Tyrni – Hippophae rhamnoides
 Elaeagnaceae-heimo (Kilsepensaskasvit)

Tyrni on kaksikotinen kasvi, eli sen hede- ja emikukinnot ovat yleensä eri yksilöissä. Hedekukinnot avautuvat toukokuussa, ja tuuli kuljettaa siitepölyä emikukkiin. Hedelmöittymisen jälkeen siemenaihe kasvaa siemeneksi ja sikiäin ja kukkapohjus muodostavat marjan. Marjat kypsyvät elo-lokakuun aikana.

Tyrni luonnonkasvina Suomessa 

Tyrni kasvaa Suomessa luonnonvaraisena Ahvenanmaan saaristosta pohjoiseen, aina Ruotsin rajalle saakka. Sen lehdet ovat hopeanhohtoiset, pensas on piikkinen ja marjat ovat oranssit, niiden pinnassa on ruskeahkoja laikkuja. Marjat ovat pieniä (0,1-0,2 g) ja ne ovat tiukasti lyhyellä kannalla kiinni pensaissa, joten poiminta on vaikeaa.

Tyrni on olemukseltaan pioneerikasvi. Se kestää karujakin oloja mutta ei toisten kasvien kilpailua. Rannikkoseudulla tyrni valtaa merestä kohoavia kivikoita ja tunkeutuu vahvoilla juurillaan halkeamiin kiinni. Typensitojabakteeriensa avulla se saa tarvitsemansa ravinteet heikostakin maasta. Tyrnin luontaisilta kasvupaikoilta on mitattu pH-arvoja 4.2 - 8.1.

Nopean uusiutumiskykynsä ja kasvullisen lisääntymisensä ansiosta tyrni kestää jään ja tuulen kuluttavan vaikutuksen. Vuosien kuluessa maa kohoaa, kariketta kertyy pensaan juurelle, ja oksien suojassa syntyy paikkoja, joissa muutkin kasvit pärjäävät. Kun heinät ja lepät valtaavat kasvupaikan, tyrni tuhoutuu.

Tyrnipensas kasvaa luonnossa yleensä 0.5 - 1.5 metriä korkeaksi. Karut kasvuolot rannikolla rajoittavat kasvua ja katkovat oksia. Hyvissä oloissa luonnonkannatkin voivat kasvaa pikkupuiksi, mutta usein ne ovat hillitympikasvuisia kuin ulkomaiset lajikkeet. Luonnonkannat ovat myös talven- ja taudinkestävämpiä.

Tyrnipensasta käytetään monipuolisesti lääkinnällisiin tarkoituksiin. Pensaasta voidaan hyödyntää lehdet, kuori, siemenet ja erityisesti marjat. Lehdet sisältävät 4 - 5 % parkkiaineita (von Schantz 1952), ja niitä voidaan käyttää kihdin ja reumatismin hoitoon (Rautavaara ja Knuuttila 1981). Lehtien suuri vitamiinipitoisuus auttaa vilustumisissa, toipilasaikana ja väsymystiloissa (Piippo 1993. Siemenistä tehdyllä keitteellä on ulostava vaikutus ja sopii ummetuksen hoitoon (Rautavaara ja Knuuttila 1981

Tyrnin siementen, hedelmälihan ja kuoren öljyjen on todettu olevan erityisen tehokkaita iho- ja limakalvovammojen sekä vatsavaivojen hoidossa. Tyrni on oikea luonnon terveyspommi. Se sisältää runsaasti C-, A- ja E-vitamiinia sekä K- ja useita B-vitamiinin muunnoksia (1,2,3,5,6,12), seitsemää eri flavonoidia, biotiinia, foolihappoa ja 20 eri lajia kivennäis- ja hivenainetta

Tyrni on tunnettu lääkekasvina jo antiikin ajoista lähtien. Antiikin Kreikassa tyrnin nuoria oksia ja lehtiä käytettiin hevosten lääkintään (Veber 1989). Tyrni teki hevosten karvasta sileän ja kiiltävän ja eläimet kasvoivat hyvin. Tyrni on saanut tieteellisen nimensä juuri tästä: Kreikankielen sana Hippos merkitsee hevosta ja phaë kiiltävää (Rautavaara ja Knuuttila 1981). Toisen lähteen mukaan tyrniä pidettiin antiikin aikoina myrkyllisenä, ja sen tieteellisen nimen loppuosa juontuisikin sanasta phaos, tappaa (Anon. 1982b).

