Freijan kanssa katoksessa ja niille tullut siellä pientä nahinaa. Siinä liukuovessa on rimojen välissä vain ohut, erittäin heppoinen vaneri? joka on ollut vuosikymmenet alttiina kaikenlaisille säille. Siitä menisi varmaan nyrkkikin läpi noin vain. Ensin Hilda spurttasi viiden metrin päähän, mutta tuli kohta jo takaisin tuhahtelemaan ja haistelemaan. Oli se aika naurettavan näköinen kun se venytti etujalat oikein eteen ja takajalat oli niin kaukana takana kuin suinkin mahdollista ja vielä oikein kurkotteli kaulaa eteenpäin, kuitenkin valmiina pinkaisemaan pakoon, jos se pelottava suriseva ja pörisevä vempain yrittäisi puraista!
Oli se käynyt päivällä katoksessakin piehtaroimassa tai ottamassa pikku torkut, kun sen selkä oli ihan puruissa, aamulla ei selässä ollut yhtään puruja.

14.4.2008

FREIJA 3.6.1991 - 14.4.2008

Freija, ratsu jumalten
laukkaa vapaana,
vihreillä niityillä.
Vailla kipuja,
 kiidä tuulen lailla.
Vaikket saanutkaan olla luonani pitkään,
silti muistosi säilyy mielessäni aina.
Viisaat silmäsi ja ihana luonteesi
ne eivät unohdu.

Sinä sait siivet selkään,
lensit luotani pois.
Kai näin on sinun parhaaksi tarkoitettu.
Suremaan jäin,
hiljaa itkien,
kyyneljoki vain tulvii,
Kai joskus vielä tavataan,
tuolla vihreässä paremmassa paikassa,
tai ainakin toivon niin.

Sinut saatella sain matkallesi viimeiselle,
lumihiutaleiden hiljaa leijaillessa
katsoa vielä kerran silmiisi sammuviin.
Taivaskin itkee kanssamme tänään.
- ♥ -

Kiitos Freija siitä vuodesta jonka kanssamme vietit.
Sinua kaipaamaan jäi myös uskollinen kavaljeerisi Litli-Jarpur.

Rakas typykkämme vaipui hyvin rauhallisesti ja nopeasti ikiuneen eläinlääkärin nukuttamana maanantaina puolen päivän aikaan. Muutaman tunnin kuluttua saapui kaivinkone ja Freija haudattiin pellolle talomme lähistölle. Edeltävän viikon illat kuluivat itkeskellessä ja tytölle omenoita ja porkkanoita syötellen sekä rapsutellen ja harjaillen, mistä neiti ihan erityisesti nautti, usein ihan silmät puoliummessa. Kun rapsuttelun hetkeksi lopetti, neiti tuli ja työnsi turpansa kiinni olkapäähän ja ihan hiukkasen tönäisi, että vielä lisää kiitos. Viimeisen viikon neiti sai viettää suhteellisen kivuttomana vahvan kipulääkityksen ansiosta. Eläinlääkäri olisi ollut valmis tulemaan jo perjantaina, mutta minä en ollut silloin vielä valmis luopumaan Freijasta.

6.4.2008

Freijaa käytettiin klinikalla tänään jo jonkin aikaa typyä vaivanneiden jalkavaivojen vuoksi. Neidin koppiin saaminen oli työn ja tuskan takana, väkisin kun ei sitä viitsinyt viedä, muutenkin könkkäsi niin vaikeasti. Kopista pois tulo oli huomattavasti helpompaa. Onneksi meillä ei ollut sovittuna mitään täsmällistä kellonaikaa, vaan saimme tulla milloin vain ravien aikana. Eilen sille ei annettu kipulääkettä, jotta vaivoista saataisiin paremmin selvää klinikalla. Palattuamme neiti sai kipulääkkeen mitä pikimmin, että olo hieman helpottuisi.
Freijalle tuomio oli se mitä osattiin vähän odottaakin oireiden perusteella.

