Valkosipuli (Allium sativum)

Valkosipulin historiaa

Valkosipuli on alkujaan luultavasti Keski-Aasian arojen monivuotinen, 30-60 cm korkea sipulikasvi, jonka varsi on jäykkä, pysty ja harvalehtinen. Lehdet ovat pitkät, tasasoukat ja suikeat 1-2 cm leveät. Valkosipulin kukinto on harvakukkainen sarjakukinto.

Egyptissä valkosipuli tunnettiin jo 7000 vuotta sitten. Se mainitaan mausteena ja lääkekasvina mm. Papyrus Ebers´ssa (n. 1550 eaa), Corpus Hippokraticum´ssa (400 eaa) ja Dioskurideksen Materia Medicassa (1. vuosisadalla jaa). Eurooppaan se on tullut ensimmäisten viljelykasvien joukossa.

Valkosipulia on käytetty vuosituhansien ajan sekä mausteena että rohtona, vaikka suhtautuminen siihen onkin ollut hyvin ristiriitaista. Suomessa sitä on viljelty jo 1500-luvun lopulta lähtien. Tieteellinen lajinimi sativum tarkoittaakin viljeltyä.

Vanhojen seemiläisten kansojen tiedetään ikiajat käyttäneen runsaasti valkosipulia. Se on kuulunut myös venäläiseen ja turkkilaiseen ruokakulttuuriin. Valkosipulin ansioksi on näissä kulttuureissa luettu milloin korkea ikä ja hyvä yleiskunto, milloin terveet verisuonet ja vahva sydän.

Eurooppaan valkosipuli tuli Egyptistä Kreikan ja Rooman kautta ilmeisesti ristiretkeläisten mukana. Keskiaikaisessa Euroopassa jossa valkosipuli oli kaikki vaivat parantavan rohdon maineessa tuli myös tavaksi ripustaa ovien pieliin valkosipulilettejä pitämään loitolla pahat henget. Meidän aikoihimme asti on säilynyt tieto keskiaikaisesta tavasta käyttää valkosipulia ruttoa ja vampyyreja vastaan.

Ensimmäisen maailmansodan aikana brittiläiset, ranskalaiset ja venäläiset lääkärit käyttivät valkosipulimehua tulehtuneiden haavojen hoitoon, kuolioiden ehkäisyyn ja parantamaan amebapunatautia.

Valkosipulin lajikkeet ja lisäys

Valkosipuleita tunnetaan useita lajikkeita, jotka voidaan karkeasti jakaa valko- tai lilakuorisiin kesävalkosipuleihin ja  talvivalkosipuliin, joka nimensä mukaisesti viihtyy talvet maassa. Se on kotoisin kylmästä Siperiasta, mistä syystä se menestyy erinomaisesti koko Suomessa Lappia myöten. Suomalaisia valikoituneita kantoja on kymmenkunta, joista tunnetuimpia ovat Melinin ja Kiskon kannat.  Helmivalkosipuli (Allium sativum var. ophioscordon) on puolestaan valkosipulin muunnos, joka muodostaa pieniä sipulirykelmiä varsien latvoihin.

Valkosipulissa on monta lohkoa eli kynttä. Kasviopillisesti kynnet ovat turvonneita hankasilmuja, joita peittää kalvomainen kuori. Muiden sipuleiden syötävä osa koostuu puolestaan paisuneista lehtityvistä. Valkosipuli, erityisesti talvivalkosipuli, kukkii heinä-elokuussa. Varteen kukintojen tyvelle muodostuu pikkusipuleita eli itusilmuja. Kasvin lisäys tapahtuu kynsistä tai näistä kukintojen itusilmuista, sillä valkosipuli ei pysty tuottamaan itävää siementä.

Valkosipuli kansanlääkinnässä

Keskiajalla uskottiin, että valkosipulilla voitiin ehkäistä ruttoa ja muita sairauksia. Sitä käytettiin mm. koliikin hoidossa ja ilmavaivoissa. Valkosipulia käytettiin 1700- ja 1800-luvuilla haavojen ja ruhjeiden puhdistamisessa. Uudempi tutkimus onkin osoittanut valkosipulilla olevan antibakteerista ja sienitauteja torjuvaa vaikutusta. Valkosipulia on käytetty perinteisesti helpottamaan yskää, vilustumista, limakalvontulehdusta (katarria) ja nuhaa.

