Satunnaisia muistiinpanoja

Moicca! On tullut aika panna pakettiin kuuma (ja meinaan muuten KUUMA) keikkakesä 2010.

Toukokuun lopulla Kalajoen Merisärkällä tanssahdeltiin Sonetin sekä Eija Kantolan & Omegan tahtiin kesän helteiden vielä ollessa edessäpäin. Erityisesti solistin mieltä lämmitti Eijan ylistävä spiikki hänen kuuluttaessaan (kakkos)bändiä lavalle. Oltiinhan Eijan kanssa tultu tutuiksi jo viime vuoden Iskelmä- risteilyllä. Keikkapaikkana Kalajoen Merisärkkä kuuluu allekirjoittaneen listalla kärkisijoille. Kiitokset myös Arskalle PA-kaappien lainasta sekä kaljoista (1 kpl/per henkilö).

Kesäkuu alkaa Kärsämäen Jone's Bar:ista, ja ehdinpä käydä vielä aiemmin samana päivänä heittämässä Kalajoen Lokkilinnassa parin setin hääkeikan trubaduurin ominaisuudessa. Seuraavan viikon hääkeikka Haapavedellä kertoo mistä tässä kesässä on kyse (niin hyvässä kuin pahassa). Hellettä piisaa, hiki virtaa, humppa soi ja kansa tanssii. Edellisen päivän hääkeikan painaessa vielä jaloissa ja kurkussa lavalle noustaan sunnuntaina Ylivieskassa oman kylän kaupunkifestareiden merkeissä. Sun Pampas -puistokonsertin muita esiintyjiä ovat Gene Roe, Casey's Case sekä Blue Eyed Janes. Leppoisa tapahtuma, hienoa musiikkia ja mukavia ihmisiä.

Seuraavista kolmesta keikasta en muista mitään...jotain pilkkimiseen liittyvää.. :).

Elojuhlat Haapaveden Kylpyläsaaressa näyttää kesän toisen puolen: ulkolava ja ukkosmyrsky mutta soitto se vaan soi vaikka vettä puolisääreen. Hieman pelotti, mutta onneksi vahingoilta vältyttiin.

Kesän kohokohta olikin sitten seuraavalla viikolla: paikkana Nurmes ja Kajasteen lava, toisena orkesterina Finlanders. Tätä ne on lavatanssit parhaimmillaan: paljon ihmisiä, lämmin elokuun ilta ja musiikkia Suomen huipulta. Uskalsipa joku rohkea kirjoittaa vieraskirjaamme: "olitte parempia kuin Finkut"...(uskoo ken tahtoo..).

20.-21.8. Levillä lava jaettiin sulassa sovussa Mikko Mäkeläisen ja Myrskylyhdyn kanssa. Mukavia heppuja. Eri puolilta Suomea tulleille tanssikurssilaisille tuntui myös Ilkka Hakala & Sonetin esittämä musiikki kelpaavan ja kehuja riitti (taas). Mieleen jäi erityisesti ensimmäisen illan episodi, kun bändi hyppäsi taksiin ja suunnaksi lähin aukioleva baari. Taksi ajoi 20 metriä ja hinta oli kymmenen euroa. Olis voinut vaikka kävellä... ■

Kevään ensi tuoksuja on jo ilmassa kun keikkabussimme suunnaksi otetaan Seinäjoki ja Hotelli Cumulus. Ensimmäisellä kahvitauolla Kaustisilla törmäämme tuttuun Lapin Kulta -logolla varustettuun bussiin; Souvarithan siinä ovat taukoa pitämässä. Emme uskalla mennä juttusille vaan annamme poikien syödä rauhassa.

Perille päästyämme nopea roudaus ja treenit pystyyn. Iltaa varten päätämme opetella Varjokuvan uuden kappaleen "Tanssit Talolla" jota Timo ensin luuli vitsiksi. Komeastihan se illalla sitten kajahtaa. Hauska kappale.

Majoitustilana toimiva bändikämppä löytyy edellis(t)en orkesteri(e)n jäljiltä siivoamatta ja hyvä niin, sillä saamme tilalle kunnon hotellihuoneet. Ensimmäisten valssien vienosti soidessa parketilla on vielä tilaa, mutta kellon käydessä puolta yötä alkaa olla jo ahdasta. Hyvä niin. Eka setillä kuuluu yleisön joukosta huuto: "Soittakaa tangoa tai me heitetähän teidät jokehen!" Ollaan Pohojanmaalla! :)

Viimeisellä setillä tunnelman kohotessa päästään soittamaan tuutin täydeltä bilemusaa ja viimeisten hidastusten jälkeen ilta onkin pulkassa. Aamulla kotimatkalle meidät saattelee räntäsade, joten se niistä kevään merkeistä :). ■

Näin taas on uusi vuosi alkanut, ja kalenteri näyttää siltä että olisi taas aika raahautua keikoille ihmisiä viihdyttämään. Orkesterin huomatessa että edellisestä "vedosta" on kulunut jo puolitoista kuukautta, päätetään verestellä menneitä treenien muodossa. Vanhoja kertaillaan ja löytyypä maailman(?) sävelarkistoista vielä muutama uusikin ralli kansan korvia sulostuttamaan.