Marjat

Öljyt, rasvat ja rasvahapot

Kansaneläkelaitoksen julkaisemassa Ruoka-aineiden ravintoainesisältö-kirjassa tyrnin marjan rasvapitoisuus on 7,1 g / 100 g (Rastas et al. 1993). Öljy sisältää useita hyvälaatuisia rasvahappoja, mm. oleiini-, steariini-, linoli- ja palmitiinihapon glyseridejä sekä useita välttämättömiä ja muita aminohappoja.

Öljypitoisuus mehussa ja siemenessä on 4-7 %. Mehun öljyssä on runsaasti palmitiini- ja palmitoleiinihappoa ( C 16:0 ja C 16:1). Siemenen öljyssä on tyydyttymättömiä rasvahappoja tyyppiä C:18 (linoleenihappo). Öljystä on määritetty β-sitosterolia (600-800 mg/100 g öljyä), jota on käytetty lääkinnällisesti (Bernath ja Földesi 1992: Pentegova 1983). Sterolin mainitsee kirjassaan myös Pesonen, jonka mukaan steroleja on 700-1400 mg/100g (Pesonen 1998: Yaonian et al. 1996).

Öljyssä on rasvahappoja 80-95 %. Tärkeimmät niistä ovat oleiini- ja linoleenihappo. Pienempiä määriä on pentadeceiini-, palmitoleiini-, heptadeceiini-, eikoseiini-, eikosadieiini-, erukka- ja nervonihappoja. Karoteeneista tyrniöljyssä on a - ja b -karoteenia, lykopeenia, kryptoksantiinia, zeaksantiinia, taraksantiinia ja fytofluiinia. Kasvisteroleista öljystä löytyy b -sitosterolia, b -amirolia ja eritrodiolia.

A- ja E-vitamiinit ja karoteeni

E-vitamiinia (tokoferolia) on tyrnissä enemmän kuin minkään muun kasvin hedelmissä tai marjoissa (Veber 1989). Kansaneläkelaitoksen julkaisemassa Ruoka-aineiden ravintoainesisältö-kirjassa tyrnin marjassa sanotaan olevan E-vitamiinia 3,23 mg ja tokoferolia 3,05 mg/100 g (Rastas et al. 1993).

Kansaneläkelaitoksen julkaisemassa Ruoka-aineiden ravintoainesisältö-kirjassa tyrnin marjan A-vitamiinipitoisuus on 250 mikrogr / 100 g, ß-karoteenipitoisuus 1500 mikrogr/100 g (Rastas et al. 1993).

A-vitamiinina vaikuttavaa karoteenia on Veberin (1989) mukaan 2,4-6,8 mg/100 g, Rautavaaran ja Knuuttilan (1982) mukaan beta-karoteenipitoisuus on 1,5 mg/100 g. Kokonaiskaroteenipitoisuuden ilmoitetaan olevan eri lähteiden mukaan 4-42 mg/100 g (Heikkilä 1996).

C-vitamiini

C-vitamiinipitoisuus ilmoitetaan useimmiten yksiköllä mg/100 g tuoretta marjaa. Samaa määrää kuvaa merkintä mg%.

Kirjallisuudessa esitetyt tyrnin C-vitamiinipitoisuudet vaihtelevat suuresti, arvoja on saatu välillä 3 - 2500 mg%. Tämä johtuu mm. laji- ja alalajieroista. Aasialaisilla lajikkeilla vitamiinipitoisuus on korkeampi kuin eurooppalaisilla alalajeilla (Yao 1993). Lisäksi merkitseviä eroja on luonnonkasvustoissa sekä kasvustojen välillä että yksittäisissä pensaissa (Yao et al. 1992).

Suomalaisista luonnonmarjoista mitattujen kemiallisten aineiden pitoisuudet vaihtelevat suuresti. C-vitamiinia niistä on mitattu 166-293 mg/100g (Rousi ja Aulin 1977) ja 30 - 200 mg/100g (Yao et al. 1992).

Koska C-vitamiinipitoisuudet vaihtelevat melko paljon, on vaikea vastata kysymykseen paljonko tyrnissä on C-vitamiinia. Edellä olevista arvoista voidaan sanoa, että pitoisuus on Suomessa yleensä välillä 100 - 200 mg /100 g. Jos tyrniä halutaan tässä suhteessa verrata johonkin muuhun marjaan, lähinnä sopiva on mustaherukka.

