VIRANOMAISTEN AVUSTAMA YMPÄRISTÖRIKOS
Louhimon historia
- Paikka: Oulaisten Piipsjärvellä Honkarannan kylässä
- Perustettu: 1982
- Asutukseen matkaa: talojen väli 350 metriä, louhimo välissä
Maa-aines laki tuli voimaan 1982 vuoden alusta. Samana keväänä Oulaisten Kivi Oy aloitti luvitta
louhinnan asuntojemme välittömässä läheisyydessä. Metsäinen kaunis kallio tuhottiin.
Viranomaisia emme saaneet puuttumaan asiaan. Kaupungin toimesta alettiin hankkia yrittäjälle
lupaa toiminnan jatkamiseen. Kolme kertaa läänin oikeus kumosi luvan valituksestamme. Päätöksissä oli
perusteluna, ettei ollut edellytyksiä luvan myöntämiselle.
Vuosia vieri ja louhinta jatkui koko ajan.
Lupahakemuksissa alue oli aluksi 2,5 hehtaaria, todellisuudessa louhimon toiminta oli laajentunut jo
noin 8 hehtaarin alueelle.
Viranomaisten toiminta meni niin pitkälle, että jopa lääninhallituksen tarkastajat kävivät
paikalla toteamassa, ettei louhinta ole käynnissä ja antoivat Eduskunnan oikeusasiamiehelle
lausunnon:
" Louhinta on pysäytetty." Kaikki varmasti näkivät, että sinäkin päivänä louhinta jatkui,
vaan alue oli jo tuhottu.
Neljännellä kerralla samanlaisilla lupahakemuksilla lääninoikeus ja myöhemmin KHO hyväksyivät luvat.
Luvassa olleet ehdot oli jo siinä vaiheessa rikottu. Jopa lääninoikeuden esittelijä sanoi,
ettei näillä ehdoilla pystytä louhimaan, mutta he voivat näillä ehdoilla hyväksyä luvan.
Lupa hakemukset eivät vastanneet totuutta:
- Lupahakemuksissa ympäristön vaarat ja haitat sivuutettiin kokonaan.
- Räjähdysainelainsäädäntö käytön ja varastoinnin osalta sivuutettiin kokonaan.
Luvan myöntäjä sanoo, ettei räjähteiden käyttöä huomioitu lainkaan.
- Ainoa haitta oli porausmelu, ja sekin poistettiin velvoitetulla melututkimuksella.
Työt pysäytettiin ja mitattiin melua. Yksi käsipora oli käytössä ja voimalähteetkin hankittiin
mittauksen ajaksi muualta. Lausunnossa käytettiin hyväksi mielikuvituksellisia meluvalleja.
Ei ollut asukkailla meluhaittaa.
- Lupaehdot koskivatkin maa-aineslain edellyttämiä louhosmontun reunan porrastuksia,
ja jätekivikasoissa ei saanut olla vaarallisia koloja ja onkaloita, eikä sortumavaaraa saanut olla.
Naapureiden rajoille piti jättää 10 metriä leveä viherkaista-alue. (Ottamissuunnitelma)
Valvovaviranomainen kävi vuosittain tarkastamassa ja pani ruksin valvontapöytäkirjanruutuun
" lupaehdot kunnossa." Suomen ylintä valvontaviranomaista myöten piilouduttiin tämän valheellisen
paperin turviin. Teimme rikosilmoituksia, emmekä saaneet niihin edes vastausta, vaikka
sama valvontaviranomainen todisti valan nojalla käräjäoikeudessa.
" Lupaehtojen noudattaminen olisi tehnyt louhinnan mahdottomaksi."
Toisin sanoen lupaviranomaisten asettamat lupaehdot, montun porrastus ja jätekivikasat,
olivat ottamissuunnitelman ja lupaehtojen vastaisia.
Maa-aines lain, ottamissuunnitelman ja lupaehtojen mukainen jälkihoito, maisemointi,
on edelleen tekemättä. Jo vuosia sitten alue olisi pitänyt maisemoida.
Todelliset haitat ja vaarat louhimon viereiselle asutukselle olivat seuraavia:
- Vahingonkorvaus oikeudenkäynneissä on vahvistettu meillä olevan pysyvän kohtuuttoman haitan,
melun, pölyn ja tärinän muodossa. Jopa yli 100 db melu pihoissa. Työsuojelumääräysten mukaan jopa
hetkellisessä yli 85 db melussa tarvitaan kuulosuojaimet.
- Oikeuden päätöksessä todetaan kotimme vaurioituneen useasta kohdasta louhintaräjähdysten
aiheuttamista tärähdyksistä.
- Lastemme koulumatka todettiin lentävien kiven sirpaleiden vuoksi vaaralliseksi oikeuden päätöksellä.
- Videokuvauksella toimme esiin, miten räjäytyksistä lensi kiviä, joita tuli myös pihoihin.
Jopa noin viiden kilon painoisia.