Rohdos

Rohdoksena käytettettävällä valkosipulilla tarkoitetaan ilmakuivattua (nk.tuoretta) tai kokonaan kuivattua Allium sativum L. kasvin sipulia (Allii sativi bulbus, Euroopan farmakopeassa: Allii sativi bulbi pulvis, valkosipulijauhe).

Vaikuttavat aineosat ja vaikutukset

Valkosipuli sisältää satoja aineita. Siitä tuskin voidaan nimetä yhtä ainoaa vaikuttavaa ainesosaa. Kokonaiset tai huolellisesti kuivatut ja jauhetut valkosipulinkynnet sisältävät alliinia. Kynsien murskaaminen vapauttaa allinaasi-entsyymiä, joka muuntaa alliinin allisiiniksi, mikä antaa valkosipulille sen ominaishajun.

Allisiini puolestaan on lähtöaineena toisiintumistuotteille, joita ovat ajoeenit, vinyyliditiinit, oligo- ja polysulfidit, diallyylidisulfidit, diallyylitrisulfidi, erilaiset alkyyli- ja alkenyylimono-, di-, tri- (metyylitrisulfidi) -tetrasulfidit, dimetyylisulfidit, metyylialyylisulfidit ja S-allyylimerkaptokysteiini sekä S-allyylikysteiini.

Lisäksi valkosipuli sisältää haihtuvia öljyjä kuten sitraalia, geraniolia, linaloolia, alfa- ja beta- fellandriinia, inuliinin kaltaisia polyfruktosaanihiilihydraatteja, fosfolipidejä, kahvihappoa, flavonoideja sekä prostaglandiineja A2 ja F1.

Valkosipulissa on aminohappoja, monia vitamiineja (A, B1, B2, C) sekä kivennäis- ja hivenaineita kuten rautaa, magnesiumia, fosforia, kaliumia, piitä, rikkiä, jodia, natriumia, sinkkiä, kuparia ja seleeniä.

Eniten allisiinia on tuoreissa kynsissä ja kuivatusta valkosipulijauheesta tehdyissä tuotteissa. Tislatusta valkosipuliöljystä valmistetuissa tuotteissa ei ole lainkaan allisiinia, vaan allisiinin pilkkoutumistuotteita kuten diallyylisulfidia. Öljyyn maseroimalla murskatuissa valkosipuleissa on paljon ajoeenia ja vinyyliditiinejä. Fermentoiduissa valkosipuleissa on S-allyylikysteiinia ja S-allyylimerkaptokysteiiniä.

Jos halutaan säilyttää tuoreen valkosipulin edut, tabletit ja kapselit (joissa on sisällä pakastekuivattua valkosipulia) pitäisi päällystää aineilla, jotka estävät mahahappoja tuhoamasta ainesosia liian aikaisin.

Huolellisesti kuivattu ja jauhettu valkosipuli sisältää rikkipitoisena pääkomponenttina noin 1%:n alliinia (+)-S-allyyli-L-kysteiini-sulfoksidia. Muita valkosipulille tunnusomaisia, luonnollisia aineita ovat: (+)-S-metyyli-L-kysteiinisulfoksidi, -glutamyylipeptidit, tunnusomaiset aminohapot, steroidit ja adenosiini. Allinaasientsyymin läsnäollessa (esim. murskattaessa tai puristettaessa valkosipulin kynttä), alliini voi muuttua allisiiniksi (0,45 mg allisiinia vastaa 1mg:a alliinia). Allisiini on vuorostaan lähtöaineena erilaisille toisiintumistuotteille, joita ovat ajoeenit, vinyyliditiinit, oligo- ja polysulfidit, valmistusmenetelmistä ja käsittelyistä riippuen.

Vesihöyrytislausksella tai öljyllä valkosipulia uuttamalla saadaan erilaisia allisiinin toisiintumistuotteita mm. diallyylidi- ja trisulfideja, yleisesti erilaisia alkyyli- ja alkenyylimono-, di- tri- ja tetrasulfideja.

Näiden valkosipulin tunnusomaisten tuoksun antajien lisäksi sipulissa on fosfolipidejä (0,06 %), kasvifenoleja (mm. kahvihappoa ja flavonoideja), proteiineja (allinaasi), 10-20 % hiilihydraatteja mm. polyfruktosaaneja.