Eläinlääkärin diagnoosi ja suositus sanasta sanaan:
"Kavioluut etujaloissa kääntyneet pahoin ja kavioluut painavat kavioiden pohjia pahoin ja aiheuttavat jatkuvaa kipua.
(Lähes) jatkuvan kivun takia hevosen hävitys suositeltavaa"

Kuvattiin vain etuset, ja kavioluu on hyvin lähellä tulossa jo pohjasta läpi. Kaviokuume ei ole nyt mitenkään päällä, vaan oli jo aiemmin tapahtunut tämä kavioluun asennon muutos. Ihan asiaan kuuluvaa, että on välillä oireeton ja välillä oireilee, ja nyt sitten on takajalat kipeytyneet siitä kun joutuu niillä pitämään niin paljon painoa helpottaakseen etujalkojen kipua. Eikä tästä voi parantua, korkeintaan vain vähän hidastaa huononemista.
Freija oli sairastanut pahan kaviokuumeen joskus aiemmin jo vuosia sitten, ei siellä mistä me sen ostimme.

Freijaa ei ole järkeä ruveta kipulääkitsemään ja katsomaan kuinka pitkälle sillä kipukynnys kestää elää kituuttaa, oloneuvokseksi ja Japen seuraneidiksihän se vain ostettiinkin. Onneksi sillä ei edes yritetty ratsastaa, tämähän olisi vain lisännyt neidin kipuja.
Nyt sai lääkekuurin että saa olla suhteellisen kivuttomana loppuun asti, lopetetaan ja haudataan, kun maa on sulanut. Ell Helminen oli myös kovasti tämän ratkaisun kannalla. Tavallaan hyvä, ettei Freija tullut kantavaksi viime kesänä, nyt se olisi kova paikka varsinkin hevoselle koittaa saada se kestämään varsominen ja vielä pitkälle talveen jotta varsan olisi voinut vieroittaa.

Raskasta on luopua mieluisasta luupäästä ja kun se on vielä luonteeltaankin niin kiltti ja ystävällinen (ja sopivasti itsepäinen).

4.4.2008
Nyt on sitten tallillani ihan oikea issikkalauma!
Perjantaiaamuna 4.4. haettiin meidän tallille Ulpukan hankkima Hilda-neito. Hilda on 2v. issikkatamma, koko nimeltään Hilda frá Leyni. Oikein fiksun oloinen, rauhallinen kersa. Jape vaan suorastaan repesi riemusta Hildan nähdessään!
Hyvin tuntui pärjäävän myös Freijan kanssa, alkoivat heti pienen haistelun jälkeen vaan rapsuttelemaan toisiaan. Hilda viihtynee ainakin kevään ja kesän Japen ja Freijan kanssa. Jatkoa katsotaan sitten syksymmällä tilanteen mukaan.

3.4.2008
Opettelin sitten mittamaan kuumeenkin hevoselta (Freijalta nimittäin) - ei muuten ollut, kuumetta siis, onneksi.
Freija typykkää vaivaavat jalat, ainakin oikea takakavio on lämmin. Kengittäjä kävi vuolemassa molemmilta hevosilta kaviot, ja katseli ja tunnusteli neidin jalkoja. Ei oikein pitänyt kaviokuumeen oireina noita jalkavaivoja. No sunnuntaina käytetään typyä klinikalla, josko siellä selviäisi jotain.


Helmi-maaliskuu 2008
Ollut tosi lämmin talvi, pakkasta korkeintaan muutama aste tai sitten plussan puolella, lunta ei luuri nimeksikään, vettä satelee vähän väliä. Hevoset olleet sisällä vain muutamana yönä ja silloinkin lähinnä kuivumassa vesisateen jälkeen. Freija näyttäisi olevan öisin katoksessa ja Japekin siinä ihan katoksen suulla. Tosin käyttävät sitä edelleenkin pääasiassa vessana. Pitkin päivää pistäytyvät siellä hetkeksi yhdessä, Jape taitaa vahtia ettei kukaan vaan näe kun Freija käy vessassa ;)

Helmikuun loppupuolella Freija-neidin kaviot alkoi oireilla ja se käveli hieman vaikeasti. Sitten muutaman päivän päästä taas ihan oireeton.
Maaliskuulla jälleen hieman jalka-oireita ja aina muutaman päivän päästä oireeton.
Maaliskuussa tarkemmin tutkaillessa huomasin että pahiten oireilee oikea takajalka. Varattiin sille aika klinikalta tarkempia tutkimuksia varten. Typykälle maistuu kuitenkin ruoka eikä kuumettakaan ole.
Kun käyn siivoilemassa katosta, niin neiti tulee ihan viereen ja aina hieman tönäisee, että rapsuta mua!

Takaisin Kuulumiset-sivulle