Muut vitamiinit

Kansaneläkelaitoksen julkaisemassa Ruoka-aineiden ravintoainesisältö-kirjassa ilmoitettu tyrnin marjan tiamiinipitoisuus (B1) on 0,03 mg / 100 g, riboflaviinipitoisuus (B2) on 0,21 mg, niasiinin 0,26 mg, pyridoksiinin (B6) 0,11 mg, foolihapon 10 mikrogr, pantoteenihapon 0,15 mg ja biotiinin 3,3 mikrogr/100 g (Rastas et al. 1993: Souci et al. 1969). Samantasoisia arvoja on mitattu kolmesta venäläisestä viljelylajikkeesta (Pesonen 1998).

Saksalaisessa tyrniesitteessä kerrotaan tyrnin siememen kuoren sisältävän runsaasti B12-vitamiinia, mitä yleensä ei esiinny kuin eläinkunnan tuotteissa. B12-vitamiini toimii verenmuodostuksessa, hermoston toiminnassa, estää verisuonten rasvoittumista ja osallistuu immuunivasteen parantamiseen.

Lisäksi tyrnin marjat sisältävät K-vitamiinia, kumariineja, oksikumariineja joilla on tulehdusta ehkäisevä ja kouristuksia laukaiseva vaikutus, sekä fytosteroleja, jotka toimivat kolesterolin vastavaikuttajina (Rautavaara ja Knuuttila 1982).

Hivenaineet

Ruoka-aineiden ravintoainesisältö-kirjassa tyrnin marjan rautapitoisuudeksi ilmoitetaan 0,44 mg / 100 g (Rastas et al. 1993) Souci et al. (1969) mainitsee seuraavat pitoisuudet: K 1 300 mg/kg, Ca 420, Mg 300, P 90, Fe 4,4, Na 35 mg/kg

Flavonoidit

Suomessa kasvavista tai viljeltävistä marjoista on tutkittu flavonolien kversetiini, kemferoli ja myrisetiini esiintymistä. Näitä oli kaikissa marjoissa, eniten karpalossa, puolukassa, mustikassa, pensasmustikassa, variksenmarjassa, marja-aroniassa, tyrnissä ja pihlajanmarjassa (Törrönen et al. 1997). Uusimmassa tutkimuksessa tyrnin marjasta havaittiin vain kversetiiniä (62 mg/kg tuorepainoa) (Häkkinen et al. 1999).

Tyrnin marjassa on katekiineja 80-150 mg/100 g ja flavonoideja 150-300 mg/100 g (Pesonen 1998: Yaonian et al. 1996).

Lehdet

Tyrnin lehdistä on analysoitu seitsemän flavonoidinkaltaista ainetta, joista kolme on määritetty. Aineista kaksi oli kversetiinejä ja yksi oli isoramnetiini (Mukhamedyarova ja Chumbalov 1977). Pamirin alueen tyrnien lehdissä flavonoidien kokonaispitoisuus oli 310-2138 mg/100 g kuiva-ainetta. Flavonoidit olivat isoramnetiini, kemferoli sekä niiden glykosideja (Glazunova et al. 1985). Kiinalainen ryhmä on määrittänyt tyrnin lehdistä tanniineja. Näytteistä löytyi kaksi uutta tanniinia hippofeiinit A ja B, 2 flavonoidia, 6 muuta tanniinia ja 4 ellagitanniinia (Yoshida et al. 1991).

Tyrnin lääkinnälliset käyttöalueet

Tyrniöljy on kansanlääkinnästä peräisin oleva rohdos, jota myös virallinen lääketiede käyttää hyväkseen monenlaisten sairauksien hoidossa. Tyrniöljy lievittää kipua ja nopeuttaa vahingoittuneen kudoksen ja haavojen paranemista. Siksi se sopii erityisen hyvin erilaisten ihotautien hoitoon. Erinomaisia tuloksia on myös saatu kihti- ja reumapotilaiden hoidossa (Veber 1989). Rautavaaran ja Knuuttilan (1981) mukaan tyrniöljyä käytetään voiteena palo- ja makuuhaavojen sekä säteilyn aiheuttamien ihovaurioiden hoitoon.