Valkosipuli on vaikutuksiltaan hypolipideminen (alentaa kolesterolia ja triglyserideja) ja hypotensiivinen (alentaa kohonnutta verenpainetta), alentaa veren viskositeettia (ohentaa verta juoksevammaksi), aktivoi fibrinolyysia (vaikuttaa edullisesti veren hyytymistekijöihin), parantaa hiussuonten verivirtausta, estää verihiutaleiden aggregoitumista (verihiutaleiden liimautumista toisiinsa) sekä on antimikrobinen (pieneliöitä tappava tai niiden lisääntymistä estävä).Vaikutusten on väitetty johtuvan pääasiassa allisiinista ja sen toisiintumistuotteista.

Laboratoriokokeilla on osoitettu, että valkosipulijauhe samoin kuin tuore valkosipuli ja siitä saadut öljyvalmisteet alentavat kokeellisesti aiheutettua hyperlipidemiaa (veren rasvataseiden kohoamista) ja ateroskleroosia (verisuonten kalkkiutuminen). Antiaggregatorinen, -bakteerinen,
-mykoottinen, -viraalinen, -hepatotoksinen, ja -tuumorinen vaikutus on osoitettu sekä in vivo että in vitro. 

Valkosipulin lääkinnälliset käyttöalueet

1990-luku oli valkosipulitutkimuksen kulta-aikaa. Tutkimuksissa on ollut neljä pääaluetta: sydän ja verenkiertoelimistö, syöpä ja sen ehkäisy, antimikrobinen vaikutus ja antioksidanttisuus.

Tieteellisiä artikkeleita valkosipulista nimenomaan sairauksien ehkäisijänä on julkaistu noin 2200. Vuonna 1989 Saksassa järjestettiin tieteellinen symposiumi valkosipulista.

Vaikutus verenpaineeseen

Eniten valkosipulia on tutkittu Saksassa, Yhdysvalloissa ja Intiassa. Nykyisin valkosipulin vaikutukset ovat tunnetuimpia sydän- ja verisuonitautien ehkäisyssä ja hoidossa. Valkosipuli alentaa korkeaa verenpainetta laajentamalla verisuonia. Se ei alenna normaalia eikä alhaista verenpainetta.

Valkosipuli parantaa aortan elastisia ominaisuuksia vanhenevilla henkilöillä ja vähentää aortan lipidikertymiä ja kovettumismuutoksia.

Vaikutus verihiutaleiden kokkaroitumiseen

Verihiutaleiden kokkaroitumisen estäjänä ajoeeni on ainakin yhtä voimakasta kuin aspiriini. Vaikutusta lisäävät allisiini ja oligosulfidit. Kokkaroitumista ehkäisevä vaikutus perustuu siihen, että ajoeeni estää tromboksaanisynteesiä, syklo-oksygenaasia, lipoksigenaasia, prostaglandiinisyntetaasia, kalvoston fosfolipaasiaktiviteettia ja arakidonihapon liittymistä verihiutaleiden kalvoston fosfolipideihin.

Verihiutaleiden kokkaroitumista ja muita samansuuntaisia tapahtumia ehkäisevä vaikutus voi johtua myös typpioksidisyntetaasin aktivaatiosta ja serotoniinin aiheuttaman verihiutaleiden kokkaroitumisen estosta. Valkosipulilla on suoraa antiateroskleroottista vaikutusta valtimosoluihin, mikä johtunee osittain siitä, että se estää leukotrieenin tuotantoa.

Vaikutus kolesteroliin

Valkosipuli ehkäisee hydroksimetyylikoentsyymi-A-reduktaasia, joka liittyy kolesterolisynteesin alkuvaiheisiin. Ilmeisesti se alentaa triasyyliglyserolin biosynteesiä, lisää niiden hydrolyysiä lipaasiaktiviteettia lisäämällä ja inaktivoimalla entsyymejä lipidisynteesissä. Se alentaa maksan triglyseridi- ja kolesterolikonsentraatiota.

Diallyylidisulfidi alentaa seerumin triglyseriditasoja ja kolesterolia alentaen nimenomaan ns. huonon LDL-kolesterolin määrää ja lisäten hyvän eli HDL:n pitoisuutta.

Kolesterolia alentava vaikutus johtuu rasvasynteesin estosta ja neutraali- ja happosterolien lisääntyneestä erityksestä. Valkosipuli voi myös edistää steroleiden ja sappihappojen eritystä.

Tehokas luonnon antibiootti

Sekä allisiini että ajoeeni ovat antimikrobisia ja antifungaalisia. Allisiini on potentiaalinen luonnon antibiootti hyvin monia eri bakteereja, viruksia ja sieniä vastaan. Ko. mikrobien aiheuttamiin vaivoihin kuuluvat esimerkiksi naisten virtsatietulehdus, tuberkuloosi, ruokamyrkytys, hiivatulehdukset ja monet ihovaivat.