Ensimmäisenä keikkapaikkana tälle vuodelle on kansainvälisestä yleisöstä tunnettu Ravintola Pohjanhovi Rovaniemellä. J.Karjalaista lainatakseni "on kaikki niinkuin ennenkin", eli menomatkalla juttujen taso on säilynyt yhtä huonona, paluumatkalla ollaankin sitten hiljaa. Myös perillä kaikki tuntuu olevan ennallaan, eli illan ensimmäinen ohjelmanumero ravintolan ruokailijoille on roudaus ja soundcheck. Ja eikun ykköset päälle ja pelit soimaan. On muuten mukava aloitella ensimmäisiä valsseja kun huomaa että yleisö koostuu pääasiassa ranskalaisista turisteista. Kai suomalainen musiikki edustaa ulkomaalaisille eksotiikkaa, koska harvoin Kulkurin Valssi on saanut niin kovia aplodeja.

Paikalle saapuu onneksi illan mittaan kiitettävästi myös suomalaista tanssikansaa. Viimeiset valssit jäävät jälleen soittamatta, koska kansa haluaa vauhdikasta menoa loppuun asti ja sitä se myös saa. Kaikki hyvä kuitenkin loppuu aikanaan ja on aika toivotella ihmiset yön syliin (tai alakerran discoon) ja orkesteri kohti uusia seikkailuja... ■

Vaikka me keikoilla kovasti lauletaankin että "Vielä on kesää jäljellä", niin syksy saapuu kuitenkin. Orkesterin elokuun viimeisen lauantain määränpää oli tällä kertaa Pudasjärvi, ja juhlan aiheena venetsialaiset. Juhlapaikkana palveli suuri teltta Iijoen rannalla. Ei muuta kuin kamat lavalle ja soundcheck pitkän kaavan mukaan, läpikäyden uusia biisejä joita pukkaa ohjelmistoon nykyään ahkerasti. Taukotilana toimi pressuilla eristetty osa lavan takana. Nurmikentän toimiessa teltan pohjana orkesteri päätti että "raideriin" on lisättävä lattia :D

Ilta lähti leppoisissa tunnelmissa liikkeelle, ja ainakin solisti nautti kuumien hääkeikkojen jälkeen mukavasta viileydestä lavalla. Toisen setin jälkeen lavalle saatiin vierailija kun Tiina Pitkänen lauloi hanuristin kompatessa muutaman biisin.

Kolmannella setillä alkoi sitten tapahtua: sähköt katkesivat kesken Viisitoista kesää -kappaleen. Joku yleisöstä huusi että "jatkakaa, jatkakaa, laula livenä!" (mitähän sitä oltiin tehty siihen asti?). Ei muuta kuin akustisen kitaran säestyksellä Pekan kompatessa rummuilla Kari Tapion vanha hitti kaikui pimeään telttaan. Maaginen tunnelma kerta kaikkiaan. Sähköt saatiin pian takaisin, ja iltaa päästiin jatkamaan koko orkesterin voimalla. Sitten huomattiin, että joku mies makaa bändin taukotiloissa ja eikun järjestysmiehet paikalle. Mysteerimiehen vierailun hinta oli Jukan kengästä(?) kadonnut lonkerotölkki. Nopeaa ja määrätietoista toimintaa! Keikka jatkui biletunnelmissa valomerkkiin saakka ja kansa halusi jorata niin että viimeiset valssit jäivät soittamatta. Mahtava päätös mahtavalle kesälle!!! ■

Juna kulkee taas, eli on aika päivitellä hieman kesäkuulumisia.

Kesäkuun alussa Oulun Hotelli Radissonissa oltiin hieman "hienommalla" keikalla, eli tämä meinaa: solistille puku päälle ja äänentoistofirma hoitaa "soundit". Lavalle ei tarvita kuin oma "backline". Siinä vaiheessa kun keikka-auto oli tyhjennetty parkkipaikalle meni meikältä sormi suuhun; mitäs viedään sisälle?