Sisäisesti käytettynä tyrniöljy sopii vatsa- ja pohjukaissuolihaavan hoitoon sekä syövän sädehoidon haittoja ehkäisemään ja korjaamaan. Rumjantseva (1993) toteaa tyrniöljyn alentavan veren kolesterolipitoisuutta ja edistävän rasva- ja valkuaisaineenvaihduntaa. Öljy myös elvyttää maksasolujen toimintaa, mikä on tärkeää mm. allergioiden hoidossa. Tyrniöljyn sisältämä E-vitamiini edesauttaa lihasten toimintakunnon säilymistä mm. painottomissa oloissa elävillä avaruuslentäjillä. Venäläisille Saljut-6-aseman miehistölle on tarjottu työkunnon ylläpitämiseksi maidon ja tyrniöljyn sekoitusta (Juutilainen 1982)

Marjoja ja niiden puristemehua on käytetty keripukin torjuntaan. Marjoilla on myös limakalvoja supistava ja antiseptinen vaikutus, mistä syystä niillä on hoidettu ripulia. Lehtiä ja kukkia on käytetty ihottumarohtona ja siemeniä ummetukseen. Erityisesti kiinalaisessa ja venäläisessä kansanlääkinnässä tyrnimehulla on tärkeä merkitys mm. ihotulehdusten, palovammojen ja silmäsairauksien hoidossa. Marjoista saatavaa tyrniöljyä käytetään palo- ja makuuhaavoihin sekä sädehoidosta johtuvien ruuansulatuselinten vaurioiden hoitoon.

Immuunijärjestelmä

Tyrnillä on yleistonisoiva ja immuunijärejestelmää stimuloiva vaikutus erityisesti suuren ß-karoteeni- ja C-vitamiinipitoisuuden ansiosta. Siksi tyrnituotteet ovat hyviä virustautien (esim. vilustumissairaudet) ja kausiluontoisten tautien ennaltaehkäisyyn ja niistä paranemiseen. Tyrniä voi nauttia runsasvitamiinisena ja -mineraalisena yleisvahvistavana tuotteena myös kevätväsymykseen ja yleiseen uupumukseen.

Antioksidanttisten ominaisuuksien ansiosta tyrni sopii säteilyhoitoa saaville potilaille. Tyrniöljyä sivellään iholle ennen sätelyhoitoa, jotta voitaisiin vähentää kudosten soluvahinkoja. Antioksidantit ovat aineita, jotka estävät vapaiden radikaalien haitallista toimintaa kalvoille ja biomolekyyleille. Sellaisia yhdisteitä tyrnissä ovat karotenoidit ja bioflavonoidit (kasvipigmentit, jotka antavat marjoille oranssin ja keltaisen värin). Tutkimuksissa on saatu alustavia tuloksia myös tyrnin kasvainten vastaisesta tehosta (ß-karoteeni, lykopeeni tiettyä vatsa-, rinta-, eturauhas- ja haimasyöpää ehkäisevänä, zeaksantiini rintasyöpää ehkäisevänä).

Tyrnipensaan kuori sisältää serotoniineja, mm. hippofeiinia, joka hillitsee kudosten sairaalloista kasvua. Venäjällä kuoresta valmistettua uutetta käytetään syövän hoidossa.

Sydän ja verenkiertoelimistö

Tyrnin flavonit (kvertsetiini, kamferooli) vahvistavat sydämen supistustehoa ja pumppausta, vähentävät verisuonten vastusta ja lisäävät suonten joustavuutta. Siten tyrnillä on tietty verenpainetta alentava vaikutus. Tyrnillä on havaittu olevan myös veriplasman kolesterolimäärää alentava vaikutus. Bioflavonit yhdessä C-vitamiinin kanssa vahvistavat hiussuonten seiniä (vähentävät hyaluronidaasin ja muiden entsyymien aktiivisuutta, mikä haavoittaisi näitä sidekudoselementtejä) vähentäen siten aterosklerosin riskiä. Tyrnin verisuonten kovettumista eli skleroosia estävä vaikutus johtuu oleiini-, linoleeni- ja linolihappoja sisältävästä öljystä, jossa on myös rasvaliukoisia A ja E-vitamiinia ja fosfolipidejä, sekä kasvin steriineistä ja vesiliukoisista B1-, B2, B6- ja C-vitamiineista.