Valkosipuli tehoaa myös bakteereihin, jotka ovat tulleet joillekin antibiooteille resistenteiksi. Valkosipulia pidetään tehokkaampana Candida albicansia vastaan kuin sienilääkkeitä yleensä. Valkosipuli tehostaa luonnollisten tappajasolujen toimintaa. Se estää myös Helicobacter pylorin kasvua. Tämä bakteeri on yhteydessä mahahaavaan ja mahasyöpään.

Valkosipuli tehostaa ihmisen omia puolustusmekanismeja lisäaineita ja muita myrkkyjä, esimerkiksi lyijyä, vastaan. Se parantaa maksan ja sapen toimintaa ja suojaa maksaa myrkyiltä ja vapailta radikaaleilta.

Vaikutus verensokeriin

Valkosipulimehu alentaa veren glukoositasoa. Allisiini ja muut rikkiyhdisteet kilpailevat insuliinin kanssa maksassa, mikä johtaa vapaan insuliinin lisääntymiseen veressä, jolloin insuliinia säästävä mekanismi auttaa sokeritaudissa

Vaikutus suoliston peristaltiikkaan ja ruuansulatukseen

Valkosipuli parantaa ruoansulatuskanavan eritystoimintaa ja vähentää suoliston liikkeen epäsäännöllisyyttä ja parantaa sen peristaltiikkaa. Kasvi lievittää myös ruoansulatushäiriöitä, mm. ilmavaivoja, sillä se vähentää käymis- ja mätänemisprosesseja suolistossa.

Valkosipuli suojaa suolistoa sieni- ja hiivainfektioilta ja akuuteilta sekä kroonisilta suolitulehduksilta, sillä se estää patologisten bakteerien kasvua suolistossa tuhoamatta luonnollista bakteerikantaa

Vaikutus hengitysteihin

Valkosipulia käytetään yleisesti ehkäisemään ja parantamaan vilustumista, yskää, kurkkutulehduksia, heinänuhaa ja astmaa.  Valkosipuli on ominaisuuksiltaan hikoiluttava ja limaa irrottava.

Syövän ehkäisy

Kiinassa ja Intiassa valkosipulia käytetään syövän ehkäisyyn, mistä Kiinassa on saatu lupaavia koetuloksia. Valkosipulin uskotaan ehkäisevän teollistuneissa ympäristöissä elävien ihmisten sairastuvuutta syöpään.

Syöpäsolujen kasvua estäviä aineita ovat ainakin diallyylisulfidi, S-allyylimerkaptokysteiini, S-allyylikysteiini ja ajoeeni.

Lääketieteellinen aikakausilehti American Journal of Clinical Nutrition esitteli lokakuussa 2000 tutkimuksen jossa osoitettiin että ihmisillä jotka syövät raakaa tai valmistettua valkosipulia, on suunnilleen puolta pienempi riski sairastua vatsasyöpään. Tutkimus osoittaa myös, että paksusuolensyövän riski voi vähetä kaksi kolmasosaa, jos säännöllisesti syö valkosipulia.

Tutkijat, joita on ohjannut professori Lenore Arab, University of North Carolina, ovat keränneet tietoja 300 tieteellisestä tutkimuksesta ympäri maailman vahvistaakseen valkosipulin ja syövän välisen yhteyden. Aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että eräs valkosipulissa oleva aine, alliumi, suojelee osittain eläimiä syövältä. Monet tutkijat väittävät, että sen vaikutus ihmisiin on sama. He uskovat, että valkosipuli auttaa suojaamaan vatsasyövältä, koska sen antibakteerinen vaikutus kohdistuu myös eräseen vatsassa olevaan, tunnetusti vatsasyöpää edistävään bakteeriin.

Vähentynyt vatsa- ja paksusuolensyövän riski koskee vain tuoretta valkosipulia saaneita.  Samaa vaikutusta ei havaittu, kun kyseessä oli valkosipulilisä, jota voi ostaa kapselina tai tablettina. Epäiltiin että valkosipulissa olevat aktiiviset aineet tuhoutuvat näitä kemiallisia valmisteita valmistettaessa tai kun tuote seisoo liian kauan kaupan hyllyllä.

Tutkimus keskittyi lähinnä valkosipulin käytön ja vähentyneen vatsa- ja paksusuolensyövän riskinväliseen yhteyteen. Valkosipulin vaikutuksesta muihin syöpätyyppeihin ei ole pitävää tieteellistä näyttöä.