- Sosiaali- ja terveysministeriön 16:0 normit määrittelevät sirpale- ja paineaaltovaaroja
räjäytystöissä, mitä ei ole koskaan louhintaluvassa huomioitu.
- Räjähdysaineiden käyttö- ja varastointimääräyksiäkään ei myöskään ole huomioitu.
Pysyvän tai tilapäisen varastoinnin näin lähelle asutusta lainsäädäntö estää.
Louhija säilytti lainvastaisesti satojen kilojen räjähdysainemäärät pakettiautossa.
- Laki kieltää vaaran aiheuttamisen asutukselle, niin maa-aineslaki kuin räjähdysainelaki.
- Laki määrää räjäytyksissä käytettäväksi sirpalevaaran välttämiseksi peitteitä. Sitäkin piti
antaa rikkoa, koska lohkomisräjäytyksissä ei voida peitteitä käyttää. Yrittäjä on sen
asiakirjoissa tuonut esille ja panostaja on oikeudessa todistanut, etteivät voineet käyttää peitteitä.
- Vuonna 1991 poliisi teki rikostutkimuksen yhdestä räjäytyksestä, kun pihalle tuli kiven sirpaleita
ja panostajat tuomittiin sakkoihin, kun eivät olleet käyttäneet peitteitä.
Sama vaara oli jo jatkunut vuosikymmenen ajan ja samanlaisilla rikkomuksilla, mutta siihen ei
haluttu puuttua useista ilmoituksista huolimatta. Siihen tuomioon 1991 loppui louhinta alueella.
- Rikos jatkuu edelleen. Muun muassa 1999 haettiin taasen uutta lupaa louhinnalle väärillä tiedolla.
Naapurusto jätettiin kuulematta. Ympäristökeskus oli myöntänyt luvan tietoisesti,
että alue on tuhottu lupaehtojen vastaisesti. Luvan tosiasiallinen tarkoitus on vain välttää
maisemointityöt ja viranomaiset eivät puutu ympäristörikokseen.
- Viranomaiset puuttumattomuudellaan itse syyllistyvät virkarikokseen.
Alku vuosina Eduskunnan oikeusasiamies määräsi KRP:n tutkimaan muun muassa räjähdysainelainsäädännön
rikkomiset. Tutkiminen jätettiin kesken. KRP:n sen aikainen päällikkö kertoi meille henkilökohtaisesti,
että kun paljastuu tarpeeksi pahaa Suomessa, ei heitä tarvita. Heidät estetään tutkimasta asiaa.
Saimme kuitenkin käsiimme asiakirjoja, joista ilmeni seuraavaa:
- Yrittäjältä ei löytynyt pysyvän eikä tilapäisen räjähdysainevaraston lupaa.
- Keneltäkään ei löytynyt panostajan pätevyyttä.
- Heillä oli vain ns. kotitarvekäyttöoikeus – 25 kg räjähdysaineen hallussapitoon.
- Nimismies oli siitä huolimatta myöntänyt ostolupia todella suurille määrille, vaikka yrityksellä
ei ollut lain edellyttämiä varasto- ja käyttöoikeuksia.
- Varastolupa olisi pitänyt olla lääninhallituksesta. Siellä tarkastaja totesikin, että:
" Perkele vieköön, lääninhallituskin jää kiinni, eihän yrityksellä ollut edes varastointilupaa."
Ei ollut ihme, ettei louhintaan puututtukaan ja tutkintaa ei suoritettu oikein.
- Eduskunnan oikeusasiamies ei ole tänä päivänäkään tehnyt räjähdysaineasiaan päätöstä.
- Asiaan liittyy vielä paljon vääriä asiakirjoja, joita ei ole tutkittu pyynnöistämme huolimatta.
- Poliisillakaan ei ollut muuta mahdollisuutta kuin salata todelliset yhtiön käyttämät
räjähdysainemäärät. Muutamia kiloja oli tuotu louhimolle ja samoin muutamia kiloja oli
käytetty kirjanpidon mukaan. Kaikille oli selvää, että tuhansien kuutiometrin lohkojen räjäytykseen
tarvittiin satoja kiloja räjähteitä.
- Ajan myötä yrittäjäkin ilmoitti käyttävänsä huomattavia räjähdysainemääriä.
- Räjähdysainelaki velvoittaa antamaan oikeat tiedot räjähteidenkäytöstä. Ei yrittäjällä eikä
viranomaisilla olisi ollut oikeutta sitä salata.
Muun muassa oikeuden tuomari sanoi aikoinaan: " Viranomaiset painavat tämän yhteistyössä
vääryydellä loppuun asti toisiaan suojatakseen." Yrittäjäkin nauroi aikoinaan, että viranomaiset
ovat yhtä suuria syyllisiä kuin hekin.
Ympäristöministeriössä ollaan tietoisia asiasta ja sanovat kyseessä olevan selvän rikoksen,
eivätkä he enää puutu siihen. Asia kuuluu poliisille.
|