Iho

Tyrnillä on bioflavoidien ansiosta sekä tulehdustenvastainen, antiallerginen, kivun ja virusten vastainen että antimikrobinen vaikutus. Siksi tyrniöljy on omiaan ulkoisten haavojen, tulehdusten, palovammojen, rohtumien, ihottumien, haavaumien ja muiden iho-ongelmien hoitoon nopeuttaen kudosten granuleroitumista ja epitelisoitumista vähentäen tulehdusta ja allergisia ilmiöitä. Tyrniöljy suojelee ihoa myös auringon vahingoittavalta vaikutukselta (ennaltaehkäisee ihosyövän muodostumista) ja sopii myös auringonpolttamalle iholle.

Tyrnimarjan hedelmälihan, kuoren ja siementen sisältämät luonnonöljyt lievittävät atooppista ihottumaa, todettiin Turun yliopistossa tehdyssä tutkija Baoru Yangin väitöstutkimuksessa. Sokkokokeessa osa potilaista nautti viisi grammaa tyrniöljyä vuorokaudessa neljän kuukauden ajan ja atopian oireet vähenivät.

Ruuansulatusjärjestelmä

Koska tyrni auttaa kudoksia palautumaan nopeammin, se sopii hyvin vatsan ja pohjukaissuolen haavoihin (nopeuttaa haavan arpeutumista, mikä on paranemisedellytys). Samoin tyrni auttaa orgaanisten happojensa ansiosta ruuansulatushäiriöissä parantamaan sulatusta. Koska bioflavoinit osallistuvat myös maksan puolustustoimintaan, niiden puutos syntyy kroonisille alkoholisteille. Tyrnituotteiden käyttäjien käytännön kokemus on näyttänyt, tyrni lieventää myös suun limakalvojen tulehdusta ja haavoja sekä voi auttaa äänen menetyksessä.

Estrogeenivaikutus

Tyrni sisältää naishormonien tapaan vaikuttavia fytoestrogeenejä ja fytogonadotripiineja. Fytoestrogeenit vaikutavat elimistössä anabolisesti eli lisäävät valkauaisaineiden synteesiä ja yleensä kasvua. Eläimillä fytoestrogeenien tiedetään vähentävän veren kolesterolia ja lisäävät kaliumin, mangensiumin ja fosforin määrää. Ne tehostavat myös punasolujen aineenvaihduntaa, parantavat aineiden imeytymistä ruoansulatuskanavan limakalvon läpi ja muuttavat solukalvon läpäisevyyttä vaikuttaen erittäin paljon solun aineenvaihduntaan. Tyrniä käytetään vaihdevuosien oireiden tukihoitona.

Käyttötavat

Tyrniä saa paitsi kokonaisina marjoina, puristemehuina, erilaisina elintarviketuotteina, kuori- ja siemenrouheena sekä tyrniöljynä ja -voiteina. Sisäisesti käytettynä hyödyllisen terveysvaikutuksen saa nauttimalla tyrniä puristemehuna n. 2 rkl aamuisin tyhjään mahaan. Kuori- ja siemenrouhetta nautitaan 1tl/vrk esim. viiliin tms. sekoitettuna. Kylmäpuristettua tyrniöljyä riittää 1tl 2-3krt/ vrk kuuriluontoisesti. Tyrninlehtiteetä valmistetaan sekoittamalla teelusikallinen murskattuja lehtiä kupilliseen kuumaa vettä. Nautitaan kahdesti päivässä.

Kontraindikaatiot

Tyrnimehulla ei tunneta kontraindikaatioita, mutta tyrniöljyä ei saa käyttää sisäisesti sappirakon tai haiman tulehduksessa. Tyrniöljyn laksatiivisen vaikutuksen takia öljyä ei suositella myöskään ripulipotilaille.

Haittavaikutukset

Ei tunneta

Lähteet

Kansaneläkelaitos: Ruoka-aineiden ravintoainesisältö
Rumjantseva, Ljudmila: Kasvilääkintäopas (1997)

Internet:
http://www.pori.fi/kirjasto/satakuntaliitto/a227.htm
http://www.mtt.fi/tutkimus/alueellinen_tutkimus/tyrnielinkeinoksi/index.html
http://www.uku.fi/~paasisal/tykemras.htm
http://www.tervix.ee/astels.html

Alkuun