Noh, kravattikaulaisille miehille ja iltapukuun pukeutuneille naisille tuntui kuitenkin orkesterin soittamat pelit kelpaavan. Kerrottakoon nyt paljastuksena myös bändin pojille, että sain humpasta 8 euroa tippiä. Rahamiehiä paikalla! (lat. huom: Ilkka, asiaan palataan vielä.) ■

Moikka moi! Kesäiset terveiset näin Iskelmä-risteilyn jälkeen, ja kyllä nyt laulattaa, sillä kisa jatkuu!! Eli seuraavat pirskeet tapahtuu 10.6. Espan puistossa Helsingissä. Iskelmä-artisti 2009 muut finaalin karsijat löytyvät täältä.

Semifinaali oli siis mahtava kokemus ja erityiskiitos artisteja säestävälle Resiina-orkesterille. Kylläpä pojat joutuivat soittamaan monta versiota Siipirikosta ja Shanghain Valoista! Allekirjoittanut lauloi Juha Tapion hitin Kaksi Puuta.

Iskelmä-risteilyn jälkeen oli luvassa juhlallinen paluu arkeen eli yksityiskeikalle Raahen Tiiranlinnaan, jossa Ilkka Hakala & Sonetti painoi parastaan ja kansa bailasi. Mukavana muutoksena ohjelmistoon oli uusi aloituskappale, arkistosta kaivettu vanha kunnon Agents -pala Yksi Ainoa Ikkuna. Informaatiokatkoksesta johtuen meikäläinen spiikkasi keikan kliimaksin jo keskellä iltaa. Mutta eikun solisti ruotuun, ja keikka jatkui mahtavissa tunnelmissa loppuun asti. Kuultiinpa keikalla ensi esitys jo kauan soundchekeissä ja treeneissä pyörineestä Juicen kappaleesta Musta Aurinko Nousee. Yleisö taputti vielä toisen encoren toivossa kun orkesteri vaihtoi jo vaatteita. No, minkäs teet, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Eipä muuten pitkään aikaan ole yleisö taputtanut niin pitkään... mahtoivat tykätä :) ■

No niin, huhtikuun puolta väliä mennään ja kevät on kauneimmillaan, joten eiköhän ole aika päivitellä vähän bändin kuulumisia tänne päiväkirjaankin. Sen verran ainakin tämän kevään keikkojen sijainnista, että Limingan Shell on tullut tälle bändille tutuksi. Mutta mikäs siinä, näyttäähän nuo Souvaritkin juovan kahvinsa samassa paikassa :)

Ravintola Casa Kiimingissä on aina mukava paikka soitella, johtuen ehkä paikan klubitunnelmasta. Ihmiset kuuntelevat musiikkia ja saa soitella hiukan kovemmalla volyymilla. Kiitoksia paikan nettisivujen ylläpitäjälle diggailusta, ehkä Paranoid kuullaan vielä joskus...

Ennen Iso-Syötteen keikkaa olikin sitten edessä pidempi keikkatauko, joten oli aika uudistaa hieman ohjelmistoa eli treenipäivää etsiessä menikin pari viikkoa tekstareita vaihdellen. Ehdittiinpä käydä Kalajoella heittämässä tunnin setti yksityistilaisuudessa. Kiitos ja onnea vaan päivänsankarille! Viimein saatiin treenitkin aikaan ja ohjelmisto uudistui jopa neljällä biisillä. Paranoid ei valitettavasti kuulunut niihin ;)

Pohjoisen keikat Iso-Syöte ja Kuusamo sujuivat erittäin mallikkaasti, ja olipa ilmassa hetkittäin jopa hurmoksen tuntua...

20.04. kävin Oulussa Iskelmäartisti 2009 -laulukilpailun karsinnoissa. Pääsin jatkoon semifinaaleihin laivalle toukokuun puolessavälissä. Samalla reissulla on Juha Metsäperän uuden levyn julkistamistilaisuus, eli hyvät bileet tiedossa. Lisätietoa risteilystä osoitteessa www.iskelmaartisti.fi. Tässäpä tärkeimmät, eli ei muuta kuin keikoilla tavataan. ■

Konnichiwa eli heipä hei, tämän verran opittiin japania, ei mennyt reissu ihan hukkaan! Perjantaiaamuna klo 09:45 eli ihan ihmisten aikaan bändin pojat koukkaa meikäläisen kyytiin, ja huomaan heti muutoksia orkesterin kokoonpanossa: rumpalimme Pekka on sairastunut, ja häntä tuuraamassa on Jussi Kotka, tuttu mies Coralia -orkesterista. Ei muuta kuin auton nokka kohti pohjoista sillä eihän edessä ole kuin vaivaiset 600 kilometriä. Perillä n.klo 19:00. Nopea roudaus ja hotellihuoneet. Ilo oli myös huomata että uudet upeat keikkajulisteet olivat ehtineet keikkapaikalle ennen meitä (edellisellä keikalla piti itse liimailla vanhojen päälle).