Käyttö ulkoisesti

Valkosipulimehuun kostutetulla pumpulilla voidaan hoitaa haavoja ja sienitauteja, mm. jalkasientä. Korvakäytävän eteen pantu valkosipulimehuun kastettu pumpulituppo lievittää korvasärkyä, ja sieraimissa sillä on nuhaa parantava vaikutus. Samalla tapaa voi käyttää sideharsoon käärittyä valkosipulimurskaa tai kokonaisia kuorittuja valkosipulin kynsiä. On kuitenkin muistettava öljytä iho hyvin, ennen kuin se joutuu kosketuksiin valkosipulin kanssa. Myös öljyyn uutettua valkosipulia käytetään korvasärkyjen hoitoon. Uutoksen voi tehdä suhteella 1/3 murskattua valkosipulia ja 2/3 kylmäpuristettua oliiviöljyä. Seoksen annetaan vetäytyä muutaman tunnin ajan välillä ravistellen. Öljyyn kostutetuilla siteillä voi hoitaa myös esim. säärihaavoja.

Valkosipuli on tehokasta ulkoisesti käytettynä paiseisiin, kovettumiin, ihottumiin, hiuspohjan ja kynsien tulehduksiin, , hiustenlähtöä aiheuttaviin päänahan ongelmiin, reumatismiin, lihas- ja nivelkipuihin, iskiakseen, hermokipuun ja hyönteisten pistoihin. Ulkoisessa käytössä kynnet voi käyttää öljyssä, jotteivät ne ärsytä ihoa liikaa.

Käyttötapa ja annostus

Rohtona käytetään tuoretta tai kuivattua sipulia. Vanhojen ohjeiden mukaan alkoholiin uutettu valkosipuli on kaikkein tehokkainta. Koska valkosipulin tehoaineet haihtuvat herkästi, rohdos pitäisi nauttia kuumentamatta. Esimerkiksi hengitysteiden tulehdusten hoidossa voi käyttää pelkkää teekannuun murskattua valkosipulia, jota hengitetään kannun nokan kautta pari minuuttia useita kertoja päivässä. Suositeltavaa on nauttia ennalta ehkäisevästi pari kolme tuoretta valkosipulin kynttä joka päivä sellaisenaan voileivän päällä tai esim. maustamattomaan jogurttiin tai hunajaan murskattuna.

Valkosipulin annostelu perustuu valmisteen alliinin määrään. Päivittäin 4-10 mg alliinia (n. 2-5 mg allisiinia) valkosipulijauheena tai muina valmisteina suun kautta. Annon kestoa ei ole rajoitettu. Pitkäaikaista käyttöä suositellaan tavallisesti ateroskleroosin estossa ja verisuonisaisairauksien ennaltaehkäisyssä ja hoidossa.

Verenkiertoelimistöön liittyviä tuloksia voi odottaa vasta noin kahden kuukauden säännöllisen valkosipulin syömisen jälkeen. Parhaan tehon antaa pitkäaikainen, säännöllinen käyttö, jolloin syödään valkosipulia kypsentämättömänä 1/2-1 kynttä päivässä.

Haittavaikutukset ja vastasyyt

Ulkoisesti käytettynä valkosipuli voi ärsyttää herkkää ihoa. Liian suuret valkosipulimäärät voivat kypsentämättömänä aiheuttaa vatsakipuja, pahoinvointia, täyttävää tunnetta, ripulia, päänsärkyä, huimausta, vuotoa kyynelkanavasta, sydämensykkeen muutoksia tai heikkoutta. Liian suuret annokset voivat ärsyttää munuaisia.

Valkosipuli voi pidentää veren hyytymisaikaa, joten sitä ei pidä syödä ennen leikkausta. Se voi vahvistaa aspiriinin ja mahdollisesti kalaöljyn veren hyytymistä ehkäisevää vaikutusta ja sekoittaa verenhyytymislääkitystä. Se saattaa myös sekoittaa diabeteslääkitystä. Konsentroituja tuotteita ei tule käyttää ainakaan runsaasti raskauden ja imetyksen aikana. Vaikutus voi siirtyä imettävään äitiin ja aiheuttaa vauvalle koliikkia. On myös hyvä muistaa, että valkosipuli voi aiheuttaa kohdun supistuksia ja se voi vaikuttaa myös kuukautiskiertoon.

Eräänä haittavaiktuksena kuvataan myös ihon ja hengityksen hajun mahdolliset muutokset.