Mari Vaari

Syntynyt, kasvanut ja suurimman osan elämästäni asunut olen Alavieskassa - ikää reilu 30v - mutta myöskin maailmalla olen välillä käynyt. Varsinaisesti hevostelu-ura alkoi kun lähdin Kestilään Maalaiskartano Pihkalaan oppisopimuksella opiskelemaan hevostenhoitajaksi. Tuumailin että koulunkäynti ei ole minun alaani, tekemällä oppii parhaiten. Sieltä matka jatkui Kiuruvedelle ratsastuksen ohjaajalinjalle, josta valmistuin SRL:n hyväksymäksi ratsastuksenohjaajaksi. Matka jatkui Pudasjärvelle, hevostalousyrittäjälinjalle ja keväällä koulun loputtua suuntasin IFYE:ksi Yhdysvaltoihin puoleksi vuodeksi. Sen jälkeen on tullut oltua myöskin pieneläinhoitajakoulutuksessa (josta harjoittelun tein hevosklinikalla Oulun Äimärautiolla), tapaturma-alttiina pitkään sairastellu myöskin olen sääriluun murtumaa, joka toivon mukaan nyt mallillaan... Aikoinaan sanottiin ettei polvi/jalka kestä kovaa rasitusta jne, mutta... toistaiseksi porskutetaan ihan urakalla eteenpäin.

Hevosten kanssa mielenkiinto on laidasta laitaan  - hevosista jokainen on jollain lailla hieno ja hyvä - toiset osaa paremmin ajopuuhat, toiset ratsuhommat, jotkut parhaita vain että ovat olemassa... Ratsastuskilpailu-uraa ei varsinaisesti ole - seurakisoissa tullut pörrättyä jonkin verran, raviohjastajan kortin ajoin  vuoden 2004 keväällä. Minulla ei ole suuri kynnys lähteä pieniin kisoihin, mutta nousu ylöspäin vie kauan - tahdon olla hieman liian pitkällä tähtäimellä liikkeellä jolloin jää sitten lähtemättä.

Hevosten hoitaminen, käsittely, opettaminen, uudelleenohjelmointi (tarkoitan näillä ex-ravureiden uudelleenkoulutusta ratsuksi), ratsuttaminen, ajo-opetus - sekä tietenkin tuntien pito ratsastajien omilla hevosilla sekä yhteistyö lähitallin kanssa - tulevaisuuden projektit. Katsotaan nyt kuka tulee seuraavaksi vierailevaksi tähdeksi talliimme - omilla hevosillamme kun ei varsinaisesti tuntitoimintaa pidetä vielä ainakaan...

Puuhailen mielenkiinnosta myös paikallisten hevostenomistajien apuna - useimmilla entiset ravurit alla ratsuina - periaate on että en panttaa tietoa minkä matkan varrella hankkinut olen. Koko ajan imen tietoa, etsin ja kuulostelen, sovellan ja kokeilen - minkään virallisen ratsastustyylin kannattaja en ole. Käytännön takia opetan perinteistä englantilaista tyyliä koska se on vallalla este- ja kouluratsastuksessa seuratasolla lähiseuduilla. Fanaatikko en ole (toivon mukaan) - oppinut olen että yhtä totuutta ei ole (kiitos siitä kuuluu eräälle Kiuruveden aikaiselle opettajalleni, jolloin tajusin että elämä ei ole musta-valkoista vaan on olemassa välissä monenlaista harmaata aluetta) hevosten kanssa - mikä toimii yhdellä, ei välttämättä toimi toisella jne... Joitakin periaatteita tietenkin on ja yleensä en pinnaa herkästi polta, mutta kun se kerran katkeaa niin takuulla sen huomaa.

Olen myös pari vuotta touhunnut aktiivisesti Alavieskan Hevosharrastelijoissa myöskin hallituksen jäsenenä, mutta siirryin "rivijäseneksi" 2005 keväällä. Taustajoukoissa edelleenkin pyörin ja puuhaan sen mitä vain ennätän - hyvin vähäistä, mutta paluuseen uskon vielä, kunhan alkuun pääsen yritykseni kanssa. 4H on ollut nuoruuteni ajan enemmän ja vähemmän aktiivisesti harrastuksena - kilpailijana, jäsenenä, kerhonvetäjänä tullut vuosien aikana puuhattua. Tämäkin jäänyt taustalle nyt puuhatessani hevosten kanssa.

Ponien kasvatustoiminta on lähellä sydäntäni nyt - tallissa kun on tulevaisuutta kasvamassa. Näyttelyissä käydään ja matkustellaan - opitaan uutta silläkin saralla. Tuloksia tulee aikanaan - tällä hetkellä paras saavutus on II-palkinnolla kantakirjaan mennyt moonatamma ja varsansa nappasi Pohjanmaan poninäyttelystä champion orivarsan tittelin.

Pääperiaatteita muutaman olen elämän varrella hoksannu : mikään ei ole niin pysyvää kuin väliaikainen - kysymykseen johon en heti tiedä vastausta, etsimällä sekin löytyy - monessa asiassa kun on pätevä, ei ole oikein missään etevä - ystävyys on hauras ja herkästi katoavaa sekä ruunan opettamana: elä hetkessä, nauti ja iloitse pienistäkin asioista - minkä oletat pysyvän, saattaa olla häviävän pienen hetken lähelläsi...

Harrastuksia on myös muitakin: kalastamassa käyn, seurailen f1-kisoja, akvaariot ja kissat (niitä meillä on viisi kappaletta, leikattuja kaikki ettei pentuja enää tule)... Harrastan myös nahkatöitä, mutta aivan omaksi ilokseni, mutta nautin kun korjailla saan =) Uutena harrastuksena on koiranäyttelyt ystäväni alaskan malamuutin kanssa tulee tätä harrastettua. Työn vastapainoa on nämä reissut ja pikkuhiljaa on kissaihminen oppimassa koiramaailman salaisuuksia.