Illan keikka meni tanssikansan jalan alle ja hyvät kekkerit saatiin taas aikaiseksi. Jussi otti aika hyvin haltuun n.50 biisiä ilman minkäänlaisia treenejä. Kerettiinpä keikan jälkeen kuuntelemaan vielä pari settiä alakerrassa soittanutta Jarmo Hannula & Hoviorkesteriakin Seuraava päivä meni ainakin minun osalta lepäillessä, mitä nyt Jussin kanssa katsottiin parin biisin aloitukset ja lopetukset ennen illan keikkaa.

Lauantai-illalle olikin luvassa lyhyt veto eli n.3x45 min. ja taas alakertaan. Sunnuntaiaamuna nukuin (ehkä edellisestä johtuen) komeasti pommiin. On muuten kylmäävä tunne kun juoksee ravintolasaliin, ja lavalla seisoo vain meikäläisen kitara ja mikkiteline eikä ketään näy missään. No kyytiin ehdin kuitenkin ja kotimatka menikin mukavasti unten mailla. Seuraavia herätyksiä odotellessa! ■

Muutaman viikon keikkatauon jälkeen oli taas humppapartiomme aika koota rivinsä ja lähteä tien päälle määränpäänä tutuksi tullut Lappajärven Kivitippu.

Uutuudenviehätystä oli ilmassa, sillä kosketinsoittaja oli hankkinut uuden keikkabussin ja solisti uudet esiintymiskengät, eli kukin kukkaronsa mukaan. Matka sujui hienosti tällä kertaa, vain pieni pelko oli puserossa yleisömäärän suhteen, sillä edellisenä iltana oli ollut paikalla tanssikansaa viihdyttämässä itse Anne Mattila Mistral -orkestereineen.

Edellisen illan yleisömääriä ei tultu kysyneeksi, mutta onneksi porukkaa riitti enemmän kuin kiitettävästi myös lauantai-illalle ja hyvät karkelot saatiin aikaiseksi. Jopa yksi encore-numerokin saatiin soittaa :) ■

No niin! Se on uusi vuosi ja uudet kujeet, ja aika avata nettisivujemme päiväkirja-osio. Paljon on tapahtunut viime aikoina, aloitetaan vaikka viime syksystä: kuten historiasivulta olette ehkä lukeneet, rumpali Jouko Suonvieri päätti jättää rivimme työ- ja maantieteellisiin syihin vedoten ja tilalle tuli Pekka Hintsala. Pekka on ollut tuuraushommissa Sonetissa jo aiemmin ja homma kun tuntui toimivan, pyydettiin mies täyspäiväisesti mukaan.

Syksy meni keikkoja tehdessä ja erityisesti pikkujouluaikaan keikkoja piisasi. Erityismaininnan ansaitsevat kotikylän eli Ylivieskan keikat: Hotelli Käenpesän pikkujoulubileet sekä Ravintola Vieska. Vieska on tutuksi käynyt keikkapaikka vuosien varrelta ja tiettyä haikeutta oli ilmassa soittaessamme viimeisen tanssi-illan kyseisessä ravintolassa 20.12.2008. Ehdittiinpä Joulun välipäivinä piipahtaa Rovaniemellä asti.

Tammikuu alkoi minikiertueella Etelä-Suomeen, keikkapaikkoina Porvoon Seurahuone sekä Lahden Alex Park Hotel. Sattuipa reissussa viimein se mitä oltiin pelätty, eli uskollinen keikkabussimme teki "topin" alkaessamme siirtyä Porvoosta Lahteen. Käytännössä yksi vaihde toimi ja sekin oli pakki (!). Kosketinsoittaja Timo Ojalan näppärät kädet pelastivat kuitenkin tilanteen ja matkaa päästiin jatkamaan kohti Lahtea.

Lahden keikka oli odotettua vaisumpi, sillä onhan totuttu siihen että Alex Parkissa on aina kunnon bileet. Liekö tipattomalla tammikuulla jotain tekemistä asian kanssa? Musiikillisesti ilta oli kuitenkin onnistunut soittajien lievästä väsymyksestä huolimatta ja pääsipä kitaristimme Jarmo Koivisto soittamaan rautalankaa sydämensä kyllyydestä (eli eka setin verran)... jonka jälkeen solisti ystävällisesti spiikkasi: "Ja tästä jatketaankin sitten kunnon musiikilla! Tässäpä kaikki tällä kertaa, eli eikun tanssimisiin! ■