Esittely

- - - - - - - - - - - - - - -

Olen Vuokko Similä, suurperheen äiti. Yhdeksänhenkinen perheemme asuu maaseudun rauhassa Ylivieskan Visankankaalla. Perheeseemme kuuluu minun lisäkseni mieheni Seppo sekä seitsemän eri ikäistä, näköistä ja kokoista tyttöä. Tytöistä kaksi vanhinta ovat jo arvokkaita vanhoja rouvia, sheltti Bella sekä coton de tulear Doris. Kiinanharjakoira Nuka, chihuahua Peeni sekä sheltit Emma, Lotta ja Lilli edustavat perheemme nuorempaa polvea. Jokainen koira on oma persoonansa, ja juttua riittäisi loputtomiin, kuten koiraihmiset tietävät. Kerron kuitenkin vain jokaisesta jotakin, jotta ymmärtäisitte millainen perheemme on.

  

Taustaa

Olemme mieheni kanssa yli 60-vuotiaita, joten omat lapsemme ovat jo maailmalla, välillä Sodankylä- Espoo. Onneksi nelijalkaiset tytöt sentään asuvat kotona. Kenneltoimintani on hyvin pienimuotoista ja juontuu ainoastaan rakkaudestani koiriin. Jo kuusivuotiaana hankin ensimmäisen koirani. Kysyin kuuliaisesti äidiltäni luvan saadakseni hakea sekarotuisen koiranpennun tuttavaperheestä muutaman kilometrin päästä. Vastaus oli harvinaisen selkeä EI ja siitä rohkaistuneena nappasin leveäpohjaisen kassin, hyppäsin pyörän selkään ja hain pennun. Pyörän istuimelle en ensinkään yltänyt, mutta se ei tahtia haitannut. Niin saapui Nasse perheemme jäseneksi ja kaikkien rakastamaksi lemmikiksi. äitini muiden muassa heltyi heti, kun näki suloisen karvapallon. Ei puhettakaan, että sitä olisi tarvinnut palauttaa. Siihen aikaan metsästettiin vielä oravia ja Nassesta tulikin loistava oravakoira, jota naapurit lainasivat oravametsälle.

Seuraava koirani oli sekarotuinen sheltti Sepe, josta rakkauteni sheltteihin sai alkunsa. Perustin Karkonkosken kennelin, ja vuonna 1990 tuli ensimmäinen pentue. Shelttipentueita on ollut yhteensä 8, joista on syntynyt kaikkiaan 27 pentua. Sittemmin sairastuin vakavasti ja jouduin lopettamaan kennel- toiminnan ja myin suurimman osan koirista pois. Vain sheltti Nappe eli Pirtelön Tuhkimo ja yorkki Gillero jäivät itselleni. Toivuin kuitenkin leikkauksesta ja myöhemmin ostin kaksi koirista takaisin, viettämään vanhuudenpäiviänsä kotiin. Kuten aiemmin sanoin, kenneltoimintani on pienimuotoista ihan sanamukaisesti. Asumme nimittäin "mummonmökissä", pienessä omakotitalossa, johon ei kovin suurta porukkaa mahtuisikaan. Kasvatustyöni tavoitteena on tuottaa terveitä, rodunomaisia pentuja, jotka tuottavat omistajilleen yhtä paljon iloa, kuin niiden emot ovat tuottanet meille. Pennut myydään eläinlääkärin tarkastamina, silmäpeilattuina ja tunnistusmerkittyinä.